miksi äidillä ja tyttärellä on erilainen miesmaku mutta isällä ja pojalla ei?
kaikki ovat varmaan kuulleet miten vanhemmat paheksuvat tyttären jännäpojan kanssa seurustelua ja vaatisivat "kunnollisempaa" poikaystävää. pojan tyttöystäviä ei sen sijaan paheksuta.
johtuuko tämä naisten miesmaun muuttuminen siitä että vanhempana sieltä tulee kehiin se hyväksikäyttömodi ja mies aletaan nähdä elättäjänä josta hyötyä jotenkin kun taas nuoret tytöt ihastuvat ihmisiin aidosti?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, mä olen tuosta ihan eri mieltä. Ikäväkseni voin sanoa, että vaadin miniältäni enemmän kuin vävyltäni.
Näinhän tämä oikeasti taitaa mennä. Ja eiköhän jännäpoikien kanssa elatus ole viimeisenä mielessä kun päivänpolttavia ongelmia on liian aikaiset päihde- ja seksikokeilut. Ei voi kuin nauraa näille palstamiesten anaaalyyseille 😀.
Häh? Eikö nimenomaan niitä miniäehdokkaita tyypillisesti kritisoida? Ja tarkoittaako tuo "isällä ja pojalla ei", että siis naismaku olisi sama ja samantyyppiset vaimot?
Ja siis, että molemmat vanhemmat olisi tyytyväisiä miniäehdokkaaseen, mutta ei vävyyn? Ja se miniä muistuttaisi sitten pojan äitiä vai, kun taas se vävy on isän vastakohta?
En nyt millään saa kiinni tästä aloituksesta...
Mä en tajua aloitusta. Yleensä miniöillä on huomattavasti vaikeampaa tulla hyväksytyiksi kuin vävyillä.
Omasta elämästäni voin sanoa en verran että olen yksi neljästä tyttärestä, meidän kaikkien poikaystävät ja myöhemmin puolisot, on aina otettu avosylin vastaan meidän perheeseen.
Sen sijaan minulla ja siskoillani on kaikilla ollut todella hankalat anoppisuhteet, kun ei kukaan kelpaa heidän kultapojilleen, eikä kukaan meistä ole tippakaan anoppimme kaltainen.
Onko isä ja poikakin siis miehiin päin kallellaan?
Ööö, joo, mitähän tässä ap yritti sanoa? Minä en ainakaan ole yhtään anoppini kaltainen. Hän oli uranainen, ei hoitanut lapsiaan (mummo hoiti), ei tehnyt ruokaa eikä oikein mitään kotitöitä. Minä taas olin kotona lasten ollessa pieniä ja olen innokas kotikokki. Ulkonäöltäkin olemme toistemme vastakohdat; anoppi lyhyt, minä pitkähkö, anoppi tumma, minä vaalea, anoppi pyöreähkö, minä hoikka.
Voi kuule, mä olen tuosta ihan eri mieltä. Ikäväkseni voin sanoa, että vaadin miniältäni enemmän kuin vävyltäni.