Uusi suhde ja asumismietinnät

Kyllä suhdetta kannattaa aina ajatella tunteen lisäksi myös järjellä. Jos suhde on jonkun käytännön seikan suhteen epäsuhtainen tai vaikea, se heijastuu välttämättä vähitellen myös suhteen henkiseen puoleen.

Sinuna odottaisin että löydät miehen jonka kanssa myös asumiskuviot loksahtavat luontevasti yhteen niin taloudellisesti kuin molempien toiveiden osalta.

Itsellä myös pienet lapset ja olen eronnut. Tässä tilanteessa täytyy olla käytännöllinen ja myöntää etten ole se halutuin vaihtoehto parisuhderintamalla enää tässä iässä (lähes 40) ja lasten takia myöskään. Olen kyllä hoikka ja huoliteltu sekä suht varakas ja lisäksi ilmeisesti ihan mukava ja hauskakin, mutta silti sellaista valinnanvaraa tässä ei ole kuin oli lapsettomana sinkkuna. 

Olen myös aika kyllästynyt tähän yksin asumiseen, mökillä olo olisi mukavampaa toisen aikuisen kanssa ja ihan arjen pyörittääminenkin ainakin silloin kun pitää viedä tai hakea joku lapsi jostain. Olen ihan näistä syistä miettinyt että pitäiskö sittenkin vielä miettiä parisuhdetta, tähän mennessä harrastanut vain suht kevyttä tapailua silloin kun lapset ovat isällään. 

Uskon, että saan tästä kauheat raget muilta palstalaisilta mutta tässä tilanteessa on romanttiset haaveet aika kaukana ja mietitään vaan että olis kiva jakaa arkea jonkun kanssa. Täten katselen itseäni hieman vanhempia miehiä tai niitä ns ei niin suosittuja miehiä koska luulen että niihin mulla vois olla mahikset. Olen ainakin aiemmin huomannut että lähes kaikki tapaamani miehet olisivat halunneet vakavampaan suhteeseen kanssani (ja nämä miehet eivät olleet mitään alfoja, ei hyvännäköisiä, ei varakkaita, vaan ihan taviksia), joten olen sitten miettinyt että miksei, vois parantaa meidän molempien elämänlaatua.

Mulla ihan samat mietteet kuin ap:llä. Voi katsella joko itseäni jonkin verran vanhempia miehiä joilla on jo lapset muuttaneet pois kotoa, jolloin tuo mies vois muuttaa tänne meidän huusholliin ihan suoraan jos suhde siihen pisteeseen ikinä päätyisi. Tai sitten jos miehellä vielä nuorta jälkikasvua, niin miehellä pitää olla sen verran varallisuutta, että pystyy sitten osallistumaan asumiskuluihin jonkin verran jotta saadaan ostettua asunto jossa kaikille lapsille tilaa. Nykyisen asunntoni pystyn maksamaan hyvin itse, mutta lisää lainaa en halua ottaa yksin, eikä tarvitakaan kun nyt on hyvin tilaa mulle ja lapsille. 

Lapsetonta miestä en huoli jollei ole todella kypsä ja tajua jotain lapsista ja lapsiperhe-elämästä. En ole sellaiseen lapsettomaan vielä törmännyt, joten en usko että sellaisia paljon on. Mä katselen joko oman ikiäisiäni jotka asuvat lähellä, tai sitten hieman vanhempia joilla lapset jo pois kotoa. Kuulostaa ikävältä mutta en mä vois ajatella miestä, jolla on pienet lapset, ei yhtään rahaa ja asuvat kaukana. Mulla ei olis varaa elättää häntä ja lapsiaan joten ei voitais edes haaveilla ikinä yhteenmuutosta. 

Ja nää ajatukset on nyt vaan ajatuksia, voi olla etten ikinä muuta kenenkään kanssa yhteen. Mut haluisin että se mahdollisuus ei olis myöskään poissuljettu. 

Kuuntele sydäntäsi. Jos oikeasti olisit rakastunut/ihastunut tuohon mieheen, ei tuo rahattomuus/toisella paikkakunnalla asuminen olisi ongelma. Minusta kuulostaa siltä että etsit syitä jättää hänet koska et oikeasti tunne mitään häntä kohtaan?

Mikäs satutäti se taas selostaa keksittyä tarinaa?

Olipa melkoinen sepustus, asiasta joka vain saattaa joskus tapahtua.

Välistä ap kirjoittaa kuin vain haaveilisin asiasta ja yhtä-äkkiä hänellä onkin köyhä yli 10 vuotta vanhempi mies kierroksessa.

Teksitssä ei ole päätä eikä häntää.

Pösilö kirjoittaja ja vain yhtä pösilöt tuohon aloitukseen kommenttejaan lähettävät.

Siis ne, jotka eivät huomaa kertomuksen epäloogisuutta.

Hoh hoijaa, tämä palsta on  todellakin sarvikuonojen temmelleyskenttä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että en oikein olisi tyytyväinen suhteessa, josta jo tiedän, ettei se voi johtaa mihinkään vakavampaan .... Onko suhde siis tuhoon tuomittu koska .... olen täysin ehdoton siinä että en aio muuttaa, en halua pyytää häntä muuttamaan ja hänellä ei edes ole minkäänlaista taloudellista mahdollisuutta osallistua suuremman asunnon kuluihin. 

No tässähän vastaat itse itsellesi. On tuhoon tuomittu näistä ehdottomuuksista johtuen. 

Enkä tarkoita että ehtosi ovat huonot, sanon vaan että vastaus tuli siinä.

Mulla on kyllä samat ajatukset. En tällä hetkellä haluaisi muuttaa kenenkään kanssa yhteen, mutta jos aloitan uuden suhteen, haluaisin ettei sekään mahdollisuus olisi poissuljettu täysin. Eli en kyllä voisi huolia miestä, joka ei pysty taloudellisista tai muista syistä muuttamaan lähelle. Ei se oli minusta mitenkään julmaa, yhtälailla varmaan joku toinen katsoo ettei halua esim naista tai miestä jolla on lapsia syystä tai toisesta. Ja joku ajattelee ettei halua puolisoa jolla ei ole lapsia. Minun kriteerini on se, että on rahaa itsellä elättää oma jälkikasvunsa, minä elätän omani mutta valitettavasti ylimääräistä rahaa ei ole elättää toisen jälkikasvua tai ostaa isompaa asuntoa jos mies ei siihen pysty osallistumaan.

On aika kurja totuus, että jos mies on n. 50 v ja hänellä on pienet lapset eikä yhtään rahaa niin hän ei ehkä ole mikään varsinainen menestys parisuhdemarkkinoilla. Ainakaan tässä tapauksessa. Jollekin muulle ehkä olisi, esim sellaisele 50 v:lle jolla ei ole omia lapsia ja joka nauttii silti lasten seurasta välillä. 

Puhdasta kusetusta koko tarina alusta loppuun.

Provahan tuo on.

Kaiken lisäksi ap itse kommentoi omaa kirjoitustaan viestissä nro 2.

Aivan keksitty kommentti, ja kirjoitustyyli prikulleen sama kuin aloittajalla.

Kaheli nainen.

Itse en muuttaisi kenenkään vieraan miehen kanssa yhteen niin pitkään aikaan, kun lapset asuvat luonani. Parisuhde voi toimia, vaikka ei saman katon alla asuttaisikaan.

En mäkään ole varma haluanko koskaan muuttaa, mutta en haluaisi suhteen alussa jo asian olevan ennalta määritelty mahdottomaksi

Karu totuus, että pitää ajatella myös järjellä, ei vain tunteella. En lähtisi suhteeseen miehen kanssa jota potentiaalisesti pitäisi elättää. Suhteen aikanahan kaikkea voi sattua mutta jos jo lähtökohtaisest tilanne on tuo. 

AP:n avaus oli niin pitkä, että unohti itsekin matkalla seurusteleeko vai ei?

Itsellä 10 ja 12 vuotiaat lapset. En tapaile ketään ja olen aika varma, etten tule muuttamaan kenenkään kanssa yhteen lasten asuessa kotona. Mikäli kumppanilla olisi lapsia, niin tarvitsisimme ison asunnon, mikä pk-seudun hinnoilla ei houkuttele. Toisaalta uusioperheen muut potentiaaliset sudenkuopat. Nämä muutama vuosi menee nopeasti ja sitten voin vapaasti katsoa elämääni. Tiedä vaikka lähtisi halvemmille seudullekin.