Lue keskustelun säännöt.
Introvertti uupuu asiakaspalvelussa
02.09.2020 |
Tosi hyvä kirjoitus. Lohduttaa, mutta ei sinällään poista ongelmaa. Asiakaspalvelu on pakkopullaa joka päivä.
https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000006619820.html
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Mun henkiiinjäämis prosentti tulee olemaan ehkä alle 10.
Tässsä joutuu niin paljon muuuttamaan ominaisuuksia ennenkuin voi nautttia edes hivenen reaaalimaailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt pääni puhki sopivan helppoa - jopa osa-aikaista - sisäsiistiä päiväduunia kaupungissa, joka ei sisällä asiakkaiden kohtaamista. En keksi kerrassaan mitään ja alkaa epätoivo vallata mielen.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt pääni puhki sopivan helppoa - jopa osa-aikaista - sisäsiistiä päiväduunia kaupungissa, joka ei sisällä asiakkaiden kohtaamista. En keksi kerrassaan mitään ja alkaa epätoivo vallata mielen.
Hotelli/rappu/toimistosiivooja, tavarantoimittaja, (kahvi/välipala)automaattien täyttäjä/huoltaja?
Mä olen vilkas ja puhelias, mutta silti kärsin aspana olosta.
En puhu asiakkaiden kanssa "samaa kieltä".
Ärsyttää niiden jaarittelut säästä, tv-ohjelmista, marjojen säilönnästä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olenko edes introvertti, mut oon aivan loppu pitkän työputkenj älkeen (7pv) vaatemyyjänä. Ihmiskiintiö on todella täynnä, oon myös huomannut että oon alkanut inhoomaan ihmisiä..! Välillä on luksusta kun saa purkaa tavaraa yksin jossain nurkassa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko edes introvertti, mut oon aivan loppu pitkän työputkenj älkeen (7pv) vaatemyyjänä. Ihmiskiintiö on todella täynnä, oon myös huomannut että oon alkanut inhoomaan ihmisiä..! Välillä on luksusta kun saa purkaa tavaraa yksin jossain nurkassa.
Ymmärrän sua😊.mulla sama juttu.
Miksei asiakkaat vaan voisi valita ostokset, maksaa ja häipyä?
Ja vielä kyselevät henk.kohtaisia asioita. Multa tänään kysyttiin, onko mulla jo koronavilkku.
Veti porot nokkaan, kun sanoin että se on ihan mun yksityisasia.😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt pääni puhki sopivan helppoa - jopa osa-aikaista - sisäsiistiä päiväduunia kaupungissa, joka ei sisällä asiakkaiden kohtaamista. En keksi kerrassaan mitään ja alkaa epätoivo vallata mielen.
Hotelli/rappu/toimistosiivooja, tavarantoimittaja, (kahvi/välipala)automaattien täyttäjä/huoltaja?
Ei ole ajokorttia. Siksi asun keskikaupungilla ja haluan, että työmatkakin hoituu kävellen. Joku ei-aukioloaikoina työskentelevä hyllyttäjä tms. olisi unelmatyö, mutta onko tälläisiä enää? Tai jos saisi hautautua jonnekin arkistoon tai varastoon järjestelemään tai luetteloimaan tai tekemään jotain ylen tylsää, mutta YKSINÄISTÄ työtä. Ei vaan löydy käytännön vaihtoehtoa mikä se olisi....
Luojan kiitos olen loppuiäkseni päässyt pois sosiaalisista töistä ja melkein kaikista muistakin sosiaalisista ympäristöistä. Todella väsyttävää olla ihmisten keskuudessa. Sosiaaliset työt oli silkkaa selviytymistaistelua.
Nyt jälkeenpäin pohdin, että kenties introvertit voisivat oppia joitain tekniikoita kestääkseen sosiaalisia töitä paremmin. Vähän niinkuin ADHD ihmisillä on tekniikoita joilla he estävät ajatusten karkailun sellaisissa töissä jotka eivät heille oikein sovi. Siis, ADHD ihmiset esim piirtävät jos pitää olla kuuntelemassa jotain pitkää kokousta. Piirtämisen ansiosta he pystyvät keskittymään, pystyvät kuuntelemaan kokoustajien jorinoita, muutoin ajatukset karkaisivat ties minne.
Jotain vastaavia juttuja pitäisi introverteille keksiä. Jokin ajatustekniikka tms jonka avulla introvertti pääsisi aivojensa sisällä pois siitä ahdistavasta sosiaalisesta ympäristöstä.
Olisihan ne työt silti tosi raskaita, mutta niitä kestäisi edes hieman paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vilkas ja puhelias, mutta silti kärsin aspana olosta.
En puhu asiakkaiden kanssa "samaa kieltä".
Ärsyttää niiden jaarittelut säästä, tv-ohjelmista, marjojen säilönnästä yms.
Samoja fiiliksiä. Olen persoonana liian "vaikea". Asiakkaat käsittävät minut väärin ja saan turhan usein palautetta, että olen tyly ja epäkohtelias, koska en vaan jaksa lässyttää ja teeskennellä, että olen ylen kiinnostunut asiakkaiden lätinöistä. Pitäisi ehkä jaksaa paremmin esittää muuta kuin on, mutta kun ei vaan pysty eikä jaksa.
Allekirjoitan täysin tuon, että sitä nauttii niistä hetkistä kun ei ole asiakkaita. Olen töissä eräässä pienessä erikoiskaupan liikkeessä ja usein on (ilta)vuoroja, kun on tosi hiljaista. Onhan se välillä tylsää, mutta toisaalta ehtii siinä sitten miettiä vaikka kauppalistaa, jos ei ole esimerkiksi kuormaa purettavana tai muuta tekemistä.
Jos on vilkkaampaa niin turrun asiakkaisiin. Jos on tuollainen hiljainen vuoro niin tulen ärtyisäksi, kun joku sitten viimein ilmestyy ja joudun taas skarppaamaan, laittamaan aspamoodin päälle. Se on yllättävän raskasta, mutta en tietenkään näytä asiakkaalle sitä että tekisi mieli irvistää hymyn sijaan. Tervehdin ja kysyn voinko olla avuksi ja kun asiakas sanoo vain katselevansa, niin huokaisen helpotuksesta että nyt voidaan olla molemmat omissa oloissamme.
Väärä ala, mutta mitäs sitten kun ei keksi mitään muutakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en pysty käymään edes treffeillä. Liian rasittavaa.
Haha. I feel u. Itse olen aspana onlinesivustolla, joten ei tarvitse kuin chatissa höpötellä ihmisten kanssa. Joskus kyllä menee vääntämiseksi, kun asiakas ei tajua yksinkertaisiakaan asioita ja mä väännän jo ratakiskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty käymään edes treffeillä. Liian rasittavaa.
Treffeillä ei ole pakko käydä, töissä on.
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty käymään edes treffeillä. Liian rasittavaa.
Rauhoittavan lääkkeen avulla onnistuu!
Ne helpot duunit taitaa olla suht harvassa. Pitäs enemmän opiskella ni sit olis varaa valita. Esim. joku käsityöammatti jossa joku muu hoitaa asiakaspalvelun ettei tarvi höpötellä. Näissäkin pitää tarkkaan valita että töitä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty käymään edes treffeillä. Liian rasittavaa.
Rauhoittavan lääkkeen avulla onnistuu!
Menee herkästi humalan puolelle. Mut kyl ne toisinaan toimii sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt pääni puhki sopivan helppoa - jopa osa-aikaista - sisäsiistiä päiväduunia kaupungissa, joka ei sisällä asiakkaiden kohtaamista. En keksi kerrassaan mitään ja alkaa epätoivo vallata mielen.
Hotelli/rappu/toimistosiivooja, tavarantoimittaja, (kahvi/välipala)automaattien täyttäjä/huoltaja?
Ei ole ajokorttia. Siksi asun keskikaupungilla ja haluan, että työmatkakin hoituu kävellen. Joku ei-aukioloaikoina työskentelevä hyllyttäjä tms. olisi unelmatyö, mutta onko tälläisiä enää? Tai jos saisi hautautua jonnekin arkistoon tai varastoon järjestelemään tai luetteloimaan tai tekemään jotain ylen tylsää, mutta YKSINÄISTÄ työtä. Ei vaan löydy käytännön vaihtoehtoa mikä se olisi....
Hyllyttäjän homma oli just jees! Tein sitä pari kesää noin 10 vuotta sitten kylän K-marketissa, olin vielä alaikäinen niin en (onneksi) päässyt kassalle. Eikä itseasiassa ollut muistaakseni edes tylsää, omissa ajatuksissaan sai duunia tehdä, vain kerran pari vuoron aikana joku mökkiläinen tuli kyselemään missä on tuote x.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty käymään edes treffeillä. Liian rasittavaa.
Rauhoittavan lääkkeen avulla onnistuu!
Menee herkästi humalan puolelle. Mut kyl ne toisinaan toimii sopivasti.
Ai, itse en ole koskaan huomannut mitään humalan tapaista, minkälaisesta lääkkeestä ja annoksesta sulla noin?
Mun henkiiinjäämis prosentti tulee olemaan ehkä alle 10.