Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjäätte vauvan itkun kanssa?
Odottaja
30.08.2020 |
Kävin äitiyspolilla. Lähettyviltä kuului raastava vauvan itku. Ensin se teki musertavan olon, johon vaikuttaa tietoisuus siitä, ettei itkua ja loputtoman kuuloista kärsimystä saa helpolla loppumaan. Seuraavaksi ajattelin hetken muka järkevästi, että tuolta nyt vauvat kuulostavat, vähän niinkuin useimmat luontokappaleet kuulostavat joltakin. Lopulta tuli sellainen olo, että en kestä jos muutaman kuukauden päästä syntyvä vauvani itkee jatkuvasti samoin, en kestä ajatusta, että joku on koko ajan vaatimassa jotakin, enkä pysty täyttämään tarpeita, vaikka kuinka yrittäisin. Pelkään, että kun lapsi syntyy, kylmenen tunteiltani ja haluan vain mennä pois.
Onko teille tullut samanlaisia tuntemuksia ja miten olette selvinneet niiden kanssa?
Kommentit (19)
Kaikki vauvat eivät jatkuvasti itke. Pidät vain huolta ettei ole nälkä, kuuma tai kylmä, niin useimmiten ei turhia itkeskele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit siis sairaalassa? Yleensä lapsi, joka huutaa koko ajan, viedään ennen pitkää sairaalaan, koska se jatkuva itku on merkki siitä, että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Esim. jos vauvalla on korvatulehdus, hän huutaa kovaa ja pahan kuuloisesti.
Terve lapsi nukkuu yli puolet vuorokaudesta, ja silloin kun hän itkee, sen itkun saa nopeasti loppumaan ihan rutiini hoitotoimenpiteillä, kuten vaipanvaihdolla, ruokkimisella ja sylissä pitämällä. Vain pienellä osalla vauvoista on sellaista itkua, johon ei normaalit hoitotoimenpiteet ja läheisyys auta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vauvat eivät jatkuvasti itke. Pidät vain huolta ettei ole nälkä, kuuma tai kylmä, niin useimmiten ei turhia itkeskele.
Eivät kaikki, mutta useimmat luulisin. Ainakin, mitä itse on lastenhoitoa läheltä nähnyt, niin sitä itkua kestää vaikka kuinka hoidetaan. Liekö sitä koliikkia vai ties mitä syntymätuskaa?
Vierailija kirjoitti:
Olit siis sairaalassa? Yleensä lapsi, joka huutaa koko ajan, viedään ennen pitkää sairaalaan, koska se jatkuva itku on merkki siitä, että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Esim. jos vauvalla on korvatulehdus, hän huutaa kovaa ja pahan kuuloisesti.
Terve lapsi nukkuu yli puolet vuorokaudesta, ja silloin kun hän itkee, sen itkun saa nopeasti loppumaan ihan rutiini hoitotoimenpiteillä, kuten vaipanvaihdolla, ruokkimisella ja sylissä pitämällä. Vain pienellä osalla vauvoista on sellaista itkua, johon ei normaalit hoitotoimenpiteet ja läheisyys auta.
Olin synnytysosaston vieressä. Jossa siis kaikki lapset täällä syntyvät, todennäköisesti siis random vastasyntynyt oli kyseessä.
Tsemppiä sinulle. Muista että apua voit pyytää jos oma jaksaminen loppuu. Varsinkin kun hormonit synnytyksen jälkeen on "pinnassa". Neuvolan kautta apua pyydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin samaa kuin sinä ennen oman lapseni syntymää, mutta ei se niin raasvataa loppujen lopuksi ollut. Sitä tekee kaikkensa että saa sen itkun loppumaan ja niinhän se on luonto tarkoittanutkin.
Vierailija kirjoitti:
Olit siis sairaalassa? Yleensä lapsi, joka huutaa koko ajan, viedään ennen pitkää sairaalaan, koska se jatkuva itku on merkki siitä, että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Esim. jos vauvalla on korvatulehdus, hän huutaa kovaa ja pahan kuuloisesti.
Terve lapsi nukkuu yli puolet vuorokaudesta, ja silloin kun hän itkee, sen itkun saa nopeasti loppumaan ihan rutiini hoitotoimenpiteillä, kuten vaipanvaihdolla, ruokkimisella ja sylissä pitämällä. Vain pienellä osalla vauvoista on sellaista itkua, johon ei normaalit hoitotoimenpiteet ja läheisyys auta.
Onko oletus, että vauva nukkuu tai huutaa?
Painajaismaista.
Miksköhän mä olen nähnyt vauvoja jotka on hereillä ja hiljaa vaikkei olekaan tissi suussa?
Huutavan vauvan voi hiljentää tutilla.
Vai joko sekin on kielletty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vauvat eivät jatkuvasti itke. Pidät vain huolta ettei ole nälkä, kuuma tai kylmä, niin useimmiten ei turhia itkeskele.
Eivät kaikki, mutta useimmat luulisin. Ainakin, mitä itse on lastenhoitoa läheltä nähnyt, niin sitä itkua kestää vaikka kuinka hoidetaan. Liekö sitä koliikkia vai ties mitä syntymätuskaa?
Oma kokemus on 150 vauvasta on toisenlainen: suurin osa lapsista ei itke jatkuvasti! Olen ollut Ranskassa töissä ns. seimessä, jossa vauvat saivat ruokaa, lämpöä ja lempeyttä, perustarpeet tyydytettiin ja todella harva lapsi huusi koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vauvat eivät jatkuvasti itke. Pidät vain huolta ettei ole nälkä, kuuma tai kylmä, niin useimmiten ei turhia itkeskele.
Eivät kaikki, mutta useimmat luulisin. Ainakin, mitä itse on lastenhoitoa läheltä nähnyt, niin sitä itkua kestää vaikka kuinka hoidetaan. Liekö sitä koliikkia vai ties mitä syntymätuskaa?
Oma kokemus on 150 vauvasta on toisenlainen: suurin osa lapsista ei itke jatkuvasti! Olen ollut Ranskassa töissä ns. seimessä, jossa vauvat saivat ruokaa, lämpöä ja lempeyttä, perustarpeet tyydytettiin ja todella harva lapsi huusi koko ajan.
Tämä kuulostaa rohkaisevalta. Olen silti omassa privaelämässä liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa vauvaa hoivataan ja hoivataan ja sylitellään ja itku ei vain lopu. Tai ainakin ne kerrat ovat jääneeet elävästi mieleen... En tiedä ovatko ehkä ylikorostuneet muistoissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun esikoisella oli kaksi kuukautta kestävä koliikki vauvana. Kellon tarkkaan illalla aloitti sen huutamisen ja lopetti muutaman tunnin kuluttua. Miehen kanssa vuorotellen kanniskeltiin vauvaa, välillä jätettiin hetkeksi yksin parkumaan pinnasänkyyn ja käytiin ulkona haukkaamassa happea ja laskemassa kymmeneen, ja eikun parkuja taas syliin ja kuljeskelemaan.
Olihan se tuskallista ja raastavaa, mutta lopulta meni ohi.
Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia sellaisilta, joilla on ollut samanlaisia tuntemuksia ja on oikeasti käynyt noin tai ollut vähällä käydä. Tai ettei niin ole käynytkään. Että miten on selvitty tuntemuksista ja mahdollisesta käytännön tilanteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoisella oli kaksi kuukautta kestävä koliikki vauvana. Kellon tarkkaan illalla aloitti sen huutamisen ja lopetti muutaman tunnin kuluttua. Miehen kanssa vuorotellen kanniskeltiin vauvaa, välillä jätettiin hetkeksi yksin parkumaan pinnasänkyyn ja käytiin ulkona haukkaamassa happea ja laskemassa kymmeneen, ja eikun parkuja taas syliin ja kuljeskelemaan.
Olihan se tuskallista ja raastavaa, mutta lopulta meni ohi.
Tää olis just se kauhukuva. Lisäksi pelkään, että tunnepuoli menee ylikierroksille ja lopulta kärähtää. Olen voimakkaasti empatiaa tunteva, mutta jos en pysty auttamaan, pelkään, että aivot pistää lopulta tunnehanat kiinni. Vähän niinkuin shokkireaktiossa voi käydä.
Oli aivan hirveetä. En tottunut koskaan. Kaksoset. Menin melkein psykoosiin väsymyksestä ja ahdistuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli molemmat vauvat sellaisia että ne itki monia tunteja päivässä. Toisella lastenlääkärin diagnosoima koliikki ja toisella refluksi.
Siihen omaan oloon auttoi se että kuunteli kivaa musiikkia ja katsoi telkkaria, eli keskittyi johonkin muuhun kuin siihen itkuun. Opettelin käymään vessassa niin että pitelin samalla vauvaa. Ekan vauvan kohdalla en saanut syötyä mitään ennen kuin vasta illalla. Toisen kohdalla napostelin ja söin kaikkea sellaista mitä pystyy yhdellä kädellä syömään. Vauva oli siis tauotta mun sylissä koska muuten olisi itkenyt. Itku taas aiheutti mussa voimakasta ahdistusta. Toisen vauvan kohdalla huomasin että rauhoittui polven päällä keinutellessa. Sitä siis harrastettiin paljon.
Lisää kokemuksia? Mielellään sellaisten, jotka voivat tavalla tai toisella samastua yllämainittuun pelkoon, vaikka toki muutkin ovat hyödyllisiä.
ihminen on niin laiska luonteeltaan, että ei varmastikaan hoitaisi lapsensa tarpeita ollenkaan tai niin nopeasti, ellei lapsi pitäisi sitä aivoja särkevää ääntä.
No tästä saat yhden kokemuksen. Minulla ahdisti ja teki pahaa vauvojen lohduton ja raastava itku, varsinkin ensimmäisen raskauden loppupuolella. Pelkäsin, etten selviä oman vauvan kanssa.
Vauva syntyi, ja itku raastoi korvia, kunnes opin tunnistamaan itkussa erilaisia vivahteita. Opetteluvaiheessa oletin syyksi nälkää, jos maito ei auttanut, vaihdoin vaippaa ja yritin nukuttaa. Jos se ei auttanut, laitoin musiikkia ja kanniskelin. Lääkäri arveli itkuisuuden syyksi koliikkia.
Joka tapauksessa itku ei aiheuttanut ahdistusta enää, kun opin kuulemaan, mitä se tarkoitti.
Seuraavien kanssa oli myös samaa, mutta tunne meni nopeammin ohi. Ilmiö oli tuttu ja tiesin mistä oli kyse.
Suosittelen puhumaan asiasta neuvolassa ja äitiyspolilla. Sekä etukäteen että myös myöhemmin, jos on tarvetta. Pyydä myös apua, jos tuntuu ettet jaksa. Väsymys on normaalia.
Asia on aika tavallinen, ja sen aiheuttaa hormonit, tarkoituksena on se, että äiti on herkempi kuulemaan vauvan tarpeita.
Tuohon tunteeseen saattaa vaikuttaa myös omat varhaislapsuuden kokemukset. Se, kuinka vauvan itkiessä isompi sisarus on ollut vanhemmille liikaa ja tiellä. Voisi ajatella, että tällaisista kokemuksista voisi kehittyä vahvakin mielen torjunta sitten, kun oma lapsi itkee...