Lue keskustelun säännöt.
6 -vuotiaamme kiljuu ja kiukuttelee, meidän kohta kodistamme ulos. Onko kokemuksia?
24.02.2009 |
Tyttäremme on todella vaikea nykyään. Tänäänkin meni tunti siihen, että sain hänet päiväkotiin. Hän vai kiljuu ja raivoaa ja samaten minä. Tuli uhkailtua häntä telttaan muuttamisella kun neiti aiheuttaa meille kohta häädön. Ei edelleenkään usko sitä. Uhkailut poliisilla tai sossutädeillä ei auta, että he tulevat ja hakevat hänet pois.
Pahinta on se, että kun yritän pukea häntä väkisin, hän kiljuu "äiti, sattuu ai ai sattuu" . Tai jos hän vai makaa maassa ja kiljuu, että isin pitää tulla töistä kotiin tai hän ei halua eskariin ja yritän repiä häntä ylös. Hän kiljuu sattumistaan. Kaipa tyttäremme kohta haetaan pois.
Naapurit ovat jo loppuun kyllästyneitä meidän neidin kiljumiseen ja kiukutteluun. Se on joka aamuista, päiväistä, iltapäiväistä ja iltaista.
Onko kokemuksia, että olisitte saaneet häädön tai varoituksen tällä tavalla?
Kommentit (20)
lapsen takia häätöä voi saada taikka edes varoitusta!! On sulla tyhmät naapurit jos eivät ymmärrä että lapsilla on ne uhmat, joille ei mahda mitään. Mutta miksi sä edes puet tuon ikäistä?? Eikö olisi aika ruveta jo koulua varten opettamaan "itsenäistymään"? Meidän poika ainakin ollut ihan otettu kun saa nykyään ottaa itse välipalaa ja hoitaa suihkussa käynnit ihan itse. Pukemisen kanssa ei ole ikinä ollut mitään ongelmia kun saa itse päättää mitä laittaa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko pukea neitiä näinä kiukkuaamuina väkisin, kun neiti ei suostu lähtemään esakriin vaan makaa lötkönä lattialla. Kun hellästi tai kovat kehotukset vaatteiden pukemisesta eivät auta, on kovat tavat otettava käyttöön.
ettei ne sossut ja poliisit ole tulleetkaan hakemaan, vaikka äiti on niin jo monesti luvannut.
Kannattiko aloittaa kasvattaminen vaikeimman kautta. Nyt et saa lastasi uskomaan muuta kuin saamalla ne sossut ja poliisit sinne. Joten puhelinta käteen vaan. Onneksi et pressalla uhkaillut, sitä olis jo vaikeempi saada lähtemään teidän tytärtä kasvattamaan.
että kyseessä on 3-vuotias.. Mutta että eskarilainen?
Ettei olis vaan ihan tavallinen kasvattamaton kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lopettaisit sen pukemisen ja antaisit lapselle aikaa ja tilaa toimia itsenäisesti. Jätä vaikka vaatteet valmiiksi ja mene itse toiseen huoneeseen. Kyllä muakin ärsyttäisi ja pistäisin kampoihin, jos joku olisi koko ajan huutamassa ja patistamassa ja väkisin pukemassa yms...
jättää kiukuttelemaan ja lähteä itse "töihin". Palaat sitten vartin päästä katsomaan onko vaatteet päällä. Älkää unohtako että 6v on jo iso!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta EI uhkailla sillä, että joku tulee ja vie hänet. Ei ikinä.
Lopeta se kiljuminen ja riitely ja ole aikuinen. Vaatteiden pukemiseen annetaan aikaa 5 min ja jos ei ole puettu, lähdetään ilman. Kylmää, joo, mutta eipä tarvitse tehdä usein. ja yleensä yöpuvussa ulko-ovella lapsellekin tulee mieleen, että ehkä se olisi kuitenkin ihan jees pistää ne vaatteet päälle.
Positiiivista huomiota aina, kun menee hyvin.
Mulla 6v poika joka on ihan tavattoman hidas lähtemään, joka kerta. Nyt olen ottanut asenteen, että laitan pojalle eteiseen vaatteet valmiiksi, ilmoitan hänelle koska lähdetään (osaa kellon). Itse puen ja menen pihalle tai autoon odottamaan. Kyllä se poika aika rivakasti silloin pukee kun en ole vieressä hoputtamassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuitenkaan uhkaile.
Ite huomasin toimivaksi kun vaan lähdin pihalle (laittamaan autoa valmiiksi, vahtimaan pienempiä edellä menneitä, tai jotain) ja sitten tulin 5-10 min päästä katsomaan joko lapsi on valmis. Olihan se iha ite saanut ährättyä itselleen vaatteet! Kun olis vaan aikaa.... aina...
jos ei ole vaatteet päällä voi tyttö mennä ilman ulkovaatteita autoon.
Tämä toimi meillä, jos pukeminen oli yhtä tappelua, nappasin pojan kainaloon ja painuimme autoon, pari kertaa tein näin ja siihen loppui tappelu pukemisesta.
Ja kyllä, oli talvi ja pakkasta ja jäbä paleli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossuntädeillä tai poliiseilla?! Etkö sinä äitinä ole vastuussa omasta lapsestasi ja ymmärrät varmaan, että lapsellasi on kenties "uhmaikä", joka ainakin minun lapsellani oli myös tuon ikäisenä ennen koulunalkamista. En ole koskaan uhkaillut lastani, paitsi että ÄITI kohta suuttuu, jos ei hommat ala toimia.
lapsen kiukuttelun takia. Mutta voi olla, että sosiaalivirastosta tullaan tarkastuskäynnille, jos lapsesi huutaa tuollaisia kovin usein (siis "Äiti sattuu").
Lapsellasi on tyypillinen kuusivuotiaan uhmaikä. Uhmishan tulee uudelleen juuri tuossa iässä, eikä tyttäresi ole poikkeus. Voi olla, että on vieläpä aika temperamenttinen tapaus, eikä - anteeksi nyt vaan - äidin toimintakaan taida asiaa kamalasti auttaa.
Olet jo saanutkin hyvän vinkin: anna lapselle aika pukeutua, ja jos ei noudata paria kehotusta, vie väkisin mukaasi ilman vaatteita. Kyllä ne vaatteet viimeistään eskarissa päälle sujahtavat...
ÄLÄ myöskään koskaan ikinä uhkaile sellaisella, jota ei voi tarvittaessa toteuttaa. Sellainen rapauttaa uskottavuuttasi hyvin tehokkaasti.
Älä myöskään uhkaile hylkäämisellä, joten "jätän sut yksin kotiin, jos et pue" on huono ajatus. Lapsi ei tarvitse epävarmuutta elämäänsä yhtään enempää, vaan täysin päinvastoin: hänen on kyettävä luottamaan siiheen, että hänestä pidetään kaikissa oloissa huolta eikä epämiellyttävistä asioista (kuten pukemisesta tai eskariin lähtemisestä voi laistaa millään pullikoinnilla).
Tuli muuten mieleen sellainen asia, että onko (tällaisen vaikutelman sain aloituksestasi) eskari lapsellesi epämieluisa? Miksi? Kiusataanko häntä tai kokeeko hän, ettei pärjää siellä (opetuksessa ja/tai sosiaalisissa kuvioissa)? JOSKUS - ei aina - tuollainen lähtövastarinta voi johtua myös aidoista ongelmista siellä, minne ollaan menossa.
Sinänsä tietenkin siirtymätilanteet ovat yleisiä hakauksen tilanteita uhmaikäisille, oli sitten kyse kaksi- tai kuusivuotiaasta.
Yksi lisäseikka: siirtymätilanteita voi helpottaa rutiineilla. Kun aamut sujuvat about samalla käsikirjoituksella joka jumalan aamu ja herätys/lähtö on aina samaan aikaan, lapsi tietää mitä on tulossa, ja lähtö on hiukan helpompaa.
Voimia, kyllä sinä tuosta selviät - ja lakkaa ihmeessä murehtimasta naapureitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se syö sun arvovaltasi kasvattajana (koska tyttö tajuaa ettei se voi toteutua) ja on lisäksi julmaa ja psykologisesti epäviisasta uhata hylkäämisellä jos lapsi kiukuttelee. Laita vaatteet lattialle valmiiksi ja ilmoita, kauanko on aikaa pukea. Ajan umpeuduttua lähdetään, oli mikä oli. Onko tytöllä muitakin ongelmia, tai onko teillä kotona jotain erityistä meneillään? Eskarissa ongelmia?
Eikä tosiaankaan auta mitkään edellä mainitut konstit. Mun tyttö kyllä itkeekin eskariin menoa eikä pelkästään uhmaile pukemisen ym. kanssa, mutta ei olla päästy selvyyteen, mistä on kyse. Uhmakohtauksia on tytöllä pitkin päivää. Meidän teinit on jo ihan hermona, kun joka päivä saa kuunnella parkumista. Ja tyttöön "sattuu" hyvin herkästi. Itse en ole uhkaillut millään poliisilla tai sossutädilla, kun itseäni uhattiin lapsena poliisilla, ja pelkäsin poliisia varmaan vielä yläasteikäisenäkin.
lopeteta, tietenkään. Eli kiukkua ja huutoa riittää ap:lläkin jatkossa. Mutta kyllöä ne tehoavat aivan varmasti lähtöpukeutumiseen, kun johdonmukaisesti toteutetaan. Jos lapsi viikkotolkulla raahataan autoon ja eskariin vaikka yöppäreissä, ihan varmasti alkaa jossain vaiheessa pukea itse. Huutaa ja pukee, mutta pukee kyllä.
Eikä tosiaankaan auta mitkään edellä mainitut konstit. Mun tyttö kyllä itkeekin eskariin menoa eikä pelkästään uhmaile pukemisen ym. kanssa, mutta ei olla päästy selvyyteen, mistä on kyse. Uhmakohtauksia on tytöllä pitkin päivää. Meidän teinit on jo ihan hermona, kun joka päivä saa kuunnella parkumista. Ja tyttöön "sattuu" hyvin herkästi. Itse en ole uhkaillut millään poliisilla tai sossutädilla, kun itseäni uhattiin lapsena poliisilla, ja pelkäsin poliisia varmaan vielä yläasteikäisenäkin.
On tehnyt sitä jo puolisen vuotta. Eskaria on vielä kolmisen kuukautta jäljellä, joten sopii toivoa, että tuo huutokin jossain vaiheessa loppuu. Sehän oli just se huuto, joka vie muiltakin hermot.
ÄLÄ myöskään koskaan ikinä uhkaile sellaisella, jota ei voi tarvittaessa
Ja jos uhkaavat jollain ("et saa sitten jälkkäriä"), myös pitäisivät sanansa. Se nimittäin tehoaa 99%-sesti.
Eikä tosiaankaan auta mitkään edellä mainitut konstit. Mun tyttö kyllä itkeekin eskariin menoa eikä pelkästään uhmaile pukemisen ym. kanssa, mutta ei olla päästy selvyyteen, mistä on kyse. Uhmakohtauksia on tytöllä pitkin päivää. Meidän teinit on jo ihan hermona, kun joka päivä saa kuunnella parkumista. Ja tyttöön "sattuu" hyvin herkästi. Itse en ole uhkaillut millään poliisilla tai sossutädilla, kun itseäni uhattiin lapsena poliisilla, ja pelkäsin poliisia varmaan vielä yläasteikäisenäkin.
Syyksi paljastui dyspraksia, eli ei osaa ohjailla omaa karkeamotorista toimintaansa ja pukemisen SUUNNITTELU on oikeasti vaikeaa hänelle vaikka sinänsä osaa ne vaatekappaleet päälleen laittaa, siksi tuskastui siihen. Lisäksi hänellä tähän kuuluu tuntoyliherkkyyttä.
Päästiin yli ongelmista sillä, että teimme pojan kanssa hyvin yksityiskohtaiset kuvasarjat pukemisesta, jotka on eteisessä näkyvillä. Kun hän alkoi saada riittävästi aikaa pukemiseen ja pystyi ohjeista tarkistamaan, missä on menossa ja mitä seuraavaksi, alkoi pukeminen sujua paremmin parissa päivässä. Tuntoyliherkkyys ei niin haittaa, kun hän pukee itse.
Nuorempi lapsi aloitti samankaltaisen taistelun kieltäytymällä pukeutumisesta/pukemisesta, mutta se oli ihan pelkkää uhmaa. Häneen tehosi hyvin tämä sääntö, että jos ei pue, niin sitten lähdetään niissä vaatteissa, mitä päällä on --> pukeminen alkoikin yllättäen sujua mukisematta parin kylmän aamukyydin jälkeen.
Minusta kanssa poliisilla uhkailu tms. on ihan väärä konsti tähän. Jos kyse on ongelmasta itse pukemisessa, pitää sitä auttaa. Jos taas kyse on vain näyttämisenhalusta ja kiukuttelusta, niin sitten pitää näyttää kaapin paikka lapselle ja pysyä omassa kannassaan.
olkoon vaikka jokaöistäkin niin lasten takia ei valituksia tehdä... Naapurisi muuttakoon,jos ei kestä...