Lasten päivähoito: hyväksi vai pahaksi?
Ihmettelen suuresti, kun minulle on aina itketty sitä, et olen lapseni kanssa kotona. Hänen olisi niin monen mielestä parempi päästä ikäistensä kanssa lastentarhaan tai perhepäivähoitoon. Mikä voi olla vikana, kun löapsin on kuitenkin hyvin sosiaalinen ja pääsee leikkimään ikäistensä kanssa, vaikka sellaisia ei kotona vielä olekkaan. Iso ikäero tulee sisaruksille meidän kotona, kun esikoiseni täyttää syksyllä 5v ja toista lasta odotetaan syntyväksi muutaman kuukauden sisällä.
Kuitenkin saadaan jatkuvasti lukea, kuinka päivähoidon laatu on Suomessa huonoa ja ryhmät liian isoja. Miten se siis voisi olla lapselle parempi vaihtoehto?
Jos suurin osa laittaa lapsensa hoitoon (ja osan pakkokin) niin miksi kaikkien pitäisi tehdä samoin? Itse olen niin onnekkaassa asemassa, että voin yhdistää työni ja lapsen hoidon, kun yrittäjänä toimin ja toisaalta mieheni käy päivätyössä.
Tällä hetkellähän olen äitiysloman aloittanut, joten edes työ ei estä nyt lapsen hoitoa..
Mutta mitä mieltä olette? Onko teistä påarempi laittaa lapsi vain hoitoon vai jos on mahdollista olla kotona hänen kanssaan, niin pitää lapsi kotona, harrastaa hänen kanssaan, käydä tarvittaessa vaikka kerhossa ja sitten vasta lähteä eskariin?
Kommentit (2)
ja siitä, millä perusteilla lapsi on hoidossa. Esim. jos vauva jää kotiin äidin kanssa, voi sisarus tulla mustasukkaiseksi ja oireilla.
Sitten taas jos esim. äidillä on jonkin asteista masennusta tai muuta sairautta, on lapselle varmaan parempi olla muussa ympäristössä päivän ajan. Päivähoidossa lapselle puhutaan, lapsi otetaan huomioon ja hän saa vuorovaikutusta enemmän kuin kotona ollessa, perustarpeet huomioiden.
Mutta jos kotona on kaikki hyvin, äiti voi hyvin ja ja isäkin, niin miksi lapsi pitäisi viedä pois kotoa ilman todellista tarvetta. Lapsi joutuu elämässään heräämään pimeisiin pakkasaamuihin vielä monta monituista kertaa aloittaessaan koulutien.
Jos voi antaa lapselleen helpomman elämisen alun, niin miksi pitäisi vaikeuttaa..kyllä pakotteita tulee aika pian koulun aloittaessaan.
Kotona voi kyllä saada harjoitusta tuleviin koitoksiin. Äidin ei tarvitse paapoa liika, vaikka lapsi kotona onkin. Rajat ja rakkaus ovat hyviä ohjeita, kotona on määrättyjä sääntöjä joita tulee noudattaa jne.
Ei ole mahdotonta saada onnistuneita koululaisia kotihoidolla, kokemusta on.
Päiväkodeissa on paljon eroja, paljon erilaisia työntekijöitä, paljon erilaisia lapsia... on paljon myönteistä ja paljon kielteistä. Onni jos voi valita lapsen ensimmäisten tärkeiden kehitysvuosien kasvupaikan, vaihtoehtoja on onneksi muutamia.
Ikävää on jos valitsee minkä vaihtoehdon tahansa, eikä saa sitä. Silloin on tyytymättömyyttä (kotihoidon tuen mitätön korvaus, hoitopaikan puute jne.)
ja kolme seuraavaa lasta saanut olla kotihoidossa.
Jäin yksinhuoltajaksi aikoinaan, kolmatta odottelin yh-äitinä. Lapset olivat 1v 4, ja 5v kun laitoin heidät päiväkotiin työpäiväni ajaksi. Olin hoitanut heidät itse siihen asti perustamalla yksityisen puiston kun jäin yksinhuoltakjaksi.
Sattui sellainen päiväkoti, että sattui ja tapahtui kaikenlaista sairauksista lähtien..isompi kertoi kuinka hän yritti laittaa pienimmälle rukkasia käteen, kun tädit eivät ulkona...
Onneksi nykyinen mieheni jonkun aikaa seurattuaan elämäämme sanoi että lyödään hynttyyt yhteen ja menään animisiin, saan jäädä kotiin hoitamaan lapsiani, yhteisiäkin kenties.
Yhteisiä tuli kolme joita ei tarvinnut viedä hoitoon, mies vuorotyössä, jolloin työssäkäyntikausina saatiin järjestymään muuten hoito.
Olen ollut vuosia työssä, vaikka lapsia on paljon, tuli välillä 6,5v neljännen ja viidennen lapsen välille. Olen päiäkodissa työssä ja teen kyllä parhaani lasten puolesta, kun muistan millaista omillani oli. Haluan päiväkotilapsille perusturvallisuuden tunteen, tunteen että heistä välitetään jne.
Kun lapset ovat olleet kotihoidossa, maalla, missä ei kavereita meilläpäin ole, on kuitenkin hyvin mennyt. Serkkuja käy joskus ja isommat puuhailevat mielellään pienempien kanssa.
Lapset piirtävät ja maalaavat, tekevät mahtavia lumiveistoksia pihalla, kesällä veistoksia hiekasta, laulavat karaokea kotilaitteilla ja yksi voittokin tuli laivaristeilyllä. 6-vuotias lauloi Kirkan Daa-daa-daada..Aikuisia kilpailijoita oli paljon ja hyviä, mutta 1.palkinto tuli nuorimmalle. Vaikka ovat olleet kotona, lauloi myös toiseksi nuorin
koko ravintolayleisölle, hyvä kun edes yletti ottaa mikrofonia, laulun illan päätteeksi "Sininen uni."
Jos lapset ovat kotihoidossa, ei se tarkoita aina sitä etteivät sosialistuisi, kodin tuki on tärkeä.
On myös totta, että joillekin lapsille sopii tosi hyvin päiväkotihoito. Lapset ja perheet ovat erilaisia, tarpeet erilaisia.