Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu se, etten koe olevani mitään ilman toista ihmistä?
25.08.2020 |
Tarvitsen jonkun, jonka kautta saan kokemuksen siitä, että olen merkityksellinen ihminen. Jos toinen ei anna minulle sitä huomiota, mitä tarvitsen, koen oloni loukatuksi. Pelkään että toinen jättää minut. Haluaisin olla hänelle niin erityinen, ettei minua voisi enää kukaan muu korvata.
Mitä tämä on, onko tämä yleistä ja voiko tästä päästä eroon?
Kommentit (15)
Leila Koo kirjoitti:
Ihminen on sosiaalinen laji. Tarvitsemme kaikki toisiamme.
Yksi ihmissuhde ei riitä, vaan tarvitaan monia erilaisia ja monentasoisia. Jos odottaa tukea vain yhdeltä (kumppanilta), suhde kuormittuu nopeasti ja muuttuu mahdottomaksi.
Osoita sukulaisille, ystäville, naapureille, työtovereille jne. että he ovat merkityksellisiä ihmisiä sinulle. Ystävällisyys ja huomaavaisuus tulee takaisin.
💖
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja on se ruumis, joka on riippuvainen toisesta ruumiista ja kurja on se sielu, joka on näistä riippuvainen.
Yritä päästä nyt eroon tuosta ajatuksesta, että olisit jollekin täysin korvaamaton. Sehän on traagista. Ihmiset tulevat ja menevät, merkityksellisiä suhteita kyllä löytää läpi elämän.
Oletko ollut "heitteillä" lapsuudessasi.
Onko ollut runsaasti manipulointia ja valehtelua?
Kokenut turvattomuutta?
Onko sinulle mielistelty aina sillon ku on tarvittu johonkin vaikkapa kotityöhön?
Rajaton lapsuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/kirjoja-parisuhtees…
Lue tuo.
Mutta voinko olla läheisriippuvainen, kun en ole koskaan laittanut muiden ihmisten hyvinvointia edelleni, en ole ollut kovinkaan avulias enkä myöskään huolissani muista? Olen melko itsekäs ollut aina, mutta nyt vanhemmiten yrittänyt oppia siitä pois ja hieman edistynytkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/kirjoja-parisuhtees…
Lue tuo.
Mutta voinko olla läheisriippuvainen, kun en ole koskaan laittanut muiden ihmisten hyvinvointia edelleni, en ole ollut kovinkaan avulias enkä myöskään huolissani muista? Olen melko itsekäs ollut aina, mutta nyt vanhemmiten yrittänyt oppia siitä pois ja hieman edistynytkin.
Ap
Varmasti. Sinulla voi myös olla huomionhakuinen persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla poikapuolisilla noin, kun ei ole koskaan odotettukaan, että laittaa muuden tarpeet omiensa edelle. Tiedätkö mitään ajasta, jolloin olit alle kolmen?
Kelpaisiko uusi Isä Aurinkoinen ja suosikin asema puolueen kermassa?
Nimim. Juuri sinunlaistasi olemme etsiskelleet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/kirjoja-parisuhtees…
Lue tuo.
Mutta voinko olla läheisriippuvainen, kun en ole koskaan laittanut muiden ihmisten hyvinvointia edelleni, en ole ollut kovinkaan avulias enkä myöskään huolissani muista? Olen melko itsekäs ollut aina, mutta nyt vanhemmiten yrittänyt oppia siitä pois ja hieman edistynytkin.
Ap
Varmasti. Sinulla voi myös olla huomionhakuinen persoonallisuus.
En ole somessa eikä minusta ole mitään tietoa netissä. Varjelen yksityisyyttäni enkä koe minkäänlaista tarvetta tai halua olla osana jotakin yhteisöä netissä tai reaalimaailmassakaan. Eikö huomionhakuiseen persoonallisuuteen vaadittaisi sitä, että hakeutuu muiden ihmisten pariin? Vai olenko väärässä?
Ap
En tiedä, onko tuo yleistä, mutta ainakin se voi olla tosi rasittavaa. Särähti oikein korvaan tuo huomion vaatiminen ja loukkaantuminen jos sitä ei saa. Oma exä oli just sellainen, rasittava ihminen. Hyvä, että ap on tunnistanut nämä piirteet itsessään, ehkä näitä asioita voi työstää jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, minä olen sitten kirjon toisessa ääripäässä. Tuntuu, että en jaksa pysyä kiinnostuneena muista ihmisistä. Parisuhteet päättyvät aina jossain vaiheessa siihen, etten jaksa panostaa sen vertaa että toinen pysyisi tyytyväisenä.
Tuli mieleen euroopanreissu, kun vuosia sitten retkeilymajassa jouduin samaan huoneeseen espanjalaisten nuorten kanssa. Olin yksin matkalla, kuten aina. Yksinreissaus on sopivaa tuuletusta. Niin nämä espanjalaiset ylipisto-opiskelijat oli jopa vihaisia minulle, ethän sinä VOI matkustaa yksin, olet outo. Että he eivät voisi koskaan mennä yksin, sillä tarvii jonkun jonka kanssa jakaa asiat heti. Aivan kuin niillä olisi yhteiset aivot. Tämä tapahtui ennen nettiaikaa. Nyt kun voit nettiin kirjoitella ja joku vielä vastailee, vaikea uskoa että kukaan kärsisi niin paljon.
Riippuvaisen persoonan alku lienee lapsuudessa. Jokainen tarvii jotain ihmissuhteita, valitettavasti. Suurikaan suku ei auta, jos henkilöt on ns eri aaltopituudella. Kyse on siitä että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Siihen akuuttiin riittää vaikka soitto kriisipuhelimeen.
AP, en usko että ihminen voisi paeta yksinjäämisen kipua, vaan on ensin tutustuttava itseen ja hyväksyttävä sellaisenaan. Narsistinen persoona ei pysty objektiivisesti pohtimaan tilaansa. Kukaan muu ei voi elää puolestasi. Vain sinä voit elää oman elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorovaikutusta voi olla, vaikkei olisi huomiohakuinen. Ehkä puhut yksinäisyydestä?
Ihminen on sosiaalinen laji. Tarvitsemme kaikki toisiamme.
Yksi ihmissuhde ei riitä, vaan tarvitaan monia erilaisia ja monentasoisia. Jos odottaa tukea vain yhdeltä (kumppanilta), suhde kuormittuu nopeasti ja muuttuu mahdottomaksi.
Osoita sukulaisille, ystäville, naapureille, työtovereille jne. että he ovat merkityksellisiä ihmisiä sinulle. Ystävällisyys ja huomaavaisuus tulee takaisin.