3. lapsi: nyt, myöhemmin vai ei koskaan?

että lapset vähän kasvavat. Jääpä sitten myöhemmille vuosillekin jotakin.

Koskapa tunteesi siitä että "kolmas odottaa kotiinpääsyä" näyttää olevan vahva, en usko että se siitä muuksi muuttuu (ellei ikä tule vastaan?).



Itse ajattelin kahden peräkkäin syntyneen lapsen jälkeen, että jos kolmas tehdään, tehdään sitten kun lapset on isompia (l. esikoinen menee eskariin).

Nyt olis sen aika mutta meillä taitaa jäädä lapsiluku kahteen.

Vaikka nyt olisi ihanasti aikaa vauvalle, en vain jaksa enää.



Nautin lasteni iästä ja "vaipattomuudesta" niin paljon että antaa toisten tehdä ne vauvat:)

ajatuksia olisi kiva lukea. Varsinkin kolmannen lapsen tuomista muutoksista käytännön elämään. Meillä tilanne melkein se että monet pikkuasiat huomioon ottaen olisi ehkä helpompaa että lapset tulisivat "samaan katastrofiin". (Minun ei esim. tarvitse vaihtaa työpaikkaa ja ostaa autoa!). Se kolmannen tuoma muutos vaan on pienoinen kysymysmerkki...

T:ap

Minä en edes ajatellut tehdä kolmatta kahden perään, koska voimavarani eivät olisi riittäneet. Olin silloin aivan poikki! Mutta jos suinkin jaksat, tee vain heti perään. Nyt kun mun lapset on 4 ja 6, ei puhettakaan, että alkaisin tehdä lisää lapsia, vaikka olin ajatellut haluavani vielä kaksi, kun esikko lähtee kouluun. Enää ei ole mahdollisuuksia, kun olen töissä ja ostettiin talo. Laina ei anna periksi olla pois ansiosta. Eikä kyllä enää jaksaisi henkisestikään ja kroppakin haraa vastaan, vaikka olen 32 vuotta ja aivan terve. Ei enää vaan jaksa aloittaa samaa soserubmaa uudestaan.

voi kokemuksella puhua kun vasta yksi lapsi, mutta sanoisin että tee heti. Olen itsekkin ajatellut jos vain meille suodaan lisää lapsia, että teen suhteellisen "heti" kaikki jotta ei tule sitä helppoa oloa ja sitten sitä ei vain enään jaksakkaan!! Kaikki samaan syssyyn sanon minä!!!

Ettei tosiaan tule tilannetta kun kolmas lapsi on maailmassa, että "tässäkö tämä nyt oli" ja sitten vain kohti vaihdevuosia.

Tietysti oma ikä kannattaa ottaa huomioon, eri juttu jos on 28 vs. 38.

tai sitten ei jää kolmeen ;) Meillä isommat lapset nyt 11 ja pian 9v. Kolmas syntyi kakkosen ollessa 7v. Lapsiluvun piti jäädä siihen, kunnes ajattelimme että nythän tuo kolmonen jää ihan yksin kun on niin paljon isompia nuo kaksi ekaa ja niillä on ihan omat jutut. Neljäs lapsemme syntyy reilun viikon päästä :) Siinä on sitten meidän katras valmiina.



Aika helpolla pääsin kolmannen synnyttyä juuri ehkä siksi, kun ekat kaksi oli jo "isoja". Nyt sitten aloitellaan taas kahden pienen kanssa olemista, kunhan vauva syntyy. Ikääkin tässä on kertynyt tietysti koko aja lisää. Isompaan (vuokra)asuntoon muutettiin kolmannen syntymän jälkeen, isommilla lapsilla on omat huoneet, pienet menevät nyt vielä meidän makkarissa. Jatkossa varmaan isompi asunto tulee ajankohtaiseksi, sitä mietitään sitten. Autoa meillä ei ole. Taloudellisesti tullaan toimeen välillä paremmin, välillä vähän tiukemmin. Meillä siis tuli pitkään kaksilapsisena perheenä olleesta poppoosta nykymittakaavassa suurperhe vaikkei itsestä kyllä siltä tunnu.

Siita vaan, ala liikoja mieti! tuskin sitten mummona keinutuolissa kadutaan, kun tuli hankittua se kolmonenkin... : ) Pelottaa kylla tuo arjen sujuminen, mutta kolmella kaverillanikin on jo kolme lasta, ja hengissa ovat. Kayvat lomamatkoillakin ja vanhemmat saavat myos omaa aikaa.



Meilla 5 v poika jo koulussa ekalla, kun Irlannissa asutaan, tytto 2 1/2 v ja odottaa innoissaan uutta tulokasta. Tytto kay myos 2 kertaa viikossa aamupaivakerhossa, joten molemmilla on jo omia juttuja. Vauva sopii meidan kuvioihin nyt mainiosti, mutta ei kai lasten saamiselle ole ikina mitaan taydellista hetkea. Rankkaa se vauva-aika ja ne herailyt on aina. Onneksi meidan lapset nukkuu hyvin, ei tarvi niiden kanssa sitten valvoa myos.

Kolmas tuli kun kuopus lähti eskariin, esikoinen pari vuotta vanhempi. Olemme oikein tyytyväisiä. Mustasukkaisuutta isompien osalta ei ole, auttavat hoitamisessa silloin tällöin ja oppivat vastuunottoa siten (tietysti oppisivat jos pieniä olisi monta).



Neljännestä en missään nimessä haaveile. Se mikä eniten arveluttaisi on se, kuinka yksilöllistä aikaa riittäsi jokaiselle lapselle, kun se välillä on hankalaa nytkin. Pienin vaatii tietysti paljon huomiota, mutta huomiota tarvitsevat myös koululaiset. Esim. yhden pienen nappaa kätevästi mukaan isompien harrastuksiin, kahden mukaanottaminen on hankalampaa.



Haluan siis olla äiti, joka ehtii olemaan jokaisen lapsen kanssa ja käydä vielä töissäkin. Tai sanotaanko näin: minä en ehtisi useampaa lasta kasvattamaan niin että itse olisin tyytyväinen, se on minun rajoitteeni. Monilla muilla naisilla tällaista rajoitetta ei varmaan ole ja he jaksavat ja ehtivät hyvin isomman lapsikatraan kanssa,

Mulla on lapset ikäerolla 1v6kk ja ovat aivan mahdottoman rakkaita toisilleen kun ikäero on niin pieni. Lähes samanlaisen paketin saisit, jos tulisit lähiaikoina raskaaksi.

Mietin paljon asiaa ja sitten päätin, että annan lapsen tulla kotiin. Minulla oli myös vahva tunne siitä, että joku haluaa vielä perheeseemme.



Kävi kuitenkin niin, että alkio kiinnittyi munajohtimeen ja siinä meinasi mennä molempien henki. En siis saanut lasta. Nyt kaikki on epävarmempaa, riski saada kohdun ulkoinen on kohonnut. Ainoa asia, joka on vahvistunut, on tunne siitä, että lapsi saa tulla heti kun on tullakseen. Tuntuu jotenkin hölmöltä, että edes epäröin ennen. Olen nyt varma. Nyt kun ymmärrän paremmin elämän epävarmuuden ja suunnitelmallisuuden paradoksaalisuuden.



Tsemppiä pähkäilyihin!

sama 1½ vuoden ikäero oli mulla ja veljellä ja aivan mahdotonta tappelua koko lapsuus. Omat lapseni, joilla ikäeroa 2v8kk ovat kuin paita ja peppu, aina ikävöimässä toisiaan, jos hetkenkin erossa.

Mulla on lapset ikäerolla 1v6kk ja ovat aivan mahdottoman rakkaita toisilleen kun ikäero on niin pieni. Lähes samanlaisen paketin saisit, jos tulisit lähiaikoina raskaaksi.

Olen 30v joten "hedelmällistä ikää" pitäisi vielä tovi olla jäljellä. Tässä nyt on puolisen vuotta aikaa miettiä asiaa, sillä haluan että ikäero olisi yli 2v (eli joskus kesällä voisi yritys alkaa). Taloomme mahtuisi hyvin enemmän lapsia mutta auto menisi vaihtoon. Työuraa minulla ei ole odottamassa, olen nyt osa-aikasesti töissä ja se sopii hyvin sillä saan pidettyä lapset kotihoidossa (ja kuitenkin jalkani työelämässä).

Lisää kokemuksia arjen muutumisesta kolmannen lasen myötä olisi kiva kuulla!

T.ap

Meillä on nyt 12v., 8v, ja 6v. lapset. Itse ajattelen, että hyvä näin. Olen itse oikea iltatähtien tähti ja olipa tylsää olla se ainoa kotona isän ja äidin kanssa vuosikausia.



Omasta mielestäni olisi hyvä että kaikki lapset ovat aikanaan alakoulussa (1-6lk) yhtä aikaa. Silloin lapset ovat ikään kuin "samaa sukupolvea". Ainahan lasten suhde on yksilöistä kiinni, mutta pitkät ikäerot tekevät sen, ettei heistä ole toisilleen niin paljon iloa lapsuusaikana kuin että ovat suunnilleen samassa kehitysvaiheessa.



Meilläkin kahden ekan ikäero on 4v. ja se on vielä toiminut. Nyt alkaa huomata, että isompi ei enää niin leiki yms ja keskimmäinen kovasti kaipaisi leikkiseuraa. Toisaalta kaksi nuorinta ovat eniten koskaan kinanneet keskenään - voi olla myös ihan luonneriippuvaista se.



Summa summarum: En suosittelisi ainakaan mitään kovin pitkää väliä. Omat voimat kannattaa kuitenkin ottaa huomioon. Kolmen pienen kanssa on tekemistä. Minusta ajattelemasi 2.5-3v. ikäero on hyvä.

Minusta kolme lasta ei lisännyt työtä merkittävästi. Kun isommat osaavat jo käydä vessassa, pukea, syödä, ei käsityötä jää niin paljon.



Itse koin suurimman muutoksen, kun perheeseen syntyi toinen lapsi. Silloin oli molempien kädet täynnä työtä, vaikka esikoinen olikin jo sentään 4v. mutta toki kovin pieni silloinkin.



Se kolmen äiti

täällä yksi pitelee kolmatta sylissään, iältään 2kk.. mulla oli tapana ajatella,että siinä se kolmas sivussa menee..=) on tää arki aikamoista vilskettä, esikoinen minulla ekaluokkalainen,vaikea erityislapsi ja toinen vajaa 3v.. ei pitänyt näin suurta väliä tulla, mutta kesti hetki ennenkun tärppäsi..=) joka aamu puen kaikki kolme kun vien pojan koulutaksiin.. siinä on yksi iso muutos kun aiemmin piti vain keskimmäinen pukea.. ehkä tää tästä helpottaa kun ilmavaivat loppuu ja vauvalla rytmi tasoittuu.. minä rupeaisin sinuna jo kolmatta touhuamaan jos kolmannen aiot tehdä.. onnea yritykseen jos ja kun sen aika koittaa!