Voisko se Andy Mc Coy jo lopettaa sen turhan uransa ja painua maan alle.

Andy McCoy hautausmaalla





Karjalaisen keikka-arvostelun mukaan Hanoi Rocksin torstainen esiintyminen oli Joensuussa mennyt ketuille. Bändin toinen johtohahmo Andy McCoy oli ollut vähän huonossa hapessa.



Se vähän heikossa hapessa esiintyminen ei ole Andyn kohdalla tavatonta. Tällä kertaa se oli suorastaan ymmärrettävää. Andy saapui keikalle haudan partaalta.



Kyseisenä torstaina Andy ei valmistautunut illan keikkaan juoksemalla Joensuun maratonia. Ei häntä liioin tavattu pelaamassa Palloilukeitaalla sulkapalloa. Kyseisenä torstaina Andy McCoy liikkui ihan toisaalla.



Hän oli paikassa, jossa suurin osa on paljon kuolleempia kuin Andy koskaan elämässään, vaikka Andykin kieltämättä zombiena on joskus esiintynytkin.



Olin torstaina illan suussa kävelemässä Joensuun hautausmaan sivuitse. Näin aidan toisella puolella lehdistä tutun lierihattuisen hahmon.



Tämä lierihattuinen herra oli tavaamassa kyykkyasennossa nimiä sankarihautausmaan muistokivistä. Kyykyssä oleva tavaaja oli rockkitaristi Andy McCoy. Vieressä seisova isokokoinen kavaljeeri piteli kädessään pulloa, joka ei suinkaan sisältänyt mustaherukkamehua.



Andy tutki hautakiviä. Täytyy heti sanoa, että kaukana ei Andykaan ole muistokivestään ollut. Andylla ovat muutaman kerran olleet suojelusenkelit olkapäillä. Kerran hän sukelsi kerrostalon parvekkeelta. Alla ei suinkaan ollut vettä, vaan paljas maa.



Olen muutaman kerran elämäni aikana saanut haastatella Andy McCoyta. Andy on miellyttävää juttuseuraa. Mitä kauemmin keskustelu jatkuu, sen äveriäämmäksi Andy tulee. Lopulta hän omistaa muutaman Ferrarin, pari tusinaa maailman parhaita kilpahevosia ja tietysti luksusasunnot maailman metropoleista.



Rikkautta yleensä varjostaa se, että juttuhetkellä ravintolabaarissa Andylla yleensä on unohtunut lompakko hotellihuoneeseen. ¿Mudda sähän darjood, vai midä.¿



Andy McCoy on kuitenkin vilpitön tarinoissaan. Hän uskoo niihin itsekin. Näin minulle kertoi yksi hänen kanssaan pitkään Hanoi Rocksissa soittanut.



Ja Suomessahan sana on vapaa. Tänään vietetään sananvapauden päivää. Andynkin juttuja voi uskoa, vastuu siirtyy kuulijalle, vaikkei hän savolainen olekaan. Ehta lappilainen.



Näitä liioitteluun taipuvaisia ja omiin, uskomattomiin tarinoihinsa uskojia, sananvapauden käyttäjiä on toki muitakin kuin vain Andy McCoy. Olen löytänyt sellaisen huomattavasti lähempää. Omasta työyhteisöstä.



Eläkkeellä oleva toimittajaystäväni oli ja on edelleen tunnettu suurista puheistaan.



Tämä kollega kertoi naama peruslukemilla hiihtäneensä 50 kilometrin Pogostan hiihdon vatsa kuralla ja hirveässä kuumeessa todella kovaan aikaan. Jos sen tuloksen olisi kuullut hiihtovalmentaja Immo Kuutsa, hän olisi valinnut jo silloin lähes 60-vuotiaan toimittajan olympialaisiin Suomen maajoukkueeseen.



Eivätkä nämä toimittajan saavuttamat ajat muissakaan lajeissa olleet ihan tavallisen ihmisen saavutettavia. Hänen tuloksensa olivat paljon uskomattomampia kuin kaikkien lajien ekspertillä Elmolla.



Valitettavasti olympiakomitea ei milloinkaan ollut ajan tasalla. Vielä ehtisi Pekingin valintavirheet paikata ainakin yhdellä varmalla mestarilla.

Vierailija:

Andy McCoy hautausmaalla

Karjalaisen keikka-arvostelun mukaan Hanoi Rocksin torstainen esiintyminen oli Joensuussa mennyt ketuille. Bändin toinen johtohahmo Andy McCoy oli ollut vähän huonossa hapessa.

Se vähän heikossa hapessa esiintyminen ei ole Andyn kohdalla tavatonta. Tällä kertaa se oli suorastaan ymmärrettävää. Andy saapui keikalle haudan partaalta.

Kyseisenä torstaina Andy ei valmistautunut illan keikkaan juoksemalla Joensuun maratonia. Ei häntä liioin tavattu pelaamassa Palloilukeitaalla sulkapalloa. Kyseisenä torstaina Andy McCoy liikkui ihan toisaalla.

Hän oli paikassa, jossa suurin osa on paljon kuolleempia kuin Andy koskaan elämässään, vaikka Andykin kieltämättä zombiena on joskus esiintynytkin.

Olin torstaina illan suussa kävelemässä Joensuun hautausmaan sivuitse. Näin aidan toisella puolella lehdistä tutun lierihattuisen hahmon.

Tämä lierihattuinen herra oli tavaamassa kyykkyasennossa nimiä sankarihautausmaan muistokivistä. Kyykyssä oleva tavaaja oli rockkitaristi Andy McCoy. Vieressä seisova isokokoinen kavaljeeri piteli kädessään pulloa, joka ei suinkaan sisältänyt mustaherukkamehua.

Andy tutki hautakiviä. Täytyy heti sanoa, että kaukana ei Andykaan ole muistokivestään ollut. Andylla ovat muutaman kerran olleet suojelusenkelit olkapäillä. Kerran hän sukelsi kerrostalon parvekkeelta. Alla ei suinkaan ollut vettä, vaan paljas maa.

Olen muutaman kerran elämäni aikana saanut haastatella Andy McCoyta. Andy on miellyttävää juttuseuraa. Mitä kauemmin keskustelu jatkuu, sen äveriäämmäksi Andy tulee. Lopulta hän omistaa muutaman Ferrarin, pari tusinaa maailman parhaita kilpahevosia ja tietysti luksusasunnot maailman metropoleista.

Rikkautta yleensä varjostaa se, että juttuhetkellä ravintolabaarissa Andylla yleensä on unohtunut lompakko hotellihuoneeseen. ¿Mudda sähän darjood, vai midä.¿

Andy McCoy on kuitenkin vilpitön tarinoissaan. Hän uskoo niihin itsekin. Näin minulle kertoi yksi hänen kanssaan pitkään Hanoi Rocksissa soittanut.

Ja Suomessahan sana on vapaa. Tänään vietetään sananvapauden päivää. Andynkin juttuja voi uskoa, vastuu siirtyy kuulijalle, vaikkei hän savolainen olekaan. Ehta lappilainen.

Näitä liioitteluun taipuvaisia ja omiin, uskomattomiin tarinoihinsa uskojia, sananvapauden käyttäjiä on toki muitakin kuin vain Andy McCoy. Olen löytänyt sellaisen huomattavasti lähempää. Omasta työyhteisöstä.

Eläkkeellä oleva toimittajaystäväni oli ja on edelleen tunnettu suurista puheistaan.

Tämä kollega kertoi naama peruslukemilla hiihtäneensä 50 kilometrin Pogostan hiihdon vatsa kuralla ja hirveässä kuumeessa todella kovaan aikaan. Jos sen tuloksen olisi kuullut hiihtovalmentaja Immo Kuutsa, hän olisi valinnut jo silloin lähes 60-vuotiaan toimittajan olympialaisiin Suomen maajoukkueeseen.

Eivätkä nämä toimittajan saavuttamat ajat muissakaan lajeissa olleet ihan tavallisen ihmisen saavutettavia. Hänen tuloksensa olivat paljon uskomattomampia kuin kaikkien lajien ekspertillä Elmolla.

Valitettavasti olympiakomitea ei milloinkaan ollut ajan tasalla. Vielä ehtisi Pekingin valintavirheet paikata ainakin yhdellä varmalla mestarilla.

Suomessakin musiikista jotain ymmärtävät tietävät bändin ja Andyn arvon. Andy ja kumppanit ovat luoneet latua auki, myös muille suomalaisille omalla tavallaan. Ja Hanoi puski itteään läpi rankimmalla tavalla -raakaa työtä se vaati. Hanoi on viimeisiä bändejä, jotka ovat kiertäneet ja soittaneet kuppilasta toiseen ja saaneet jalansijaa. Nykyään bändi tekee demon ja loput tekee levy-yhtiön markkinointikoneisto, ilman yhtään keikkaa voidaan olla jo staroja. Andyn ura alkoi hienosti Briardissa ja jatkui Pelle Míljoonassa, kunnes perusti Hanoin. Pidä suusi kiinni!

Vierailija:

Suomessakin musiikista jotain ymmärtävät tietävät bändin ja Andyn arvon. Andy ja kumppanit ovat luoneet latua auki, myös muille suomalaisille omalla tavallaan. Ja Hanoi puski itteään läpi rankimmalla tavalla -raakaa työtä se vaati. Hanoi on viimeisiä bändejä, jotka ovat kiertäneet ja soittaneet kuppilasta toiseen ja saaneet jalansijaa. Nykyään bändi tekee demon ja loput tekee levy-yhtiön markkinointikoneisto, ilman yhtään keikkaa voidaan olla jo staroja. Andyn ura alkoi hienosti Briardissa ja jatkui Pelle Míljoonassa, kunnes perusti Hanoin. Pidä suusi kiinni!

Onko se tosiaan niin turha äijä, että esim Axl Rose mainitsee Hanoi Rocksin esikuvakseen?

Te nuoret ette tiedä Hanoi Rocksin urasta yhtään mitään. Legendaarinen bändi, jonka ura katkesi traagisesti ennen aikojaan. Jos Razzle ei olis kuollut, Hanoi Rocks ois isompi kuin Gunnarit.

Ari Koivunenkin totesi " Andy oli kännissä ja that´s it" Eli mikä tää pointti tässä nyt on?

Autoa ajoi Mötley Cruen Vince Neil, kännissä, kuinkas muuten.

Todella traagista, yhtye oli kovassa nousukiidossa maailmalla mutta lamaantui ja masentui täysin kun Razzle menehtyi.

Vaikka Andy onkin elähtänyt niin aina se yhden olmimaisen kenokaulan voittaa. Ja Andy sentään on lahjakas!