En ole koskaan haaveillut sen kummemmin äitydestä tai suurperheestä. Entä sä?

Mulla 2 lasta ja olen "aina" tiennyt että haluan lapsia! Ensin maks 2 ja nyt se on kasvanut kolmeen. :D

Äitiys on aina ollut todennäköiseltä tuntuva asia, mutta ei mikään haaveiden kohde. Olimme vuoden lapsettomuushoidoissa ja sinä aikana ehkä tajusin parhaiten, että tosiaan haluaisin sen lapsen. Suurperhettä en ole toivonut koskaan.



Nyt on kaksi lasta ja kolmas ehkä joskus, mutta järjellä ajatellen näin olisi helpompaa monessa mielessä...

Mä jo 10v luin äidin ja isosiskon vauvalehtiä sekä haaveilin isosta perheestä ja kotiäitiydestä :) Mun unelma oli saada olla suurperheen kotiäiti :)



Ja vielä samat haaveet :)

En edelleenkään varsinaisesti "pidä" lapsista, mutta omistani olen hullaantunut! Mikään ei ole ihanampaa kuin oma lapsi ja hänen vilpitön rakkaus.

Jotenkin nyt vain kävi näin! Ja jos ihan tarkkoja ollaan mulle olis riittäny yksi lapsi mutta mies halusi vielä kaksi lisää....

Yksi lapsi on ja kun hänet on nyt vihdoin saatu leikki-ikään asti, niin toista tuskin koskaan tulee. Suurperheestä en ole koskaan, ikinä haaveillut.

Jos jostakin ylipäätään haaveilen, niin matkustelusta yms. Yksi lapsi, pian eskarilainen. Toisen "tekoa" pähkäilty about 2 vuotta.

Jo teini-issä haaveilin että minulla olisi monta lasta. Nyt on kolme. Nyt haaveilen omasta ajasta =)

ja nyt on kolme lasta, vanhin jo aikuinen.

Oletin että lapsia varmaan kannattaa yrittää saada, koska kaikki sitä onnea niin hehkuttavat, mutta mistään "sisältäni" se tunne ei kummunnut.



...paitsi sitten kun esikoinen syntyi, ja kokonainen uusi, ihana maailma avautui. Oli todella hyvä päätös, vaikka sitä tunteenomaista perhehaavetta ei koskaan ollutkaan ollut.



Suurperheestä en edelleenkään haaveile, kaksi lasta on meille hyvä määrä.

Koko ajatus lapsista vaan tuntui ihan kaukaiselta tuonne vajaat 30-v asti.