Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen mielenterveysongelmainen, mutta minulta odotetaan täysin normaalia jaksamista
22.08.2020 |
Olen eläkkeellä, mutta oma puoliso ei ymmärrä silti, että miksi "en ole kuten muut". En jaksa enää edes selittää tätä kummemmin, mutta riitojen yhteydessä saan aina kuulla siitä, miten olen jättänyt koulut kesken, miten en uskalla ajaa ajokorttia, miten en osaa olla ihmisten kanssa.
Olen ihan rikki ja loppu. En kuvittele, että ruoho olisi aidan takana yhtään tämän vihreämpää. En vain osaa kuvitella, että miltä tuntuisi loppu elämä yksinkään. Näillä spekseillä on ihme, että ylipäätään olen naimisissa.
Kommentit (25)
Käythän terapiassa? Puolisosi ei vaikuta kovin empaattiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Itse en ollut virallisesti työkyvytön, mutta minulla oli todella paljon haasteita selviytyä esimerkiksi töistä ja sosiaalisista kuvioista. Entinen puolisoni ei voinut koskaan hyväksyä tätä. Hän osoitti mieltään, halveksui ja lopulta ihan käsittämättömällä logiikalla yritti mitätöidä jopa terapiassa käyntini. "Ole normaali äläkä tuollainen" yms oli ihan normaaleja heittoja. "Mitä sinä siellä terapiassa lässytät" oli aina kiva kuulla kun joskus totesin että istunto oli ollut hyvä. Onneksi terapia antoi voimia jättää tämä sontakasa, muuten ei olisi ollut mitään toivoa. Niin heikossa kunnossa henkisesti olin.
Jätä se tyyppi ja jatka elämääsi. Ei se suhde siitä enää muutu tai parane, tuhoudut vaan siinä. Ei kannata pelätä.
No jos vuosia ja vuosia elää mielenterveyskuntoutujan kanssa, niin siinä on puolisokin lopulta rikki ja loppu.
Taitaa olla osasyy toimintakykysi laskuun, että sinulla ei ole turvallinen ja hyväksytty olo parisuhteessasi. Sillä on hirvittävän suuri merkitys, että voi tuntea olevansa ok ja hyväksytty sellaisena kuin on. Rakkaussuhteessa se on lähtökohta, että voi hyväksyä toisen erilaisena, vikoineenkin. Miten voit hyväksyä itsesi, jos tuollaista viestiä tulee vierestä? Vaikka nyt tuntuu, ettei voi nähdä elämää ilman tätä suhdetta, niin vähitellen voit kuitenkin saada voimia irtiottoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa tutulta. Mulla niin, että olen läheisten kanssa ajoittain kuin kuka tahansa "normaali" ihminen, mutta vieraampien seurassa en "osaa olla" ja kuormitun valtavasti.
Minulla on ihana puoliso, mutta hänkin aina välillä unohtaa, etten ole täysissä voimissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että mielenterveysongelmaisen puolisokin on varmasti ajoittain kovilla.
Asiaa ei kuitenkaan paranna vttuilu, syyttäminen ja kelpaamattomuuden tunteet joita se "terve" syytää sairaan niskaan, se vain pahentaa.
Terapeutiksi ei pidä ruveta mutta kumppanin tulisi tukea ja edes pyrkiä ymmärtämään. Tuohan vain sairastuttaa lisää kun edes kumppanin kanssa ei saa olla turvassa, vaan oikein vaaditaan muuttumaan ja saadaan toinen tuntemaan itsensä kelvottomaksi, jopa sille ainoalle ihmiselle, jonka pitäisi ehdoitta rakastaa.
Miten se onkin joillekin miehille niin vaikea hyväksyä toisen heikkous ja niin kovin helppoa lyödä lyötyä.
On helpompi olla yksin kuin ihmisen kanssa, joka ei välitä ja osaltaan vain pahentaa ongelmia.
Tuntuu pahalta puolestasi ap.
Pahinta mitä exä mulle sanoi oli että "minkälaisen esimerkin sä näytät lapsille". Se katkaisi kamelin selän ja näytin lapsille esimerkkinä että nainen ei jää huonoon suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo suhde kuluttaa sua. Eikö suhteen pitäisi auttaa ei pahentaa asioita?
Eikö mies yhtään tajua kiusaamistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmaisten ei kannata alkaa suhteeseen muiden kuin mielenterveysongelmaisten kanssa.
Tätä palstaa luettuani on asenteeni mt-ongelmaisiin muuttunut kielteiseksi.
Anteeksi, en voi mitään.
Palstalla on niin sekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmaisten ei kannata alkaa suhteeseen muiden kuin mielenterveysongelmaisten kanssa.
No onhan tuo ap:n puoliso selkeästi mt-ongelmainen, ei vain ole nöyrtynyt hakemaan diagnoosia.
Jos on ongelmaa (ja itse sen tiedostaa, pyrkien pääsemään eteenpäin), paras kumppanivaihtoehto olisi kypsä, seestynyt ihminen, joka on läpikäynyt omia vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmaisten ei kannata alkaa suhteeseen muiden kuin mielenterveysongelmaisten kanssa.
Nimenomaan! Entäs kun se toinen esittää alkuun empaattista ja ymmärtäväistä, mutta muuttuu ja alkaa tuomitsemaan?
Kyllä mä olen potentiaalisille seurustelukumppaneille kertonut suoraan et olen paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöiinen ja mulla on myös syömishäiriötaustaa ja dissosiaatiota jotka ajoittain vaikeuttaa elämää, jaksatko sinä semmosen kanssa ja ymmärrätkö. Olen antanut itse heille tilaisuuden perääntyä ollen rehellinen täysin itsestäni.
Vastaus on ollut aina, että joo kyllä ymmärtää, haluaa auttaa ja tukea ja empatiaa riittää, olen täydellinen tällaisena, hyväksyn. Jossain vaiheessa ne käännetään kuitenkin mua vastaan, joka osaltaan vain pahentaa ongelmia, ja olen täysin viallinen ja epäkelpo niiden takia, vaikka yritän parhaani ja todellakin työskentelen itseni eteen. En todellakaan vaan makaa kiusallani vaikeuttamassa muiden elämää.
Miksi te "normaalit" esitätte ettekä ole rehellisiä?
Toisen ihmisen rakkaus voi parantaa ja auttaa niin paljon, mutta silti valitaan se tuomitsemisen tie.
Vierailija kirjoitti:
Tätä palstaa luettuani on asenteeni mt-ongelmaisiin muuttunut kielteiseksi.
Anteeksi, en voi mitään.Palstalla on niin sekoja.
Mielenterveysongelmaiset, kuten mitkään muutkaan "ryhmät" eivät koskaan ole mikään yksi, kiinteä joukko.
He ovat aina ensisijaisesti yksilöitä, joiden sairaus on vieläpä osa ihmistä, ei hänen koko persoonansa ( kuten ei missään muussakaan sairaudessa).
Jopa samassa sairaudessa on yksilöllisiä eroja.
Mielenterveysongelmia/sairauksia voi tulla kenelle tahansa, aivan kuten muitakin sairauksia.
Nämä sairaudet ovat niiin pitkään olleet ennakkoluulon leimaamia, että joidenkin ihmisten on edelleen vaikeaa suhtautua niihin.
On helpompaa tuomita, kuin ymmärtää ( mikä toki voi olla vaikeaa).
Silti, vaikka ei ymmärtäisi voisi ainakin osoittaa sympatiaa ja kohdella toista kunnioittavasti.
Ottaisit vain itseäsi niskasta kiinni, hei! 😂
Vierailija kirjoitti:
Ottaisit vain itseäsi niskasta kiinni, hei! 😂
Jep, ja MENE ULOS, toinen tyypillinen vastaus. Se maaginen ulkomaailma parantaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisit vain itseäsi niskasta kiinni, hei! 😂
Jep, ja MENE ULOS, toinen tyypillinen vastaus. Se maaginen ulkomaailma parantaa kaiken.
"Miten ne muut pystyy mutta sinä et?"
Alue: Aihe vapaa
Ei mielenterveysongelmien haasteita ymmärrä kuin toiset samaa kokeneet. Ikävä kyllä.