Pidetäänköhän mua h0moseksuaalina?

Olen vähän päälle nelikymppinen mies. Seurustellut vähän vakavammin muutaman vuoden ajan, sitten jotain lyhyempiä tapailusuhteita on kertynyt varmaan enemmän kuin kymmenen. Jostain syystä naiset ovat useinkin halunneet hakeutua seuraani, vaikka baarissa. Pidempiä suhteita ei silti ole päässyt syntymään, sen yhden lisäksi.

Pidän naisista. Kuitenkin viihdyn enimmäkseen yksin. Ehkä jos se oikea löytyisi, saattaisin viihtyä enemmän ihan kaksinkin. Suhteeni vaan on useimmiten kaatanut se, että seksuaalisesta puolesta ei ole tullut mitään, koska muhun on sattunut, ihan fyysisesti, ja nimenomaan sinne. Tuon kun olisi hoidattanut aikoinaan, olisin normaali mies, jonka elämään se niin tavallinen seks i kuuluisi. Nyt olen saanut tuon paranneltua ihan itsellään, ja toivon mukaan tilanne pysyisikin tällaisena. Seuran löytäminen ehkä vaan on vaikeampaa löytää tällaisina aikoina, ja haluankokaan enää mitään? Nuorempana innostuin naisista hyvin paljonkin, mutta aina tuli ongelma, että kun en kumminkaan pysty - siihen. Nyt tuli vielä päälle lääkitys, joka taitaa viedä intoa enemmänkin.

Ja siihen otsikon aiheeseen. Mahtaakohan ”kyläläiset” ja lähipiiri jo ajatella, että h0mohan tuo taitaa olla, kun ei vieläkään ole naisystävää saati sitten lapsia. Olen jopa miettinyt tuota itse jo, että olisinko. Mutta en varmasti menisi intiimimpään kanssakäymiseen miehen kanssa, en pysty kuvittelemaan edes. Jollain tasolla vaan on aina tullut jotain sellaista esim. opiskellessa, että olen pitänyt jotain miesopiskelijaa sellaisena, että olen jotenkin ”fanittanut” tätä. Siis jossain määrin ehkä ihastunut, mutta en s eksuaalisessa mielessä. Tällainen henkilö on yleensä ollut jotenkin suosittu siellä opiskelijoiden joukossa muutenkin. Olen halunnut päästä irti tuosta ominaisuudesta itsessäni. Mutta onko se normaalia, en tiedä. Ajatuksia näistä?