Lue keskustelun säännöt.
2,5v väittää että häntä lyödään!
01.05.2008 |
Tämä alko noin 2 vuotiaana ja jatkunut aikaajoin tämän puolen vuotta.
Väitti ekaksi, että isi lyö häntä. Aloin jo epäilemään miestäni, vaikka kovasti vakuutti, ettei ole koskaan lyönyt. (ja uskomattomalta sitä pidänkin, sillä on oikein rauhallinen mies ja hyvä isä, enkä sellasesta ole mitään merkkejä huomannut)
Nyt viimeaikoina on alkanut sanoa, että minä lyön häntä. Esim. eilen sano: " pian sinä hermostut ja lyöt minua" .
Aloin sitten kyselemään, että onko sitä joku lyönyt, niin vastas eka ei. Sit mä kysyin uudestaan toisessa muodossa, että kuka sitä lyö, niin vastas " äiti" .
Enkä taatusti ole koskaan lyönyt!
Lapsi on kyllä kova satuilemaan, kertoilee pitkiä tarinoita milloin mistäkin hassuista asoista.
Voisiko tämä olla sitä ja mitä mun tulisi tehdä, että lopettaisi tuollaiset lyönti jutut?
Kommentit (16)
ja hänellä on 2 vilkasta poikaa, jotka kyllä painivat leikillään joskus rajustikkin. Ehkä siitä vois johtua.
Miten saisin tuollaiset jutut loppumaan? Olis ikävää jos juttelis tuollaisia vieraillekkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle tuntuu olevan tärkeintä vaan se, mitä muut puheista ajattelevat...
2,5-vuotias ei kyllä ihan hatusta tuollaisia juttuja vedä, erityisesti tuo hermostumisen liittäminen lyömiseen kertoo siitä, että jotain kokemusperäistä on puheidensa takana.
Kysele nyt ihmeessä niiltä sukulaisilta, onko siellä tapahtunut jotakin. Ja jos lapsi on hoidossa, niin sieltä myös.
Tottakai kyse voi olla ihan harmittamastakin asiasta (liittyen lapsen kuulemiin juttuihin), mutta jokin taustahan sillä täytyy olla ja kuitenkin siinä määrin vaivaa sinuakin, että varmaan kannattaisi selvittää asia eikä vaan miettiä, miten lapsen suun saisi tukittua.
Päiväkodissa oli kiertänyt jokin juttu, että kun sanoo niin niin vanhemmat reagoivat. Alkoi myöhemmin väittää, että päiväkodin tädit lyövät häntä, joten ehkä päiväkodissakin tajuttiin, että se on lapsen taholta jotain kokeilua.
ei sekään tienny mistä vois johtua.
Lapsi menee mielellään kyllä tuon sukulaisen luo, että jos sitä siellä lyötäis niin kaippa sen huomais? On siellä muutamia kertoja kuussa kun mä teen välillä keikkatyötä.
Toinen paikka missä on ollu hoidossa, on mummula. Käy myös siellä mielellään.
Toki tää mua huolestuttaa, mutta uskon ennemmin tohon satuiluun sillä mitään merkkejä lyömisestä en ole huomannut (en ulkoisia enkä henkisiä).
Toi hermostumisen sanominen johtuu varmaan minusta, sillä sanon välillä isoveljelle, että jos ei nyt tottele niin hermostun (isoveli 12v).
ap
Miten muuten noin pieni osaisi selittää oikein tilanteenkin milloin esim äiti lyö.
Kannattaa oikeasti pysähtyä ja miettiä tapahtuuko lyömistä kuitenkin vaikka itse kiellät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä tajuan ihan tarkkaan mitä mä teen.
Jos hermostun isoveljelle tarpeeksi, niin passitan sen omaan huoneeseensa.
Tälle pienemmälle ei ole tarvinnut vielä pahemmin hermostua, että sanktioita ei ole vielä tullu. Yleensä kun meno rupee menee holtittomaksi, niin laitan Titi-nallen tai NallePuhin päälle, jotta rauhottuu hetkeks paikalleen ja mä saan juoda kahvit.
ap
Ja kerran hän huusi kurkku suorana, että isi tappaa hänet. Onneksi äitini oli paikalla ja näki, että poikaa vain puettiin. Ei mekään tiedetty, mistä nuo puheet tulivat. Lapsi ei ollut edes vieraalla hoidossa pienenä. Hän oli kyllä hyvin herkkä kosketukselle ja kaikille äänille, ilmeisesti jollain tavalla aistiyliherkkä, mutta en minä tiedä, vaikuttiko se noihin puheisiin. Mieheni ja minä ollaan oikein lehmänhermoisia eikä koskaan olla käytetty ruumiillista kuritusta lapsiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MEillä 2v10kk eilen kaupassa kaljahyllyjen kohdalla kysyi miksi isi aina juo kaljaa, vaikka ikinä ei ole isiään edes nähnyt juovan. Isikun juo vaan saunakaljan silloin tällöin :O
Vierailija:
Sinulle tuntuu olevan tärkeintä vaan se, mitä muut puheista ajattelevat...2,5-vuotias ei kyllä ihan hatusta tuollaisia juttuja vedä,
Meidän samanikäinen puhuu ihan höpöjä joka_ikinen_päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai kultaako se aika muistot..
Ei mua muuten noi höpöjutut haittaa, hauska niitä on kuunnella, mutta toi lyömisestä puhuminen on ikävää. Tulee heti mieleen, että jos puhuu niitä jonku vieraan ihmisen aikana, nii tie mikä sossu tms. on pian oven takana.. Höh!
ap
alkavat toistaa muilta kuulemiaan puhetapoja.
Sulla tuskin on minkäänlaista tutkimusnäyttöä siitä, että vanhemmat tekisivät noin!
Kysypä keneltä vaan pitempään alalla työskennelleeltä päiväkodinhoitajalta. niin varmaankin vahvistaa sanomani.
t. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirmuisen fiksuja lapsia teillä.
Jos huomasitte, mainitsin senkin mahdollisuuden, että lapsen puhe perustuu kuulopuheisiin.
MUTTA yksikään 2-vuotias ei " keksi" sanaa lyöminen tai hermostuminen. Pakko hänen on ollut vähintäänkin kuulla ne samassa yhteydessä.. vaikka sitten tilanne olisi ollutkin esim. leikin yhteydessä.
Vai uskotteko todella, että 2-vuotias keksii noita sanoja ihan omasta päästään?
Ei sillä ole tässä väliä.
Tuon ikäisen puheisiin ei silti kannata uskoa varauksetta, sillä he keksivät toinen toistaan omituisempia tarinoita.
Näin ainakin meillä.
Vierailija:
Hirmuisen fiksuja lapsia teillä.Jos huomasitte, mainitsin senkin mahdollisuuden, että lapsen puhe perustuu kuulopuheisiin.
MUTTA yksikään 2-vuotias ei " keksi" sanaa lyöminen tai hermostuminen. Pakko hänen on ollut vähintäänkin kuulla ne samassa yhteydessä.. vaikka sitten tilanne olisi ollutkin esim. leikin yhteydessä.Vai uskotteko todella, että 2-vuotias keksii noita sanoja ihan omasta päästään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tosin tuon ikäinen useammin väitti, että äiti tai isä tönii häntä, koska nimesimme usein lasten välisen lievän väkivallan tönimiseksi, kun sitä se nyt useitren lähinnä leikkipuistoissa oli. Tuon ikäiselle lapselle myös nimetään tunteita, joten hermostumisen ja väkivallan yhteys on jo selvillä. Ikinä en ole tavannut tuon ikäistä lasta, jolla ei ole kosketuspintaa näihin asioihin. Jatkuvastihan heille hoetaan, että äiti ymmärtää, että tuo touisen teko otti päähän ja sinua hermostutti, mutta silti sitä toista ei saa kalauttaa hiekkalapiolla päähän (tai purra, tai töniä, tai lyödä, tai nipistää, tai raapia tai...)
Vierailija:
Hirmuisen fiksuja lapsia teillä.Jos huomasitte, mainitsin senkin mahdollisuuden, että lapsen puhe perustuu kuulopuheisiin.
MUTTA yksikään 2-vuotias ei " keksi" sanaa lyöminen tai hermostuminen. Pakko hänen on ollut vähintäänkin kuulla ne samassa yhteydessä.. vaikka sitten tilanne olisi ollutkin esim. leikin yhteydessä.Vai uskotteko todella, että 2-vuotias keksii noita sanoja ihan omasta päästään?
meillä 2 vuotias kuulu päiväkodissa isojen poikien juttuja ja huutaa nyt kaupassa aina kun käydään että isi hakkaa....ei noloo
tai ollut hoidossa jossain, nähnyt kavereita lyötävän?
meillä ainakin joku tv tai sadut ovat saaneet lapset sepittämään mitä ihmeellisimpiä juttuja totena. ja kun 2.5v:llä on vielä jotkut sanat hukassa, lopputulos voi kuulostaa hurjalta.