Miksi usein ajatellaan, että parisuhteessa olevat ovat jotenkin parempia ihmisiä kuin sinkut?
Usein täälläkin törmää ajatteluun, jossa ihminen ei saa parisuhdetta, koska hänessä on muka joitain sellaisia vikoja, joita suhteessa olevissa ihmisissä ei ole. Kuitenkin parisuhteessa olevista löytyy ihmisiä laidasta laitaan ja monella tavalla vialliset ihmiset ovat löytäneet itselleen kumppanin. Väitän, että ihan millä tahansa tavalla "vialliselle" sinkulle löytyy useilla samoilla vioilla varustettu vastine, joka kuitenkin sattuu olemaan parisuhteessa.
Kommentit (14)
Mikä ongelmasi on ap? Yritä pärjätä itsesi kanssa.
No, kaikissa meissä on vikoja ja puutteita, lässyn lässyn. Hei, tsemppiä kaikille!
Tuleepa ketjuun nyt tyhmiä vastauksia...
Itse ajattelin että jos ihmisellä on yli 10v kestänyt suht onnellinen parisuhde niin hän on todennäköisesti melko tasapainoinen ihminen, jona kykenee itsereflektioon ja konfliktien ratkaisuun, ja tasa-arvoiseen kommunikointiin.
Ikisinkuista ajattelen että heillä on mahdollisesti ko. taidoissa parantamisen varaa.
En tunne yhtään sellaista parisuhteessa olevaa, joka ei olisi joskus ollut sinkku.
Ja ihan vain jokusen yksittäisen sinkun, joka ei olisi koskaan ollut parisuhteessa, heitäkö tässä tarkoitetaan? Muuten en ymmärrä tätä asettelua, valtaosa ihmisistä on kuitenkin elämänsä aikana sekä sinkkuna että parisuhteessa.
Katkerat nillittää kun joku jaksaa odottaa jotain parempaa, usean ihmisen parisuhde on aika kamalaa ja elellään yhdessä koska ei jaksa lähteä etsiä uutta kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin että jos ihmisellä on yli 10v kestänyt suht onnellinen parisuhde niin hän on todennäköisesti melko tasapainoinen ihminen, jona kykenee itsereflektioon ja konfliktien ratkaisuun, ja tasa-arvoiseen kommunikointiin.
Ikisinkuista ajattelen että heillä on mahdollisesti ko. taidoissa parantamisen varaa.
Tai sitten vaan on tossu, joka suostuu ihan mihin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään sellaista parisuhteessa olevaa, joka ei olisi joskus ollut sinkku.
Ja ihan vain jokusen yksittäisen sinkun, joka ei olisi koskaan ollut parisuhteessa, heitäkö tässä tarkoitetaan? Muuten en ymmärrä tätä asettelua, valtaosa ihmisistä on kuitenkin elämänsä aikana sekä sinkkuna että parisuhteessa.
Aloitus koskee ihan kaikkia sinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin että jos ihmisellä on yli 10v kestänyt suht onnellinen parisuhde niin hän on todennäköisesti melko tasapainoinen ihminen, jona kykenee itsereflektioon ja konfliktien ratkaisuun, ja tasa-arvoiseen kommunikointiin.
Ikisinkuista ajattelen että heillä on mahdollisesti ko. taidoissa parantamisen varaa.Eiköhän sen onnellisen parisuhteen löytäminen ole tapahtunut aika monen kohdalla hyvällä tuurilla, ei sen kummemmalla? Enemmän siihen huonossa suhteessa pysymiseen pitää panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin että jos ihmisellä on yli 10v kestänyt suht onnellinen parisuhde niin hän on todennäköisesti melko tasapainoinen ihminen, jona kykenee itsereflektioon ja konfliktien ratkaisuun, ja tasa-arvoiseen kommunikointiin.
Ikisinkuista ajattelen että heillä on mahdollisesti ko. taidoissa parantamisen varaa.
Hyvä tekemään kompromisseja.
Itse ajattelen taas niin, että parisuhteessa olevat ovat itsekkäitä ihmisiä. He ajattelevat, vioistaan huolimatta, ansaitsevansa kumppanin. Aika moni jopa varastaa röyhkeästi sen kumppaninsa joltain muulta. Sinkuista osa on todellakin kilttim iehiä ja kilttejä tyttöjä, jotka ei vaan ole pitäneet röyhkeästi puoliaan.
(Olen ollut suhteessa ja sinkkuna.)
En tiedä. Itse koen syvää häpeää sinkkuudesta. Olen ollut useassa suhteessa, mutta kaikki ovat olleet perustavalla tavalla epämieluisia ja olen ollut niissä vain vältelläkseni yksinäisyyttä ja saadakseni perheen. Epäonnistuin.
Sinkkuja ja yh-äitejä on kiva haukkua ja kyykyttää. Telkkarista tulee pian ohjelma Sinkkuäidille mies. Saa hyvät naurut. Telkkarikin on jo ihan paska.