Lue keskustelun säännöt.
Suurperheet, riittääkö rahaa lapsiin?
19.08.2020 |
Olen kummastellut erästä lähipiirini suurperhettä, jossa hankitaan lapsia jatkuvasti lisää.
Perhe pyytää jatkuvasti somessa kaikkea ilmaista, remonttitarvikkeita ja huonekaluja, vedoten suuren perheen köyhyyteen, ja kukaan lapsista ei saa esim. harrastaa.
Lapset kustantavat lahjaksi saamistaan rahoista kaiken ylimääräisen, esim lomareissut. Keräävät esim. tyhjiä pulloja rahoittaakseen jonkin huvipuistokäynnin.
Tämän lisäksi perheen työssäkäyvä isä kertoo miten lasten ruokamenot on laskettu jokaista puurolautasellista myöten, ja lisää ei saa koskaan ottaa. Esim. leipää ja leikkelettä ei saa syödä, se on vanhemmille itselleen.
Perhe käy kerran-pari vuodessa ulkomailla, mutta osa lapsista jää hoitoon aina loman ajaksi, rahan vuoksi.
Itse kahden lapsen äitinä tiedän kyllä että lapsiin uppoaa rahaa, mutta onko tuokaan oikein?
Onko nykyään todella niin, että lapsiperheillä ei ole varaa syödä esim. kasviksia, tai syödä vatsaansa täyteen?
Mielestäni lapsilla tulisi olla oikeus tasa-arvoiseen elämään esim. harrastusten muodossa. Tuntuu kurjalta että lapset joutuvat maksumiehiksi siksi, että sisaruksia syntyy lisää.
Nyt kiinnostaisikin mielipide suurperheen vanhemmilta, onko teillä varaa elämiseen?
Saavatko lapset syödä niin paljon kuin kokevat tarvitsevansa, entä harrastaa?
Kommentit (5)
Mikä lasketaan suurperheeksi?
Meillä on neljä lasta, ja varat riittävät oikein hyvin. Ostetaan kaupasta mitä halutaan ja lapset saavat valita harrastuksensa vapaasti. Matkustamme myös normaalisti paljon. Tienaamme puolisoni kanssa noin 17 000/kk bruttona. Lapsilisät säästämme lapsille.
Ja kaikki tämä siitä huolimatta, että olemme olleet teini-vanhempia, hui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa auttaa, jos vanhemmat käyvät töissä. Tiedän perheitä, joissa vanhemmat ovat elämäntapatyöttömiä ja lapsia on liuta. Elävät tuilla.
Eräällä työkaverilla on viisi, nyt jo aikuista lasta. Oli suurimman osan ajasta yksinhuoltaja. Sai kertoman mukaan rahat riittämään ihan normaaleihin asioihin, ruokaan, vaatteisiin tms. vaikka elivät osittain tukien varassa. He eivät toki matkustelleet ulkomailla mutta ihan perusasioihin kyseisen ihmisen tarkalla taloudenpidolla rahat riittivät.
Neljä lasta, viidettä odotan. Ei mielestöni vielä suurperhe, mutta keskiarvoa suurempi. Emme nosta toimeentulotukea tai asumislisää, emmekä työttömyystukea (vai lasketaankohan tähän "tuilla elämiseen" omaishoidontuki? 370 nettona kuussa, ja korotettu vammaiskorvaus 215 euroa), mutta toki lapsilisä alkaa neljän kohdalla olla ihan mojova, ja itse saan kotihoidontukea (tätä käsittääkseni saavat usein myös perheet, joissa toisella on hyvä palkka?). Kela yritti tyrkyttää hoitolisää, mutta toistaiseksi yritämme pärjätä ilman, en enää koskaan halua antaa tulojamme reposteltaviksi, sain siitä kyykytyksestä opiskeluaikana aivan tarpeekseni. Lisäksi voi halutessaan laskea, mitä kahden normaalin lapsen päivähoito ja yhden autistisen lapsen iltapäivähoito yhteiskunnalle maksaisi, ja miettiä kuinka suuren olisi verorahapotin töistäni oltava, että se tasaisi tämän.
Miehen yrityksestä tulee satunnaistuloja, jotka ovat keskimäärin kuulle jaettuna n. 700 euroa kuussa. Ei aio jatkaa tuota kauan, se idea ei lyönytkään leiville. Mutta velkaa ei siitä ole. Opintolainoja kyllä maksellaan.
Asumismenot ovat pienet, asunto oli halpa remonttikohde (pieni lainanlyhennys), jota mies korjaa itse rahan ja ajan antaessa myötä. Myöa autot hän huoltaa itse, mikä on valtava säästö.
Olemme varmaan Suomen köyhin perhe, koska jos saisimme toimeentulotukea, olisimme paljon parempituloisia. :D Mutta kyllä vaan toimeen tulemme, eivätkä lapset koe, että heiltä puuttuisi mitään. Toki vahdin vähän, mitä kaikkea on tarjolla, mutta en koskaan korosta sitä heille ("oho, unohdin ostaa jogurttia ja juustoa, no äiti leipoo leipää", vaikka oikeasti siihen ei ollut tällä viikolla varaa ja itse tehty leipä on halpaa). Aina saa pääruan lisäksi syödä mahansa täyteen ruisleipää, jokaisella aterialla on kasviksia (talvella pakasteesta, muuten satokauden mukaan), aterioita on pääsäntöisesti kaksi, lisänä aamu- ja muut -palat. Joskus jää lounas tekemättä, koska on vaan yksinkertaisesti muuta, mutta en pidä ongelmana syödä toisinaan vain yhtä lämmintä ateriaa.
Lapsemme eivät tiedä köyhyydestämme mitään, heille äiti on vain säästäväinen. "Rahaa on, mutta ei sitä kuulu tuhlata." Säästän koko ajan isompiin hankintoihin, joten on varaa käydä kesäisin Linnanmäellä ja ostaa puhelimet edellisen rikkoutuessa. Ostan myös tarvittaessa osamaksulla, sillä budjetoin kaiken, ja tiedän, kuinka paljon minulla on liikkumavaraa kuussa. Esim. kun yksi osamaksu päättyy, tiedän, että on varaa ostaa seuraava tarvittava. Kauppalaskussa on myös muutama kymppi löysää, jonka saisi hampaat irvessä säästettyä, jos hätätilanne (pesukone hajoaa, puskuri meni juuri toiseen ongelmaan) iskee. Julkisesti en puhu meistä köyhinä, vetoan ekologisuuteen aina, jos on tarvetta perustella ostamattomuutta. Välillä ostan yhden uuden vaatteen, ja loput käytettyinä.
Yksi lapsistamme aloitti juuri jalkapallon 8-vuotiaana. Lapsemme ovat vielä pieniä, ja olisi tarkoitus nostaa tulotasoamme heidän ehtiessään teini-ikään. Itse aion ryhtyä yrittäjäksi sitten, kun nuorinkin lapsistamme on koulussa, siihen asti riittää kotona työtä. Ei 45-vuotiaalle taida muita töitä 20 kotiäitivuoden jälkeen löytyäkään edes maisteripapereilla. ^^
No juu, pitkän selostuksen pointti on, että köyhyys tai suuri perhe ei automaattisesti tarkoita elämäntapahallitsemattomuutta, eikä näköjään palkkatyö takaa toimeentuloa, niin kuin tuossa kuvaillussa perheessä on nähtävissä. Ihan kammottavaa, ettei lapsi saa syödäkseen.
Mutta kyllä näillä tuloilla toimeentulo vaatii työtä (pitää tehdä paljon alusta alkaen itse, korjata ja kilpailuttaa) ja tiettyä järjestelmällisyyttä. Töissä olisi varmaan helpompaa, mutta haluan olla kotiäiti.
Kyllä ne viimeistään koulussa näkee kaltoinkohtelunsa