Jätin alkoholistimieheni (lasteni isän), kysymyksiä?
Kommentit (26)
Aiotko altistaa lapsesi edelleen riskeille ja antaa isän tavata lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Voimia!
kiitos! Se oli vaikeaa, mutta elämäni paras teko. Nyt elämä on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Voimia!
kiitos! Se oli vaikeaa, mutta elämäni paras teko. Nyt elämä on kunnossa.
Kyllä kyllä. Ei riitaa elatusmaksuista, tapaamisista, jne?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Voimia!
kiitos! Se oli vaikeaa, mutta elämäni paras teko. Nyt elämä on kunnossa.
Erosta vasta vähän aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Aiotko altistaa lapsesi edelleen riskeille ja antaa isän tavata lapsiaan?
Tapaan miehen ennen kuin lapset menevät hänen luokseen ja kun he ovat siellä, soitamme pari kertaa päivässä. Tunnen miehen käytöksen hyvin joten näen jo etukäteen onko putki alkamassa. Välillä lapset eivät nähneet häntä moneen kuukauteen. Huoli on tosi kova joka tapauksessa, ja olen aina valmiina ottamaan lapset takaisin kesken viikonlopun. Mitään ei ole käynyt tietääkseni. Vaikea tilanne koska toivon tietysti että lapset ja isä voisivat olla läheisiä. Hän on kuitenkin heidän ainoa isänsä ja lapset rakastavat häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Voimia!
kiitos! Se oli vaikeaa, mutta elämäni paras teko. Nyt elämä on kunnossa.
Erosta vasta vähän aikaa?
Vähän yli vuosi. Elämä parani heti kun erosimme, helpotuksen tunne oli valtava. Joka päivä edelleen onnittelen itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Voimia!
kiitos! Se oli vaikeaa, mutta elämäni paras teko. Nyt elämä on kunnossa.
Kyllä kyllä. Ei riitaa elatusmaksuista, tapaamisista, jne?!
On tämän tapaisista riitaa, mutta sellainen on kuin joku rikkahippunen verrattuna siihen että omassa kodissa olisi alkoholisti. Lisäksi pystyn elättämään lapset omalla palkalla ja tapaamiset päätän minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko altistaa lapsesi edelleen riskeille ja antaa isän tavata lapsiaan?
Tapaan miehen ennen kuin lapset menevät hänen luokseen ja kun he ovat siellä, soitamme pari kertaa päivässä. Tunnen miehen käytöksen hyvin joten näen jo etukäteen onko putki alkamassa. Välillä lapset eivät nähneet häntä moneen kuukauteen. Huoli on tosi kova joka tapauksessa, ja olen aina valmiina ottamaan lapset takaisin kesken viikonlopun. Mitään ei ole käynyt tietääkseni. Vaikea tilanne koska toivon tietysti että lapset ja isä voisivat olla läheisiä. Hän on kuitenkin heidän ainoa isänsä ja lapset rakastavat häntä.
Eli elät edelleen pelossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Voimia!
kiitos! Se oli vaikeaa, mutta elämäni paras teko. Nyt elämä on kunnossa.
Kyllä kyllä. Ei riitaa elatusmaksuista, tapaamisista, jne?!
On tämän tapaisista riitaa, mutta sellainen on kuin joku rikkahippunen verrattuna siihen että omassa kodissa olisi alkoholisti. Lisäksi pystyn elättämään lapset omalla palkalla ja tapaamiset päätän minä.
Lapset kärsii edelleen, mutta SINÄ olet vapaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko altistaa lapsesi edelleen riskeille ja antaa isän tavata lapsiaan?
Tapaan miehen ennen kuin lapset menevät hänen luokseen ja kun he ovat siellä, soitamme pari kertaa päivässä. Tunnen miehen käytöksen hyvin joten näen jo etukäteen onko putki alkamassa. Välillä lapset eivät nähneet häntä moneen kuukauteen. Huoli on tosi kova joka tapauksessa, ja olen aina valmiina ottamaan lapset takaisin kesken viikonlopun. Mitään ei ole käynyt tietääkseni. Vaikea tilanne koska toivon tietysti että lapset ja isä voisivat olla läheisiä. Hän on kuitenkin heidän ainoa isänsä ja lapset rakastavat häntä.
Eli elät edelleen pelossa?
Tottakai, kaikki exäni läheiset elävät jossain määrin pelossa, sitä alkoholismi tekee läheisille. Jos on yhteisiä lapsia, exät ovat lopun elämän mukana jollain tavoin. Tälle asialle ei mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Voimia!
kiitos! Se oli vaikeaa, mutta elämäni paras teko. Nyt elämä on kunnossa.
Kyllä kyllä. Ei riitaa elatusmaksuista, tapaamisista, jne?!
On tämän tapaisista riitaa, mutta sellainen on kuin joku rikkahippunen verrattuna siihen että omassa kodissa olisi alkoholisti. Lisäksi pystyn elättämään lapset omalla palkalla ja tapaamiset päätän minä.
Lapset kärsii edelleen, mutta SINÄ olet vapaa?
Tämä on vaikea kysymys. Lapset haluaa nähdä isäänsä ja isälläkin on varmasti joitakin oikeuksia sairaudestaan huolimatta. Luulen että lapset kärsisivät vielä enemmän jos heidän välinsä katkaistaisiin kokonaan. Mies ei siis juo kun lapset ovat hänen luonaan joka toinen viikonloppu ja hoitaa lapsia ihan hyvin. Lapset ovat alakoululaisia, kun he vähän kasvavat, he varmaan pystyvät tekemään itsekin päätöksiä. Olisiko sinusta siis parasta, että kukaan ei olisi vapaa ja en olisi eronnut? Vai että lapset ei näkisi isäänsä?
Tulin vain sanomaan, että teit varmasti oikean ratkaisun. Lasten asiat saa kyllä järjestettyä ja nyt heillä on ainakin varmasti yksi turvallinen ja rauhallinen koti. Varmasti iso helpotus myös lapsille, kunhan pääsevät asettumaan. Kaikkea hyvää teille!
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain sanomaan, että teit varmasti oikean ratkaisun. Lasten asiat saa kyllä järjestettyä ja nyt heillä on ainakin varmasti yksi turvallinen ja rauhallinen koti. Varmasti iso helpotus myös lapsille, kunhan pääsevät asettumaan. Kaikkea hyvää teille!
Kiitos. Tämä oli ainoa ratkaisu ja kadun vain sitä etten tehnyt sitä aiemmin. Yritin olla hyvä äiti ja pitää perhettä koossa, mutta jälkeenpäin ymmärrän että todellisuudentajuni oli aivan vääristynyt. Alkoholisti ei parane vaikka vaimo pyytäisi kuinka.
Miksi vasta nyt: eikö mitään ennusmerkkejä ollut havaittavissa jo silloin ihan alussa?
Moni ei uskalla/kykene lähteä ollenkaan. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Se ei ole ollenkaan niin helppoa elää siinä tilanteessa, kuin ihmetellä toisten tilannetta ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vasta nyt: eikö mitään ennusmerkkejä ollut havaittavissa jo silloin ihan alussa?
Oli toki, ymmärrän sen jälkeenpäin. Kostea opiskelijaelämä oli Normi kaikilla kaveripiirissämme, mutta kun perheitä tuli, muut lopettivat, mies jatkoi, ja kun siitä tuli riitoja, hän alkoi juoda salaa ja sairaus paheni kunnes työkin meni. tyyli juoda oli jo nuorena pakonomainen, mutta en ymmärtänyt sitä silloin, tai en halunnut ymmärtää. Oli pelkkää itsepetosta ajatella, että hän voisi lopettaa. Olen miettinyt myös kasvatustani, minut taidettiin kasvattaa siihen malliin että nainen hoitaa kaiken ja miehet saa tunaroida. Alkoholismia en ollut lapsena kohdannut, olin siis tyhmän naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei uskalla/kykene lähteä ollenkaan. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Se ei ole ollenkaan niin helppoa elää siinä tilanteessa, kuin ihmetellä toisten tilannetta ulkopuolelta.
Nimenomaan näin se on, ja ajatus siitä että rakkaudella voi parantaa puolison, elää sitkeästi joidenkin naisten mielessä.
Millainen alkoholisti ex-miehesi on? Juoko joka päivä? Kuinka paljon? Miten käyttäytyy humalassa? Näkivätkö lapset isänsä juovan?
Lähtikö miehesi ihosta sellainen makeanimelä löyhkä silloin kun hän joi?
Hyvä juttu! Voimia!