Lue keskustelun säännöt.
Jätin alkoholistimieheni (lasteni isän), kysymyksiä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Lähtikö miehesi ihosta sellainen makeanimelä löyhkä silloin kun hän joi?
Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pahasti hän joi? Minkälaista apua haki ja sai? Minkälaista tukea itse tarjosit? Milloin luovuit toivosta?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pahasti hän joi? Minkälaista apua haki ja sai? Minkälaista tukea itse tarjosit? Milloin luovuit toivosta?
En osaa sanoa kuinka pahasti, yleensä ihan keskikaljaa, tölkkejä löytyi joka paikasta piilosta. Laukuissa oli myös piiloviinapulloja. Ei hakenut apua pyynnöistä huolimatta, koska ei mieltänyt itseään juopoksi, mikä kuuluu taudin kuvaan. En varmaan tarjonnut mitään tukea vaan päinvastoin mahdollistin juomisen hoitamalla koko perheen ja kodin. Yritin tietysti puhua ja olla lämmin ja kuunteleva, ja yritin sanoa tiukasti ja uhata erolla. Ainoa apu oli ero, silloin mies tajusi että kannattaa mennä a-klinikalle ja terapiaan siitä onkin ollut apua hänelle. Luovuin toivosta noin vuosi ennen eroa, se oli pahinta aikaa, halusin vain kuolla ja vihasin heikkouttani.
Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero, jotta muu perhe pelastuu alkoholismin aiheuttamilta vaurioilta. Ikävää se on kaikkien kannalta, etenkään kun asiat ole koskaan niin mustavalkoisia, kuin joku saattaa luulla. Alkoholisti ei ole vain alkoholisti, hänkin on tunteva, usein herkkä ja ihana oma persoonansa, joka on sairastunut alkoholismiin.
Ei rakkaus lapsiin katoa minnekään. Tragedioita nämä aina ovat kaikille osapuolille, rohkeutta vaatii lähteä, kun muut keinot eivät auta.
Voimia ja kaikkea hyvää, vertaistukea löytyy tarvittaessa, et ole tilanteessasi yksin.
Erilaisia vaiheita, välillä päivittäistä juomista, välillä raskaampia kännejä. Selvänä hän oli viime vuodet ennen eroa kuivajuoppo eli kärttyisä, kännissä ilkeä ja kulki perässäni esimerkiksi pilkallisesti matkimassa vammaista veljeäni ja kertomassa fantasioitaan siitä miten veli pitäisi tapppaa. Jutut kännissä olivat kuin pahinta netistä löytyvää vihapuhetta. Rikkoi kamaa, pilkkasi, töni, lapsille suuttuessa pelotteli ja hajotti heidän lelujaan. Lapset eivät kovin paljon nähneet tai ymmärtäneet, lähdin aina mummolaan tai puistoon heidän kanssaan kun mies tuli kännissä kotiin ja palasimme kun tiesin että hän on poissa tai nukkuu. Tätä kun teki koko lasten lapsuuden niin voit kuvitella miten stressaantunut ja outo äiti heillä oli ja miten kireä tunnelma kotona oli. Kauhistuttaa ajatellakin millaisia lapsista kasvaisi niin sairaassa perheessä. Tietysti lapset näkivät kaikenlaista, mutta pieni lapsi ei ymmärrä tai ihmettele.