Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa marttyyripuolisoa?
29.01.2009 |
Itse ottaa vallan kotitöihin, Meillä ei ole koskaan villakoiria ja pyykkikori on enimmäkseen puolillaan. Pölyt hän imuroi telkkareista ym. Peilit ja lasipinnat kiillotetaan säännöllisesti. Itse en ala pyykkiä pesemää puolella koneellisella. Hän syyllistää minua lukuisilla kommenteilla siitä, ettei "asioita tapahdu".
Olen entinen siivousalan ammattilainen, tiedän miten koti pidetään siistinä. En näe järkevänä kolmiota jynssätä jatkuvasti, meillä on todella siistiä. Koen epäreiluna sen, että "ensin ehtivä" kehtaa syyllistää asioista. Varsinkin kun itsekin osallistun siivoukseen.
Mies muutenkin valittaa ihan kaikesta, tämä oli vain esimerkkinä. Olemme olleet yhdessä pitemmän aikaa. Tämä piirre ei taida poistua. Ei vain enää jaksa :(
p.s. Minussa on vikaa vaikka muille jakaa. Mutta valitus on aina sama, vaikka muuttaisinkin itsessäni asioita, joita hän kokee häiriöksi. Eli ainako muuttua? Kukaan ei ole täydellinen.
Kommentit (9)
mulla toi on ainakin muuttunut jo niin, etten enää viitsi mitään tehdäkään potutus on niin suurta. Ja kyllä kiukuspäissäni just huudan tuosta marttyyrina esiintymisestä, "en jaksa enää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia kaksikin. Heillä ikäero ja siinä välissä meillä ero. Tiedostan, että omaa käytöstään voi muuttaa ja niin teenkin. Silti en voi täydelliseksi muuttua. Esim. mies alkoi tauon jälkeen polttamaan. En kertaakaan häntä siitä ole kritisoinut, vaikka voin pahoin pelkästä hajusta. Hän muistaa kuittailla omista puutteistani. Joten olen aseeton. Jos olisin "täydellinen", voisin muistuttaa häntä omasta käytöksestään. Mutta en niin tee, ja hän jatkaa minun kritisoimistani.
Ymmärrän kyllä, että hän reagoi johonkin muuhun. Mutta kuinka monta vuotta minun täytyy selvitellä toisen traumoja. Entinen koulukiusattu on entinen koulukiusattu. Kehun häntä, annan positiivista palautetta. Mutta kun mikään ei tunnu auttavan. Kuin pohjaton kaivo...
Kiitos vastauksesta nro 2 silti. T. ap (Ja edelleen, tämä on oma versioni, hänella varmasti omansa)
mietin ja mietin mitä voisit tehdä.
Toistahan ei voi muuttaa.. Itseään voi, jonkin verran, mutta ei niinkään kovin paljoa.
hmm..
Mitä jos etukäteen sopisitte että minä hoidan pyykit, sinä tiskit? Niin ei PÄÄSE syyllistämään???
t. se kakkonen jota asia jäi oikeasti häiritsemään...
Olen ollut yh, eromme aikana, asuimme eri maissa. Hoidin lapsen tarhaan, kaikki kotityöt, ruoat, kaikki. Mies eli "sinkkuna", tosin olimme paljon yhteydessä. Kummallakaan ei ollut suhteita eron aikana.
En ole ainoa joka valittamiseen reagoi. Entinen naapurini kertoi, ettei jaksa, kun hän minusta valittaa. Hän muutti tänne takaisin luokseni, ja valittaa edelleen. Perheeni alkaa olla jo kypsänä.
Ja kyllä, aihetta on. Olen muutosyrityksistä huolimatta iltavirkku ja aamulla väsynyt. Lasten vauva-aikana hoidin lapset nukkumaan, hän meni aiemmin. Nukuin vastaavasti myöhempään. Eli kumpikin nukkui yhtä kauan. Kun lapsen unirytmi meni sekaisin, minä valvoin öisin. Ei siitä kiitosta saa (ei tietenkään tarvikaan). Vain valitusta siitä, että miksi tuokin valvoo. Vaikka minä siinä valvoisin. Eli hän valittaa vaikka asia ei häntä koskisikaan.
Minulla on 10 v nuorempi veli, joka aiemmin ollut hukassa elämässä. Nyt ryhdistäytynyt, käynyt armeijan, opiskellut ammatin ja on työelämässä vastuullisella alalla. Kutsun hänet syömään pari kertaa kuussa, meillä on hauskaa yhdëssä ja olen ymmärtääkseni hänelle tärkeä. Mutta kun ei meillä ole varaa ruokkia ihmisiä, sanoo hän. Muistutin häntä siitä, että oma pikkuveljensä, minun ikäiseni, on usein miehelleni lainannut ja antanut rahaa, hyvää hyvyyttään, on antelias luonne.
Mitä tässä tekee, oikeasti. Voin mennä vaikka mille mutkalle, mutta aina on JOKU joka on väärin. Pitääkö minun muuttua niin, ettei toinen kritisoi. Eikö se ole lähellä perheväkivaltaa, jossa pitää kulkea huopatossut jalassa, ettei toinen vaaan suutu? Ja joo, on "hyvä mies". Ikinä ole nähnyt humalassa, tosin kerran huppelissa ja hän oli oikein mukava. Huolehtii lapsista, mitä nyt huutaa niille :(
Joo, ap olen
narsistienuhrientuki.info... käy lukemassa sieltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän valitti kaikesta, eikä mikään ollut koskaan hyvin. Siis minussa tai minun tekemisissäni. Hän sen sijaan oli täydellinen. Kaikessa.
10 vuoden jälkeen otin eron. En ole katunut sekuntiakaan, vaikka olen nyt säälittävä 3 lapsen yh-äiti. Olen onnellinen ja tasapainoinen, enkä kaipaa tai halua ketään miestä elämääni.
Tuo narsistilinkki kannattaa tsekata... Tajusin itsekin vasta jälkikäteen olleeni narskun kanssa naimisissa.
Sen sijaan voisit muutta omaa käytöstäsi siihen suuntaan että "tällainen olen, ikävää jos sua ei miellytä mutta ei voi mitään". Ja KYLLÄ voi muistuttaa toista ettei hänkään ole täydellinen. Ihan samoin kuin sinä et voi huomautella toisen puutteista kun et itsekään ole täydellinen, SAMA TOISINPÄIN!
t. eräs joka on jotain samaa kokenut
p.s. ei joka paikkaan tartte noita narsisteja sotkea, oikeat narsistit kun on oikeasti harvassa vaikka tältä palstalta hiukan eri kuvan saakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit tietysti itsekin yrittää kertoa miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu. Jos se ei riitä, suosittelen pariterapiassa käyntiä. Siellä ON mahdollista saada vinksalleen menneet suhteen kiemurat paremmille urille - noissa tilanteissa on kuitenkin kaksi osapuolta, ja itsekään ei välttämättä näe omia hölmöyksiään.
aina kun hän on tehnyt jotain - kehut.. :)
Ja kehut..
Teillä ei taida olla lapsia? tai ainakaan enempää kuin yksi?? :)