Elämän suuria tragedioita: Elämäni rakkaus olikin homo

Poikaystävä, jonka kanssa olin nuorena kihloissa, kuoli syöpään alle 20- vuotiaana. Toinen tragedia oli mennä kahdeksan vuotta myöhemmin naimisiin sairaalloisen mustasukkaisen ja henkistä väkivaltaa käyttävän miehen kanssa. Kolmas tragedia oli menettää eron jälkeen löytynyt suuri rakkauteni alkoholille. Hän ei halunnut myöskään sitoutua, joten erosimme 10 yhteisen vuoden jälkeen. Siitä vuoden päästä hän meni naimisiin toisen kanssa ja raitistui.

Nykyisin homoseksuaalisuus ei ole enää ongelma kuten isäni äitipuolen nuoruudessa oli. Hän meni naimisiin homoseksuaalin kanssa, joka salasi seksuaalisen suuntautumisensa. Asia paljastui hääyönä. Homoseksuaalisuus oli tuohon tabu ja myös rikos, hänei  voinut hakea eroa sillä perusteella. Mies kaikilta muilta osin hyvä puoliso ja ammatiltaan kantaupseeri.

Aviomies kaatui talvisodassa ja isän äitipuoli oli vapaa solmimaan avioliiton. Valitettavasti vain ikää oli jo sen verran, ettei hän koskaan saanut hartaasti toivomiaan omia lapsia.

Ymmärsin ehkä väärin aloituksesi. Ajattelin että "keräät" tähän muidenkin parisuhdetragedioita.

Voin vain tuntea empatiaa ja ottaa osaa kertomalla omani. Hyvin monella on sydämen särkenyt parisuhde tai useita taustalla. Olet ehkä vielä nuori ja sinulla on kenties edessä hyviäkin parisuhteita. Onnea tulevaisuuteesi.