Miten suhtautuisitte tällaiseen isä-ongelmaan? Kolmasluokkalaisen
tyttöni isä tapaa lasta ehkä muutaman kerran vuodessa silloin kun lapsen mummo haluaa tavata lasta ja isä toimii kuskina. Isä painuu kotiinsa siksi aika eli ei halua viettää aikaa lapsen kanssa mutta suostuu olemaan kuski siis äidilleen. Nyt lapsen mummo halusi hiihtolomalla viedä lapsen erääseen lasten tapahtumaan ja pyysi tyttöä ottamaan myös kaverin mukaan. Tuon tapahtuman jälkeen isä laittoi viestiä, jossa kehui kuinka kivaa mummolla oli ollut ja kuinka ihana, älykäs jne lapseni kaveri oli! Siis koskaan aiemmin ei isä ole kehunut omaa tyttöään millään lailla tai laittanut mitään viestiä tapaamisten jälkeen. Tyttö näki viestin ja pahoitti mielensä:(
Pidin siis todella raivostuttavana tuollaista käytöstä, joka laskee tyttöni itsetuntoa. Tekisi mieleni kieltää tapaamiset kokonaan, jos seurauksena on vain pahaa mieltä lapselle. Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa? Kannattaako lapsella valehdella, että isän mielestä sinä olet ihanin vai onko se lapsen älykkyden aliarvioimista?
Kommentit (11)
varmaan hoitaa nämä tapaamiset ilman välikäsiä (eli isää) ja sopisit mummon itsensä kanssa lapsen tapaamisista. Jos isää ei oikeasti kiinnosta, niin parempi työntää hänet sivuun. Mutta isän puolen mummon tapaaminen on lapselle ja mummollekin varmasti myös tärkeää. Ja kun puhut suoraan mummon kanssa niin saat rehellisen vastauksen yhteisen ajan sujumisesta.
tyttö tuli lukemaan viestiä kanssani. Ja on toki kiva, että tytöllä on kivoja kavereita, mutta eikös isän tehtävä ole ihailla omaa lastaan eikä hänen kavereitaan? Ainahan sanotaan, että isällä on suuri merkitys tytön itsetunnolle. Ja ei tunnu kivalta kun isä ei ole koskaan kehunut tytärrään, mutta kun näkee tämän kaverin puhkeaa ylitsevuotaviin kehuihin. ap
Totta hitossa laiminlyöty (siis isänsä laiminlyömä) lapsi on katkera, jos oma isä ei edes halua nähdä häntä, mutta sitten kehuu kamalasti hänen kaveriaan.
Ap:nä en kieltäisi lasta tapaamasta isoäitiään. Isäänsähän hän ei edes näe kuin vilaukselta, joten miksi kieltää nuo tapaamiset? Mutta ole seuraavalla kerralla tarkempi sen suhteen, miten käsittelet exäsi tekstareita ym. viestejä. Miksi ihmeessä jätit sen tyttäresi luettavaksi?
Exäsi on todella outo hamppari, jos ei tuon vertaa voi lastaan sietää. Häpeääkö sitä, ettei enää ole perheessänne? Käsittämätönsä luimuilua.
että älä ala siloitella tilannetta valehtelemalla miehesi puolesta. Voisit kysyä, mitä lapsesi ajattelee isästään ja jutella sitten siitä, mikä lapsen mieltä askarruttaa. Ja sanoa, että ymmärrät asian surettavan häntä, mutta että hän voi olla varma siitä, että sinä häntä rakastat kaikkein eniten maailmassa.
Eli isällä on puutteensa: ehkei osaa ilmaista rakkauttaaan tai voi olla, ettei sitä nyt tunne - mutta varmasti joskus elämässään havahtuu huomaamaan, mitä on menettänyt. Eikä kyse ole LAPSEN puutteista, vaan miehen omista puutteista ja kyvyttömyydestä.
Kannattaako lapsella valehdella, että isän mielestä sinä olet ihanin vai onko se lapsen älykkyden aliarvioimista?
välinpitämättömyydestä, jos vartavasten kieltäytyy näkemästä omaa lastaan. Tunnen kyllä näitä tapauksia, jotka eivät ole kyvykkäitä isyyteen, eivät jaksa ja saa aikaiseksi nähdä etälapsiaan jne, mutta että isä on valmis toimimaan kuskina, jotta tytär pääsee mummonsa luokse, mutta itse häipyy vierailun ajaksi pois...Se on jo jotenkin tunnusmerkillisen syrjivää. Ja tuo viesti; eihän siinä ole mitään järkeä.
Totta kai on kiva ja hyvä asia, jos lapsesi kaverit ovat mukavia, mutta että isä, joka ei koskaan tapaa tai kommentoi (kehu) omaa lastaan, suitsuttaa ohimennen tapaamaansa lapsen kaveria, siinä on oikeasti jotain kieroutunutta ja outoa. Miksi mies olisi tästä lapsen kaverista lainkaan kiinnostunut, jos ei ole omasta lapsestaankaan?
Onko isällä mahdollisesti oikeasti jotain mielenterveysongelmia? Siis siten, että hän haluaa (alitajuisesti tai tajuisesti) harrastaa henkistä sadismia lastaan kohtaan (tai sinua kohtaan lapsen kautta) järjestelmällisesti syrjimällä ja sulkemalla tämän pois elämästään, jättämällä tämän huomiotta.
Ja miksi ihmeessä sinä sitten suostut näihin järjestelyihin? Mikset itse sovi mummon ja lapsen tapaamisista ja järjestä kuljetusta. Minusta on kuitenkin hyvä asia, että lapsella on side isoäitiinsä, vaikka isästä ei isäksi olekaan! Ei lapsen eikä mummon, siis heidän välisen suhteensa, pitäisi kärsiä siitä, että isä on mikä on.
Tietenkään et valehtele isän puolesta. Syöttämällä lapsellesi väärää tietoa isästä et tee mitään hyvää, vaan asetat lapsen toiveet ja odotukset korkealle sellaisen ihmisen suhteen, joka ei niihi syystä tai toisesta voi selvästi mitenkään vastata. Arvaa vain, kuinka lapsi hämmentyy, kun äiti (johon lapsi luottaa) sanoo isän rakastavan ja ihailevan häntä, mutta kaikki isän sanoissa ja teoissa puhuu tätä vastaan? Ja kolmasluokkalainen lapsi on todellakin jo tarpeeksi iso tajutakseen asioita ihan omin päinkin!
Puhu mieluummin isän vajaavaisuuksista lapsen kanssa. Kerro, että kaikki ihmiset eivät osaa olla vanhempia. Sinun ei tarvitse eikä pidä haukkua tai mustamaalata isää, mutta korosta sitä, että lapsessasi ei ole mitään puutetta tai vikaa, vaan nimenomaan isältä puuttuu vanhemmuudentaito tai taito joko ilmaista tunteitaan tai tuntea niitä. Korosta, että lapsi itse on hieno ja tärkeä, ja siksi häntä rakastaakin moni muu; sinä etunenässä.
että isä nyt tuollaisen viestin laittoi. Isää ei oo kiinnostanut tyttönsä lainkaan, eikä hän ilmiselvästi tajua vanhemmuudesta tuon taivaallista. Ei voi olla mitenkään ihmeellistä ja yllättävää, ettei mies tajua tuollaista hienosäätöä siitä, miten hänen viestinsä vaikuttaa tytön psyykeen.
Sun on ihan turha kysellä, miten isän pitäisi lastaan kohdella. Vaikka selvittäisit isälle miten minkäkin toimen merkitystä, niin ei se oo kuin tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Käytä siis energiasi tuottavammin hoitamalla oma asuutesi tytön itsetunnon kehittämisestä ja unohda isän toimien vatvominen.
on ollut jo useita.
Jos/kun tämä ei ollut provo, niin ap:lta olisi mielenkiintoista kuulla lisää ap:n ja isän väleistä: mitä isä vastaa kun ap häneltä kysyy välinpitämättömydestään? Miksi ei ole kiinnostunut yhtään lapsesta? Onko isä jotenkin sairas, esim mielenterveysongelmia? Jne. jne. Tosi omituiselta kuulostaa kaiken kaikkiaan.
Se, että oma isä ei ole yhtään lapsesta kiinnostunut eikä selvästi lainkaan lasta rakasta, on lapselle tietenkin aivan älyttömän kova paikka. Sitä ei muiden toiminta muuksi muuta, valitettavasti. Mutta toki muiden toiminta auttaa lasta elämään suht normaalisti ja kehittymään tasapainoseksi ihmiseksi, vaikka hänellä aina tulee tuo painolasti mukanaan olemaan.
Ja ei tietenkään mummon tapaamisia kannata kieltää. Se, kuka hänet mummolleen vie, onkin toinen juttu. Jos isää ei yhtään kiinnosta lapsen asiat, niin miksi hänen pitäisi toimia jonain ihme välittäjänä? Ap:na ottaisin suoraan yhteyttä mummoon ja puhuisin asioista hänen kanssaan.
Muutenkin ap ei kovin paljon tietoja anna, niin aika kummalta kuviolta vaikuttaa....
Tietenkään et valehtele isän puolesta. Syöttämällä lapsellesi väärää tietoa isästä et tee mitään hyvää, vaan asetat lapsen toiveet ja odotukset korkealle sellaisen ihmisen suhteen, joka ei niihi syystä tai toisesta voi selvästi mitenkään vastata. Arvaa vain, kuinka lapsi hämmentyy, kun äiti (johon lapsi luottaa) sanoo isän rakastavan ja ihailevan häntä, mutta kaikki isän sanoissa ja teoissa puhuu tätä vastaan? Ja kolmasluokkalainen lapsi on todellakin jo tarpeeksi iso tajutakseen asioita ihan omin päinkin!
Puhu mieluummin isän vajaavaisuuksista lapsen kanssa. Kerro, että kaikki ihmiset eivät osaa olla vanhempia. Sinun ei tarvitse eikä pidä haukkua tai mustamaalata isää, mutta korosta sitä, että lapsessasi ei ole mitään puutetta tai vikaa, vaan nimenomaan isältä puuttuu vanhemmuudentaito tai taito joko ilmaista tunteitaan tai tuntea niitä. Korosta, että lapsi itse on hieno ja tärkeä, ja siksi häntä rakastaakin moni muu; sinä etunenässä.
ei sen jälkeen ole ollut kiinnostunut lapsesta. Mummoon minulla on etäiset, mutta asialliset välit. En oikein kuitenkaan kehtaa sanoa, etten haluaisi isää kuskiksi. Luulen, että mummo myös tällä järjestyllä yrittää mahdollistaa sen, että isä edes vähän näkisi tyttöä. Isällä ei ole ainakaan pahoja mielenterveysongelmia, koska käy töissä.
Hyviä ajatuksia olette laittaneet, kiitos niistä! ap
Voipi olla niinkin, että isällä on huono itsetunto tai muuten perheessä ei ole perinteenä omaa porukkaa kehuskella. Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset usein vähättelevät paitsi itseään, niin varsinkin jälkikasvuaan - eihän nekään voi olla mistään kotoisin kun ei hän itsekään ole. Ja sitten kaiken maailman muita lapsia kehutaan omista välittämättä (yleensähän sitä kylässä koittaa lapsikin esitellä parhaita puoliaan vieraille ihmisille).
Eli ei kyseessä tarvitse olla "oman lapsen mollaus" - omia ei vaan oon ruukattu ennenkään kehua. Ja tavallaanhan ystävän kehu on kehu myös tyttärellesi, jos tytär olisi isänsä mielestä jotenkin mäntti tai hankala tapaus, niin tuskin hänellä mukavia kavereitakaan olisi :)). Ex-miehesi saattaa vain valitettavasti olla niin "tollo", ettei hän ymmärrä, kuinka tärkeitä hänen kehunsa tyttärelleen olisivat.
Jos se siis oli sinulle laitettu? Eikös se ole kiva, että tytölläsi on kivoja kavereita? Vai opetatko hänet kilpailemaan kavereidensa kanssa?