Kummastuttaa miksi moni nainen ei halua tyttöä siksi, ettei prinsessaleikit kiinnosta
Siis jos itsekin on lapsena ollut tyttö, niin olettaisi jotain tyttönä elämisestä tietävän. Ja miksi se oma lapsi olisi joku prinsessa jos ei äitikään ollut?
Kommentit (13)
Asialla ei ole mitään väliä normaalilla ihmisellä. Mt-ongelmaiselle kaikki asuat ovat vaikeita.
Ei muakaan prinsessaleikit kiinnostaneet, pakkoko siitä tytöstä on sellaista plinsessaa kasvattaa. Halusin itse sekä pojan että tytön ja sainkin molemmat. En kannata mitään sellaisia ohjeita, miten tytön tai pojan tulisi leikkiä. Mutta toki tyttöä sanon tytöksi ja poikaa pojaksi, en ole mielipiteiltäni mitään äärilaitaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttönä eläminen jotenkin lähtökohtaisesti erilaista kuon poikana? Osaksi joo, yhteiskunnan paineiden ja roolimallien takia.
En ole siinä mielessä elänyt tyttönä ikinä että olis ollut parasta kaveria ja sen kanssa riitoja ja draamaa, tai että olisin leikkinyt niitä prinsessaleikkejä.
Poikanako elit?
Mä taas haluaisin tytön, koska rakastan kaikkea ns tyttöjen juttuja ja olen nainen. En toki kieltäs lapsen luonnollisia kiinnostuksen kohteita, mutta koen itselleni mieluisaks just askartelun, kauneudenhoidon, kiiltokuvat/tarrakuvat, taiteen, sisustuksen, nuket, shoppailun, tanssin yms...
Toki on muutamia ns. Poikienkin juttuja mistä pidän, mutta ajatus siitä että kasvatan poikalauma joiden kanssa pelaan jotaki fudista 247 ei oo ihan mun juttu.
Jos tyttö ei koskaan kuule että prinsessoja on olemassa niin ei hän voi sellaista leikkiä.
Sellainen nainen on epävarma itsestään eikä ole todella kasvanut koskaan aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas haluaisin tytön, koska rakastan kaikkea ns tyttöjen juttuja ja olen nainen. En toki kieltäs lapsen luonnollisia kiinnostuksen kohteita, mutta koen itselleni mieluisaks just askartelun, kauneudenhoidon, kiiltokuvat/tarrakuvat, taiteen, sisustuksen, nuket, shoppailun, tanssin yms...
Toki on muutamia ns. Poikienkin juttuja mistä pidän, mutta ajatus siitä että kasvatan poikalauma joiden kanssa pelaan jotaki fudista 247 ei oo ihan mun juttu.
Aika moni sun luettelemista asioista kiinnostaa myös poikia. Ja jokunen tyttökin pelaa jalkapalloa, et se määritetty sukupuoli jättää kyllä varaa yllätyksille.
Moni nainen? - Itse en taida tuntea yhtään. Johtuneeko sitten siitä, että olen mies. Omassa lähipiirissäni on lähinnä toivou lasta tai lapsia,, eikä heidän (tai hänen) sukupuolella ole ollut juurikaan väljä.
Musta tuo taas on ihan hirveetä että "ei haluta" jotain sukupuolta, ihan kuin se lapsen sukupuoli olisi jotenkin tilattavissa oikeanlaiseksi. Ollaanko sitten kovinkin pettyneitä kun lapsi onkin väärää sukupuolta? Ja varsinkin jos noita ajatuksiaan kovasti levittelee, niin voi olla, että lapsi kuulee sen sitten myöhemmi jotakin kautta ja on varmasti kiva kuulla olleensa pettymys vanhemmille, kun ei olekkaan ollut pippeliä syntyessä.
Mutta mitäpä minä mistään ymmärrän kuin ei ole lapsia eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas haluaisin tytön, koska rakastan kaikkea ns tyttöjen juttuja ja olen nainen. En toki kieltäs lapsen luonnollisia kiinnostuksen kohteita, mutta koen itselleni mieluisaks just askartelun, kauneudenhoidon, kiiltokuvat/tarrakuvat, taiteen, sisustuksen, nuket, shoppailun, tanssin yms...
Toki on muutamia ns. Poikienkin juttuja mistä pidän, mutta ajatus siitä että kasvatan poikalauma joiden kanssa pelaan jotaki fudista 247 ei oo ihan mun juttu.
Noita mainitsemiasi juttujako ei voi pojan kanssa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Mä taas haluaisin tytön, koska rakastan kaikkea ns tyttöjen juttuja ja olen nainen. En toki kieltäs lapsen luonnollisia kiinnostuksen kohteita, mutta koen itselleni mieluisaks just askartelun, kauneudenhoidon, kiiltokuvat/tarrakuvat, taiteen, sisustuksen, nuket, shoppailun, tanssin yms...
Toki on muutamia ns. Poikienkin juttuja mistä pidän, mutta ajatus siitä että kasvatan poikalauma joiden kanssa pelaan jotaki fudista 247 ei oo ihan mun juttu.
Olisin ollut sinulle iso pettymys, jos olisin syntynyt tytöksesi, ainoa mikä noista koskaan on kiinnostanut on ollut kiiltokuvat/tarrat.
T: nainen
Minä toivoin aikoinaan tyttöä, mutta en voinut sietää mitään prinsessa-juttuja! Tuli tyttö ja vieläpä todellinen prinsessa. Nyt tämä prinsessa on nyrkkeilevä teini, joka haluaa moottoripyörän. Nyt olen vielä pahemmin pulassa kuin niiden prinsessamekkojen kanssa!
Onko tyttönä eläminen jotenkin lähtökohtaisesti erilaista kuon poikana? Osaksi joo, yhteiskunnan paineiden ja roolimallien takia.
En ole siinä mielessä elänyt tyttönä ikinä että olis ollut parasta kaveria ja sen kanssa riitoja ja draamaa, tai että olisin leikkinyt niitä prinsessaleikkejä.