Lue keskustelun säännöt.
Molemminpuolinen ihailu parisuhteessa -narsismia?
16.08.2020 |
Mietin tällaista, minulle on tärkeää että parisuhteessa ihailen ja arvostan miestä. Ja sama toisinpäin, eli mies myös ihailee ja arvostaa minua.
En ole tällä hetkellä parisuhteessa. Mut jos tulee suhde ajankohtaiseksi, mietin onko tällainen parisuhteen dynamiikka milloin narsismia, milloin ihan normaalia?
Onko mielipiteitä?
Itse en ihastu, jos en ihaile ja arvosta. Mutta innostukseni ei myöskään jatku, jos en koe itse samaa miehen suunnalta. Olen kolmekymppinen ja pidän itseäni henkisesti melko fiksuna ja kypsänä yleisesti ottaen.
Kommentit (4)
Eikös suhteelta juuri noita asioita haeta molemmin puolin. Jos noita odottaa vaan kumppaniltaan ehkä se sitten on ainakin itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle riittää ihan hyvin puolivirallinen keskinäinen kunnioitus. Mitään erityistä ihailua ja hehkutusta en kaipaa.
Em. tarkoitan siis että ei tiuskita, huononakaan päivänä ei oksennella pahaa oloa muun perheen niskaan ja ylettömät negatiiviset mölinät jätetään sanomatta.
Miksi joku olisi suhteessa ihmisen kanssa, jota EI ihaile tai arvosta?? Ihan suhteen peruspilareihin kuuluu nuo asiat.
Esimerkiksi, olen parisuhteessa mieheni kanssa siksi että hän on upein tapaamani ihminen. Älykäs, herkkä, vilpitön ja epäitsekäs. Kaikkien kaveri, sellainen jolla on luontaista rentoa charmia josta kaikki pitää heti ensitapaamisella, joka välittää yhteiskunnasta ja ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan silloinkin, kun asia ei henkilökohtaisesti kosketa häntä. Komeakin kaiken lisäksi. Hänen seuransa inspiroi minua olemaan paras mahdollinen versio itsestäni, työstämään persoonaani ja epäkohtiano ja kasvamaan henkisesti. Eli lyhyemmin sanottuna, ihailen ja arvostan häntä ihan mielettömän paljon. Ja tiedän, että hän ajattelee minusta samalla tavalla. Olisi outoa tyytyä kumppaniin, jossa ei ole omasta mielestä mitään ihailemisen arvoista.
Minusta ihailu ja arvostus on vähän vieraita termejä parisuhteesta puhuttaessa.