Lue keskustelun säännöt.
Puppy bluesin kokeneita? Keinosi selviytymiseen?
16.08.2020 |
kauan kesti pahin vaihe? Itsellä ollut aikoinaan vaikea synnytyksen jälkeinen masennus ja vähän hirvittää nämä hiukan samanlaiset oireet koiranpennun kanssa. Asiallisia vastauksia, kiitos.
Kommentit (10)
kiitos viestistä... Mäkin yritän katsoa tulevaisuuteen ja miettiä aikaa, kun raskas pentuaika ja unettomat yöt vähenevät. Koiria on ollut ennenkin niin tiedän, että pentuaika ei ole helppoa. Siitä huolimatta ajatukset tuntuvat synkiltä ja hiukan toivottomilta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuin koirasta enkä ikinä enää yritä ottaa koiraa.
Tunnistin tuon myös itsessäni kun otin koiran. Niin söpö kuin se olikin niin silti se nosti pintaan harmitusta ja syvän riittämättömyyden tuntee. Itkeskelin parikin viikkoa aika paljonkin.
Se menee ajan kanssa ohi. Itse katsoin paljon telkkaria kun pentu nukkui mahani päällä. :D
Ap vielä itse pohtii... vertaistuki on kyllä ehkä kaikkein parasta apua tässä vaiheessa... Ja se, että yrittää elää muuten ihan ns. normaalia elämää. Kaipa se koiran eroahdistuskin usein johtuu siitä, että elämä lähtee pyörimään sen pikkuruisen ympärillä 24/7...
Eipä siinä muu auta kuin aika. Yllättävän nopeasti se menee, koira oppii ja pentuvaiheen rasittavuudet vähenevät. Lisäksi itse tottuu siihen koiraan myös. Koulutuksessa on hyvä olla johdonmukainen, mutta ei kannata kuitenkaan alkaa skitsoilla liikaa. Terve järki toimii. Kärsivällisyyttä siis, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä itse pohtii... vertaistuki on kyllä ehkä kaikkein parasta apua tässä vaiheessa... Ja se, että yrittää elää muuten ihan ns. normaalia elämää. Kaipa se koiran eroahdistuskin usein johtuu siitä, että elämä lähtee pyörimään sen pikkuruisen ympärillä 24/7...
Kannattaa muistaa se, että elämän ei tarvitse pyöriä sen koiran ympärillä 24/7. Esimerkiksi koira on hyvä opettaa yksinoloon, niin se oppii siihen. Jos et käy töissä, niin pariksi tunniksi vaikka kahvilaan tai jonnekin, koira jää odottamaan kotiin. Itse sovelsin tätä, kun otimme koiran. Olin tuolloin työtön, mutta tiesin että muutaman kuukauden päästä työt alkavat taas. Heti alusta saakka kävin päivisin ulkona, kahvilla sun muuta, että koira tottui yksinoloon. Ensin yksi, sitten kaksi ja sitten kolme tuntia. Sitten kun menin töihin, koira oli jo tottunut olemaan yksin ja hyvin meni. Eroahdistunut koira on ihan hirveän kuormittava, joten kannattaa oikeasti opettaa se koira olemaan yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä itse pohtii... vertaistuki on kyllä ehkä kaikkein parasta apua tässä vaiheessa... Ja se, että yrittää elää muuten ihan ns. normaalia elämää. Kaipa se koiran eroahdistuskin usein johtuu siitä, että elämä lähtee pyörimään sen pikkuruisen ympärillä 24/7...
Kannattaa muistaa se, että elämän ei tarvitse pyöriä sen koiran ympärillä 24/7. Esimerkiksi koira on hyvä opettaa yksinoloon, niin se oppii siihen. Jos et käy töissä, niin pariksi tunniksi vaikka kahvilaan tai jonnekin, koira jää odottamaan kotiin. Itse sovelsin tätä, kun otimme koiran. Olin tuolloin työtön, mutta tiesin että muutaman kuukauden päästä työt alkavat taas. Heti alusta saakka kävin päivisin ulkona, kahvilla sun muuta, että koira tottui yksinoloon. Ensin yksi, sitten kaksi ja sitten kolme tuntia. Sitten kun menin töihin, koira oli jo tottunut olemaan yksin ja hyvin meni. Eroahdistunut koira on ihan hirveän kuormittava, joten kannattaa oikeasti opettaa se koira olemaan yksinkin.
Vähän ot: Mä tein kanssa tota koiran opettamista yksinoloon. Oon kyllä eläkkeellä, mutta tasapainoisen ja onnellisen koiran täytyy hallita myös yksin oleminen.
Tein ensin ihan pienelle muutaman minuutin harjoituksia ja siitä sitten pidensin pikkuhiljaa sitä. Toimi kyllä hyvin.
Meillä on kyllä muutenkin todella hyvä hermorakenteinen koira joka oppii nopeasti ja on helppo motivoitava.
Se auttoi kanssa sen pentuvaiheen masennuksen parantumiseen. Mutta kyllä kanssa useamman viikon oli itsellä huono olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun koira oli todella vaikea ja vaativa pentu. Kyllä se siitä tasoittui vuosien kuluessa.
Mä menin ihan paniikkiin kun se kauan odotettu koiranpentu viimein tuli meille. Olin viemässä sitä pois. Pahin vaihe ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Auttoi kun sai luotua koiraan suhdetta. Myös koiran aktiivinen kouluttaminen auttoi kun näki, että vuorovaikutus kasvaa. Samoin se, että näki kun koira kiintyi itseen ja leimauduin koiran omaksi ihmiseksi. Paljon yhdessäoloa ja rentoa tekemistä siis.