Eikö teitä opettajia ja lastenhoitajia pelota koronan tarttuminen työpaikalla?

Mitäs luulet? Ihme on, jos ei eka kuukauden aikana tule yhtään tartuntaa.

Varmasti pyörii mielessä, yhtä lailla kuka tahansa perhe voi saada sen, joiden lapset ovat hoidossa tai koulussa.

Voi kuule. Tietenkin. Yläkoulun lehtorina minulla on noin 100-120 teini-ikäistä oppilaskontaktia päivässä, ja tällä viikolla meitä on istutettu samassa suljetussa tilassa 60 opettajan kesken suunnittelupäivissä ja kokouksissa kokonaisia päiviä.

Mutta yritäpä sanoa tästä tai tehdä tänne avaus, niin kaikki juoksevat kilvan paikalle kivittämään ja irvimään. En siis enää jaksa. Sama varmaan kollegoilla - ihan samahan se on, mitä me sanomme, joten kuka enää jaksaa.

Ei pelota.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule. Tietenkin. Yläkoulun lehtorina minulla on noin 100-120 teini-ikäistä oppilaskontaktia päivässä, ja tällä viikolla meitä on istutettu samassa suljetussa tilassa 60 opettajan kesken suunnittelupäivissä ja kokouksissa kokonaisia päiviä.

Mutta yritäpä sanoa tästä tai tehdä tänne avaus, niin kaikki juoksevat kilvan paikalle kivittämään ja irvimään. En siis enää jaksa. Sama varmaan kollegoilla - ihan samahan se on, mitä me sanomme, joten kuka enää jaksaa.

Koronan suhteen tosiaan ei saisi sanoa mitään. Minäkin olen yläkoulun lehtori. Ei pelota. Tätä varmaan alapeukutetaan, kuten sinuakin, joka ilmeisesti sanoisit, että pelottaa. 

Noh. Päiväkodin turvatoimet on pelkkä vitsi ja nyt siten jo alkaa painostus että oireisetkin lapset täytyy saada tuoda paikalle.

Joukkoliikenteellä päivittäin ees taas.

Turha pelätä. Arpaonni osuu tai ei.

Älä lietso pelkoa. Pakko on jonkun jotain tehdä, jotta systeemi toimii

Keväällä pelotti, nyt ei enää, minkä sille mahtaa, sairaita lapsia tulee hoitoon kun ei malteta olla pois töistä, työntekijätkin tulevat flunssaisena hoitoon, kun eivät malta olla pois töistä, kevään kuri on nyt kaukana poissa, joten nyt syksyn aikana joutuu sen koronan kohtaamaan, ellei jotain ihmettä tapahdu.

Yksi vaara lisää tässä hengenvaarallisessa maailmassa, ei sen kummempaa.

Hus alueella on parin viikon aikana ollut ryppäitä jo 5ssä päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Keväällä pelotti, nyt ei enää, minkä sille mahtaa, sairaita lapsia tulee hoitoon kun ei malteta olla pois töistä, työntekijätkin tulevat flunssaisena hoitoon, kun eivät malta olla pois töistä, kevään kuri on nyt kaukana poissa, joten nyt syksyn aikana joutuu sen koronan kohtaamaan, ellei jotain ihmettä tapahdu.

Yksi vaara lisää tässä hengenvaarallisessa maailmassa, ei sen kummempaa.

Työntekijät tulee flunssaisena hoitoon :D No vaikka sitten niin.

- Sama.

Ei pelota, mutta huolehdin omalta osaltani parhaani mukaan oppilaiden turvallisuudesta. Se ei aina ole helppoa, kun tilat ovat ahtaat ja lapset unohtavat ohjeet hyvin nopeasti.

Ihan rehellisesti, ei pelota yhtään. Ei tosin tarkoita sitä, että olisin välinpitämätön.

Pitäähän meidän terveydenhuollossakin ottaa päivittäin isoja riskejä mahdollisten altistumisien takia. Itsekin ole osastolla töissä, jossa hoidetaan koronapotilaita.  Tässä on turha huutaa, että itsepähän olet alasi valinnut. Niin olen. Niin ovat tehneet myös opettajat ja varhaiskasvattajat. Joku tolkku nyt taas. 

Minua siivoojaa pelottaa

Yksi mutuhuomio kesältä, kun etsiskelin määräaikaisia opettajan sijaisuuksia työkkärin sivuilta: aika paljon oli tarjolla vuoden mittaisia vuorottelu- ym. vapaan sijaiksuuksia eli tänä vuonna useahko opettaja tehnyt ilmeisesti sen ratkaisun, että ovat vuoden työvapaalla - syystä tai toisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule. Tietenkin. Yläkoulun lehtorina minulla on noin 100-120 teini-ikäistä oppilaskontaktia päivässä, ja tällä viikolla meitä on istutettu samassa suljetussa tilassa 60 opettajan kesken suunnittelupäivissä ja kokouksissa kokonaisia päiviä.

Mutta yritäpä sanoa tästä tai tehdä tänne avaus, niin kaikki juoksevat kilvan paikalle kivittämään ja irvimään. En siis enää jaksa. Sama varmaan kollegoilla - ihan samahan se on, mitä me sanomme, joten kuka enää jaksaa.

Koronan suhteen tosiaan ei saisi sanoa mitään. Minäkin olen yläkoulun lehtori. Ei pelota. Tätä varmaan alapeukutetaan, kuten sinuakin, joka ilmeisesti sanoisit, että pelottaa. 

Joo, minä tosiaan myönsin pelkääväni. Toki enemmän arjessa stressaa oman pedagogiikan yhteensopimattomuus korona-aikaan (olen omimmillani toiminnallisten menetelmien ja draamapedagogiikan parissa).

En töissä aktiivisesti pelkää omaa sairastumistani, mutta pidän monia tilanteita, kuten noita opettajien joukkokokoontumisia, tarpeettomana riskinottona. Ymmärrän siis teitäkin kollegoita, joita ei pelota - omista työtovereistani harva ainakaan vaikuttaa pelkäävän millään muotoa. Oma pelkoni johtunee siitä, että tunnen useita sairastuneita ja sitä kautta tiedän, ettei ole kyse vain epämääräisestä ja abstraktista, vaan ihan todellisesta terveyden menettämisen uhasta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mutuhuomio kesältä, kun etsiskelin määräaikaisia opettajan sijaisuuksia työkkärin sivuilta: aika paljon oli tarjolla vuoden mittaisia vuorottelu- ym. vapaan sijaiksuuksia eli tänä vuonna useahko opettaja tehnyt ilmeisesti sen ratkaisun, että ovat vuoden työvapaalla - syystä tai toisesta?

Niitä on kyllä ihan jokaikinen vuosi tolkuttomasti tarjolla. Ihan sujuvasti olen pari vuotta sittenkin hakenut toistasataa vastaavaa paikkaa. Se mikä tässä vuodessa oli erilaista, niitä hakijoita oli murro-osa edellisvuosien hakijoista. Pääkaupunkiseudulle on heittämällä yhtä määräaikaista paikkaa hakenut aina toistasataa ihmistä. Nyt niitä paikkoja haki parikymmentä jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän meidän terveydenhuollossakin ottaa päivittäin isoja riskejä mahdollisten altistumisien takia. Itsekin ole osastolla töissä, jossa hoidetaan koronapotilaita.  Tässä on turha huutaa, että itsepähän olet alasi valinnut. Niin olen. Niin ovat tehneet myös opettajat ja varhaiskasvattajat. Joku tolkku nyt taas. 

Malliesimerkki siitä huutelusta, joka alkaa välittömästi, jos opettaja kehtaa ilmaista minkäänlaisia pelkoja. Juuri tämän takia kukaan ei enää jaksa. Alkaa välitön syyllistäminen, koska jollain on aina huonommin. Sinäkin varmaan ilman mitään suojavälineitä tai tilanteeseen soveltuvaan koulutusta siellä altistat itsesi, eikö vain? Ja hyvillä mielin, päivittäin. Työnkuvasi on myös muuttunut suuresti siitä, mitä normaalisti teet?

Olen tässä parin päivän aikana huomannut, miten omassa opetustyössä on taas uudenlaisia henkisesti kuormittavia tekijöitä (niiden fyysisten, kuten taukojen puuttumisen lisäksi): opettajana olen tottunut ajattelemaan, että tarjoan nuorille oppia heidän tulevaisuuttaan varten. Autan heitä löytämään olennaisen, rakentamaan omaa identiteettiään ja tietopohjaansa mahdollisimman onnellista ja tasapainoista aikuisuutta varten. Tähän työhön kuuluu aivan olennaisena jonkinlainen tulevaisuusoptimismi, ajatus siitä, että me kasvatamme lapsia ja nuoria parempaa tai ainakin hyvää huomista varten, selviytymään ja ehkä ratkaisemaankin ihmiskunnan haasteita. Meidän on tarkoitus myös luoda turvaa, olla vakaita ja luotettavia aikuisia ja esimerkkejä, kertoa omalla olemuksellamme, että ”it’s going to be fine”. Voin sanoa, että tässä poikkeusajassa nämä ammatin peruskivet ovat liikkeessä. Ei olekaan mitään varmaa, emme voikaan luvata, että kaikki järjestyy, siis ainakaan niin, että 100% seisomme sen takana. Omaan opettajuuteeni tämä on jo vaikuttanut. Saa nähdä, mitä on vielä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän meidän terveydenhuollossakin ottaa päivittäin isoja riskejä mahdollisten altistumisien takia. Itsekin ole osastolla töissä, jossa hoidetaan koronapotilaita.  Tässä on turha huutaa, että itsepähän olet alasi valinnut. Niin olen. Niin ovat tehneet myös opettajat ja varhaiskasvattajat. Joku tolkku nyt taas. 

Teillä lienee käytössä kaikki mahdolliset suojavarusteet ja aineet tarvittaessa. Eikä kukaan unohda ohjeita. Koulussa on vesirajan ja pinkka käsipaperia sekä lauma toisiaan hinkkaavia lapsia.

Minua pelottaa toimittajana. Työpaikkana on maisematoimitus ja varsinkin palavereissa on sakkia tiivisti, vaikkei pitäisi. Pakko liikkua ympäri kaupunkia, viime viikollakin oli juttukeikat lentokentälle ja satamaan. Työmatkoihin on käytettävä lähijunaa, joka on myös lentokenttäjuna.

Totta kai desinfioin käsiå ja maskin panen junassa päälle, muttei se minua suojaa kuin vähäisesti.

Ei tuo tartuntariski siis rajoitu kouluihin ja päiväkoteihin, ikävä kyllä. Naapurini on S-marketissa töissä ja sielläkin on varsinkin ruuhka-aikoina paljon sakkia, joista ehkä muutama prosentti käyttää vieläkään kasvomaskia. Osa suhtautuu aika aggressiivisesti myyjiin eikä väistä käytävillä yhtään, ja myyjien on välillä aika vaikea päästä liikkumaan turvallisesti kärryjensä kanssa.