Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuistuminen ei onnistu
13.08.2020 |
Hei, halusin johonkin jakaa ajatuksiani ja ajattelin, että ehkä täältä saisi vinkkejä tai oivalluksia tilanteeseeni.
Olen 24-vuotias, joka on asunut "omillaan" nyt kuuden vuoden ajan. Mulla on siis vuokra-asunto omissa nimissäni minkä vuokran maksan itse ja laskuni maksan myös pääsääntöisesti itse. Toisinaan äitini joutuu maksamaan osan laskuistani. Kuitenkin vietän suurimman osan ajastani äitini nurkissa. Käyn toki itse kaupassa tuona aikana, mutta suurin osa menee äitini pussista. Syy miksi näin on, on se etten opiskele tai ole töissä tällä hetkellä ja elän toimeentulotuella, kun muuhun en ole oikeutettu. Myöskin masennukseni saattaa vaikuttaa tilanteeseeni. Vaikka osaan huolehtia itsestäni, hoitaa laskut, vuokran, (silloin kun rahani riittävät) siivouksen ym asiat silti välillä pelkään miten mulle käy sitten, kun äitini on poissa.
Onko kenelläkään mitään vinkkejä antaa?
Kommentit (8)
On jo hyvä alku, että olet havahtunut tilanteeseesi.
Miksi et viihdy yksin? Onko äitisi ainoa ystäväsi? Harrastatko mitään, mitä tee päivisin? Mitä haluaisit tehdä päivisin? Mitä haluat elämältäsi?
Henkilösstövuokrausfirmaan pääset taatusti töihin, minäkin pääsin ja viihdyin. Palkkakin oli ihan ok. Piti kiinni arjessa ja antoi päivälle edes jotain sisältöä. Suosittelen!
Sitten haet opiskelemaan alalle, joka tuntuu mielekkäältä ja omaltasi.
Kyllä elämä kantaa, kun uskaltaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jo hyvä alku, että olet havahtunut tilanteeseesi.
Miksi et viihdy yksin? Onko äitisi ainoa ystäväsi? Harrastatko mitään, mitä tee päivisin? Mitä haluaisit tehdä päivisin? Mitä haluat elämältäsi?
Henkilösstövuokrausfirmaan pääset taatusti töihin, minäkin pääsin ja viihdyin. Palkkakin oli ihan ok. Piti kiinni arjessa ja antoi päivälle edes jotain sisältöä. Suosittelen!
Sitten haet opiskelemaan alalle, joka tuntuu mielekkäältä ja omaltasi.
Kyllä elämä kantaa, kun uskaltaa!
Viihdyn yksin tiettyyn pisteeseen asti, kuten varmasti jokainen meistä. Mutta samassa kaupungissa mulla ei kavereita ole, kun jokainen muuttanut useiden satojen kilometrien päähän. On mulla harrastuksia ja niihin kuluu ihan mukavasti aikaa päivisin. Tosin alkavat käydä tylsäksi, kun ei muuta juuri päivisin teekään kun niitä juttuja. Hain keväällä opiskelemaan, mutta en tullut valituksi ja olin niin kaukana varasijalla etten tullut sieltäkään valituksi. Tuo työjuttu olisi muuten hyvä, mutta oon sairauslomalla niin se ei sen vuoksi onnistu. Niin mäkin uskon, mutta nyt on vaan tälläinen epäusko vaihe päällä.
ap
Aloita Airbnb vuokraaminen silloin tällöin kun olet äitisi nurkissa. 30% menee valtiolle vetoina siitä mitä saat tilillesi, joten avaa vaikka toinen tili mihin laitat verot sivuun.
Näin voisit olla omillasi, eikä äidin tarvitsisi maksaa sulle.
Onko sulla jotain traumoja ettet viihdy yksin?
Mene vaikka johonkin vapaaehtoistyöhön. Saat hieman vastuusta, säännöllisen elämänrytmin ja itsekunnioitusta/itsetuntoa eteenpäin pääsemiseen. Hyvin se menee, mutta sun pitää ottaa vastuu itse elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jotain traumoja ettet viihdy yksin?
Ei ainakaan tietääkseni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mene vaikka johonkin vapaaehtoistyöhön. Saat hieman vastuusta, säännöllisen elämänrytmin ja itsekunnioitusta/itsetuntoa eteenpäin pääsemiseen. Hyvin se menee, mutta sun pitää ottaa vastuu itse elämästä.
Tässä olisi ideaa, mutta sosiaaliset tilanteet on mulle yrityksistä huolimatta todella vaikeita. Niin pitää ja yritänkin, mutta tähän asti olen joka kerta epäonnistunut.
ap
Alue: Aihe vapaa
Lisäys vielä, että samanikäiset ja jopa nuoremmat kaverini ovat asuneet jo vuosikaudet omillaan, käyneet töissä ja elättäneet itse itsensä. Minusta ei vain ole siihen.