Syitä miksi en pidä psykiatreista

-Ollaan vieraannuttu raa'asta tosielämästä kun itsellä juoksee kova palkka ja istutaan kaiket päivät tietokoneen ääressä
-Suurimmalla osalla ei kokemusta psyykelääkkeistä ja niiden haitoista, vieroitusoireista ym
-Rauhoittavan reseptin haluavat leimataan viihdekäyttäjiksi ja nisteiksi, vaikka olisi ihan diagnosoitu vaikea paniikkihäiriö ja söisi kuten aikaisempi psykiatri määräsi
-Potilaan oma vika jos kehitystä ei tapahdu, epäillään ettei potilas syö masennuslääkkeitään ym
-Koko touhu on niin passiivisaggressiivista, potilasta pidetään työtävieroksuvana elämänkoululaisena

Öö ja sitten se että annetaan "one size fits all" -neuvoja, mene ajoissa nukkumaan, liiku, meditoi. Ei oteta huomioon somaattisia (fyysisiä) vaivoja että noh, ehkä ne vaikuttaa vähän jaksamiseen ja/tai liikkumiseen.
-Kaikki mitä sanot on psykiatrille tekosyiden luettelua

Onko kukaan tavannut ihanaa, ymmärtäväistä psykiatria jolla ei ole jumalakompleksia?