Lähipiirissäni ei ole ollut yhtään avioeroa. Onko outoa?
Ainoastaan tiedän joitakin entisiä koulukavereita, joiden vanhemmat olivat eronneet.
Mutta omat ja miehen vanhemmat, isovanhemmat, kummit ja sisarukset ovat kaikki avioliitossa kuin tatit.
Kommentit (13)
Mutta sitten se oli mun ukko joka lähti kävelemään ja mä olen suvun eronnut kummastus.
Ei kyllä tuo erottomuus johdu mistään onnellisista liitoistakaan, sen verran rasittavan näköstä menoa välillä on. Taidetaan vaan olla pitkäpinnasta porukkaa kun jaksavat kattella toistensa naamoja. (Minäkin pitkäpinnanen, miten löysinkin siinä suhteessa noin surkian miehen.)
Meilläkään ei lähipiirissä eroja, siis vanhemmat, isovanhemmat, sisarukseni, läheisimmät ystäväni. Yksi sedistäni on eronnut ja tätini (mulla tätejä/setiä 9, ja en kyllä katso kaikkia kovinkaan läheisiksi). Näistäkin niin paljon aikaa etten edes sitä itse muista.
Ja meillä syynä ei kyllä ole uskonto tms, enkä tiedä onko joukossa edes kovin huonoja liittoja että olisi syytä erotakaan (näitähän ei tietenkään aina nää päälle päin).
Minunkaan lähipiirissäni ei ole kauheasti eroja. Ollaan kolmekymppisiä, joten suurin osa ystävistämme on vasta mennyt naimisiin parin vuoden sisällä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
Mutta tuota olen miettinyt, että sattuvatko erot "tietyissä piireissä". Siis kun joskus kuulee, että jonkun tuttavapiirissä kaikki on eronneita ja toisilla taas näin ei ole. Että onko sillä sitten vaikutusta, että kun yksi uskaltaa erota, niin alkavatko läheiset tarkastella omia liittojaan ja ikään kuin seuraavat jonkun esimerkkiä ja rohkaistuvat ottamaan eron. Mä luulen, että näin on. Itse toivon kuuluvani sellaiseen tuttavapiiriin, jossa ei paljon erottaisia. No, se jää nähtäväksi.
Kun yksi uskaltaa, muut tulevat kateellisiksi siitä että se yksi sai tehtyä jotain elämälleen, ja eroja tulee sitten puuskina. Sitten voi taas mennä montakin vuotta ennen kuin kukaan eroaa.
Uskonnollisen vakaumuksen ja iän lisäksi näiden sattumusten yleisyyteen kaveripiirissä vaikuttaa tietysti kaveripiirin laajuus.
Alkaa olla nykyaikana outoa. Se, että vanhemmat, kummit ja isovanhemmat eivät ole eronneet ei ole niinkään ihme, mutta se, että sisaruksista ja kavereista ei ole eronneet, niin on taas jo aika harvinaista. Nykyavioliitoista noin puolet päätyy eroon.
Mulla muuten myös vähän sama fiilis tuosta dominoefektistä. Olin kaveriporukasta ensimmäinen eronnut, mutta sittemmin kavereistani on eronnut puolet. Ehkä yksi syy on myös se, että avioliitot ovat tulleet tiettyyn ikään.
Olet korkeasti koulutettu noin 40-vuotias, samoin kuin kaverisikin.
se on just sitä normaalia, mitä pitäs ollakkin.
sensijaan on tämä nykyinen median tapa mainostaa ja ylistää kaikenmaailman vaihtoehtoperheitä (joihin edes avioero ei voi kuulua kun ei kuulu liittokaan perinteisessä mielessä). Vähemmistöt ovat päässeet mediassa niskan päälle mainostamaan elämänsä mukamas autuutta.
Puolestani jokainen saa elää omaa elämäänsä kuten haluaa, mutta tämän nykyinen mediassa vallitseva vaihtoehtoisten elämäntapojen ylistämisen ilmapiiri on mennyt sairaalloiselle puolelle.
vähän kaikenlaisia: yksi lähti nuorena luostariin nunnaksi ja on siellä vieläkin, yksi ampui itsensä, on eronneita, karanneita, avoliittolaisia, avioliitossa olevia, monilapsisia pareja, lapsettomia pareja, alkoholisteja, absolutisteja, uskovaisia, ateisteja...
Kaikenlaisia ihmisiä meidän suvussa, onneksi!
En tiedä alkuperäisestä, mutta minä ja mun ystäväporukka (joka siis kovin eronnutta) kuuluu tähän luokkaan.
Mutta yleistäen mitä nuoremmista kyse, sitä enemmän erotaan.
Ja ero todella tarttuu (-kuten myös naimisiin meneminen, lapsien saaminen, asunnon ostaminen jne. jne.)
Harva suhde on täydellinen, ja romatiikka on karissut. Kun lapset alkavat olla isompia ja jää aikaa olla taas oma itsensä. Sitten kun ystävä, toinen, ja kolmaskin eroaa, ja kuuntelee juttuja miten ihanaa on olla taas rakastunut, ja miten ihanaa elämä taas on, niin oma elämä saattaa alkaa vaikuttaa tylsältä...
...Ja sitten se lumipallo saattaa alkaa pyöriä ja tulee ero.
Meilläkään ei lähipiirissä eroja, siis vanhemmat, isovanhemmat, sisarukseni, läheisimmät ystäväni. Yksi sedistäni on eronnut ja tätini (mulla tätejä/setiä 9, ja en kyllä katso kaikkia kovinkaan läheisiksi). Näistäkin niin paljon aikaa etten edes sitä itse muista.
Ja meillä syynä ei kyllä ole uskonto tms, enkä tiedä onko joukossa edes kovin huonoja liittoja että olisi syytä erotakaan (näitähän ei tietenkään aina nää päälle päin).