Laihduttaja, älä pilaa elämääsi

Olisi tehnyt mieli käyttää sanaa "anorektikko", mutta diagnoosit eivät tälle palstalle kuulu.

Olen itse 60+, ja syömisen vahtiminen on määrittänyt elämääni.

Teininä olin mielestäni "liian läski" (kuten meistä moni on ajatellut). Vaihde jäi päälle. Halusin laihtua, laihduinkin, ja nyt ymmärrän, että olin suorastaan anorektinen. Diagnoosia ei vain tunnettu. Koko ikäni, niin koko ikäni, olen ollut hoikka, mutta kukaan ei tiedä millä hinnalla! Olen laskenut kaloreita, olen liikkunut vimmatusti, olen jättänyt monet tilaisuudet väliin vain sen vuoksi, että täytyisi SYÖDÄ. Jopa "epäterveellisiä" ruokia.

Nyt kysyin itseltäni, miksi käytin (melkein) koko elämäni syömisteni vahtimiseen. Etenkin, koska jos olisin vähänkään antanut armoa itsellen. Ja perehtynyt tutkimustietoon, olisin ymmärtänyt, miten yksioikoisesti suhtauduin. Terapia olisi auttanut. Kerron tämän siksi, että palstalla useimmat ovat varmaan minua nuorempia. Heidän ulkonäköpaineensa ovat kovemmat. Mutta, kuten otsikossa totean, minkään tavoitteen (oli ulkonäkö tai terveys) vuoksi ei kannata pilata, rajoittaa elämäänsä. Itse nyt vihdoin viimein pystyn suhtautumaan ruokaan ja syömiseen suht. normaalisti - ja olen myös normaalipainoinen.:)