Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäät vanhemmat ilmaisena koirahoitolana jatkuvasti
07.08.2020 |
Veljeni hoidattaa jatkuvasti koiriaan vanhemmillani, ja minä katselen voimattomana vierestä kuinka se väsyttää heitä. Olen yrittänyt varovasti ottaa asiaa puheeksi veljen kanssa, mutta hän suuttuu, jos minä puutun asiaan.
Tausta on se, että veljelläni on neljä koiraa, jotka he hankkivat kun aiemmin asuivat maalla isossa omakotitalossa, jossa oli hyvin tilaa koirille. Veljen perhe muutti kuitenkin viime vuonna työn perässä kaupunkiin pienempään kerrostaloasuntoon jonne kaikki koirat ei mahtuneet, joten kaksi koiraa vietiin vanhemmilleni tilapäiseen hoitoon kunnes veljen työtilanne vakiintuu ja muuttavat isompaan asuntoon. Ainakaan vielä sitä muuttoa ei ole tapahtunut, ja veljeni on ollut koronan takia lomautettuna, eli ei varmaan heti tapahdukaan.
Vanhempani ovat jo iäkkäämpiä, mutta tekevät edelleen hieman keikkahommia, koska molemmilla on aika pienet eläkkeet. Poimivat myös paljon marjoja näin syksyllä ja muutenkin puuhaavat puutarhassa, koska yksi tapa tulla toimeen heille on osittainen omavaraisuus.
Vanhempani eivät ole itse erityisemmin koiraihmisiä, ja näen, että heille on koirista rasitetta, mutta eivät sano mitään. Välillä koiria vaihdellaan, koska veli ei halua että koirat vieraantuisi. Korona-aikana asiasta tuli jo pari kertaa vähän erimielisyyttä, kun vanhemmat olivat eristäytyneinä, ja veli olisi halunnut koirat vaihtaa.
Vanhemmat eivät raaski sanoa koirista etenkään nyt, kun veljellä on taloudellisesti tiukempaa ja työtilanne ja epävarmuus ahdistaa. Veli käy vaimonsa kanssa usein ja mukana on tietysti koiratkin. Vanhempien talo ei ole mitenkään erityisen iso, joten ahdasta on. Vanhassa talossa riittää kunnostamista, ja veli auttaa sitten isää näissä, eli veljen käynnit ovat kyllä tarpeen, mutta ne ovat aika rankkoja, kun neljä koiraa temmeltää talossa.
En haluaisi välien menevän veljeeni, mutta on sietämätöntä katsella vierestä tätäkin tilannetta. Jos korona taas pahenee, ja jos se nyt pahenee pahemmaksi kuin viime keväänä ja tilanne kestää pitempään, en tiedä miten eristäytyminen koirien kanssa onnistuu.
Vanhemmilleni olen yrittänyt puhua, mutta he vähättelevät ongelmaa. Oikeast eivät halua pahoittaa veljeni mieltä, jos välit menevät.
Mitähän tässä voisi tehdä niin, että välit ei menisi ihan totaalisesti?
Kommentit (3)
Tää ei taida näin korona-aikana olla riittävän raflaava perhepiiririita, että tästä irtoaisi mitään keskustelua.
Tähän ei sisälly mitään narsismia, mutta herkkänahkaisuutta kylläkin. On vähän munankuorillakävelyfiilis, kun asiallisistakaan asioista ei uskalla sanoa, ettei siitä seuraa pitkää mykkäkoulua. Ei se ole tietenkään ihan mielekäs asetelma. Pahinta on kuitenkin se, että vanhempani kärsivät tilanteesta hiljaa. Tiedän, että he eivät oma-aloitteisesti asiaan puutu ihan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko palstan ainoa neuvo aina se perinteinen "pitää vaan sanoa suoraan, ihan sama jos pahoittavat mielensä" silläkin uhalla, että veli mahdollisesti jättää sitten kokonaan käymättä, ei vastaa puhelimeen jne? Toisaalta en tiedä miten hän sitten koirien suhteen menettelisi, koska ahdasta heille niiden kanssa joka tapauksessa tulee.