Äitiysloma, toimettomuus, saamaattomuus ja alakulo - onko minulla masennus?

Ai niin ja tähän saattaa vaikuttaa sekin, että olen jo tosi pitkään ollut kotona toimettomana, nimittäin töistä tuli lomautus toukokuussa. Onhan tässä jo kuukausikaupalla märehdytty kotosalla.

Ap

Sama homma täällä. Aivan uskomattoman tylsää. Syntyisi jo.

Minulla on nyt viides vuosi menossa mutta olen siinä välissä vuoden opiskellut, tehnyt satoja työhakemuksia. Ei näytä muuttuvan asiat niin alkaa olemaan samanlaisia nämä päivät. Vauvan synnyttyä voit olla yksinäinen mutta tekemistä ei puutu.

Lue kirjoja.

Tee ruokaa pakastimeen.

Vauvako sut pelastaa, vähänpä tiedät mit ä ä n.

Olen yleensäkin tosi huono tekemään asioita vain itseni vuoksi. Sitä on vaikea selittää. Tiedän esimerkiksi, että pitäisi leikata nurmikko takapihalta sekä laittaa muutamia tavaroita toriin myyntiin (ovat odottaneet jo 2kk). Mutta jos joku kaveri nyt pyytäisi niin lähtisin innoissani pesemään hänen luokseen ikkunoita.

Tykkään olla hyödyksi ja tehdä juttuja mutta kun ne asiat pitäisi tehdä vain itselleen ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ap

Myöhästä itkee kun voi on paljaaltaan repussa. Sitten se vasta riemu ratkijaa kun siihen vielä penska pyörähtää..

Vierailija kirjoitti:

Myöhästä itkee kun voi on paljaaltaan repussa. Sitten se vasta riemu ratkijaa kun siihen vielä penska pyörähtää..

Voi luoja näitä jotka eivät ymmärrä lukemaansa. Ja ketä kiinnostaa että sinä halveksit lapsia ja äitejä? Pidä se tieto itselläsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensäkin tosi huono tekemään asioita vain itseni vuoksi. Sitä on vaikea selittää. Tiedän esimerkiksi, että pitäisi leikata nurmikko takapihalta sekä laittaa muutamia tavaroita toriin myyntiin (ovat odottaneet jo 2kk). Mutta jos joku kaveri nyt pyytäisi niin lähtisin innoissani pesemään hänen luokseen ikkunoita.

Tykkään olla hyödyksi ja tehdä juttuja mutta kun ne asiat pitäisi tehdä vain itselleen ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kertomasi perusteella ennustan, että tulet vain apaattisemmaksi, kun vauva syntyy. Ei sitä intoa asioiden tekemiseen mistään tule. Asiat pitää vaan tehdä konemaisesti. Kuka nyt jostain keittiön siivoamisesta mitään kiksejä saa.

No, pahin skenaario on se, että tilanne vaan pahenee, kun vauva syntyy. Oletko puhunut tästä yhtään neuvolassa?

Älä lataa nyt mitään liian suuria odotuksia vauvaa varten, hän ei välttämättä muuta asioita paremmaksi synnyttyään.

Voisitko tavata ihmisiä päiväsaikaan? Nyt kun on hyvät ilmat, voi hyvin nähdä ulkona.

Ala vielä lihomaan holtittomasti  ja nalkuta miehelle, sitte olet suomalainen nainen.

Hormonit hyrrää.

Osta tukistayupit tai sukkahousut niin voit kävellä turpoamatta. Käy jossain äitien kokouksissa tai mikä sua nyt kiinnostaakin, itse tuossa tilanteessa varmaan hakeutuisin muiden tulevien äitien pariin.

Vierailija kirjoitti:

Ala vielä lihomaan holtittomasti  ja nalkuta miehelle, sitte olet suomalainen nainen.

Uuh, siinäpä on oikea valioyksilö mieheksi.

Johtunee arjen muuttumisesta ja töiden (samalla rutiinien ja aikataulujen) poisjäämisestä.

Mulla masensi vielä kropan paisuminen ja jomotukset. Halusin vain maata sohvalla/sängyssä mutta mieli halusi jotain tekemistä.

Kun vauvani syntyi oli mahtavaa kun pääsi joka päivä ulos vaunuttelemaan! Sai syyn laittaa oikeat vaatteet päälle ja päivät oli heti erilaisia kun sai sulkea kotioven hetkeksi. En ole sitä ihmistyyppiä joka vain kävelee ulkona yksikseen ja omaksi ilokseen, mutta vaunuja työntelin innolla ja kiva kun samalla sai liikuntaa :)

Joten neuvoni sinulle on: yritä miettiä ja tehdä kaikkea mikä saa sinut iloiseksi. Nauti viimeisistä hetkistä raskaana, kohta sinulla on vauva seuranasi ja tunnet itsesi taas hyödylliseksi. Varmaan puolisosi pitää myös isyyslomaa? Mulle se oli parasta aikaa kun olimme koko perheenä yhtä aikaa kotona ja opettelimme uutta elämää yhdessä :)

Toi on tosi yksilöllistä. Itsellä oli kova "pesänrakennusvietti" ja remppasin, ostelin kirppiksiltä ja torista kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää, menin sekaisin kestovaipoista ja hankin vaikka jos mitä mallia ja kuosia, touhusin hulluna ja virtaa riitti. Sit vauva syntyi ja pari kuukautta meni vauvakuplassa kunnes tosi väsymys iski ja loppu vauvavuodesta oli rankkaa henkisesti ja fyysisesti. Toisilla taas vauvavuosi helpompaa kuin raskausaika. Itellä ei ja niitä kestovaippojakaan tainnut käyttää kertaakaan. Tsemppiä!

Toimettomuus ei sovi kaikille, varsinkaan jos on tottunut töitä tekemään. Menee varmaan pahimmat fiilikset ohi kun pääsee hoitamaan lasta.

Vauvan tulo voi helpottaa tai sitten pahentaa tilannetta.

Ensimmäisen kohdalla mun oli tosi vaikea kuitenkin omaksua äitdin roolia, tottua siihen ettei mitään voi tehdä rauhassa loppuun kun joutuu keskeyttämään, päälle univelat ja imetyspettymys, kaverin vauvan kuolema ym. mitkä olivat jäätävä henkinen rasite.

Nyt mulla on toisen lapsen laskettu aika kahden viikon päästä, ja uskon osaavani välttää sudenkuopat joihin esikoisen kohdalla upposin. Toki jotain yllättävää voi aina tulla.

Mutta odotan myös sitä että pääsen tästä mahasta ja kivusta ja säryistä eroon.

Sama homma, mutta lapsi on jo 6kk. Äitiysloma ennen vauvan syntymää oli vielä mukavaa, mutta koko 6kk on ollut niin tylsää, että huh huh. Mies töissä, kaverit töissä ja kaikki perhekerhot kiinni koronan vuoksi. Kotona vaan pitänyt nököttää vauvan kanssa. Vauva ei edes ole suostunut vaunuissa nukkumaan, joten edes ulos kävelylle ei oikein ole päässyt. Muutenkin vauva huono nukkumaan, joten väsyttää koko ajan ja siksi kotitöitä ei jaksa tehdä. Päiväuniakin vauva nukkuu vaan 30min pätkissä, niin itse ei ehdi edes nukahtaa. Että ei se välttämättä ole sen rattoisampaa kun vauva syntyy.