Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla yhtä huonoja kokemuksia julkisen puolen (etenkin terveydenhuollon) kanssa asioimisesta?
06.08.2020 |
Omia kokemuksia tiivistetysti alla:
-Sairauspäivärahahakeus ollut käsiteltävänä n. 70 päivää. Lähtenyt väärään paikkaan ja kysyin voivatko lähettää sinne minne kuuluukin koska virhe on tapahtunut heidän puolella - voivat vain merkitä kiireelliseksi
-Tuntien odotusaika päivystyksessä
-Päivystyksestä kotiin lähettäminen murtuneen raajan kanssa
-Leikkauspäivän lykkääntyminen moneen kertaan akuutimpien leikkausten mennessä edelle
-Yksi lääkäri keksi "tekosyyn" leikkauksen lykkäämiselle. Miksi valehdella potilaalle? Asia selvitettiin heti kiitos toisen paikalla olleen lääkärin suoraselkäisyyden
-Murtuneen raajan tukeminen vasta lähemmäs viikko onnettomuuden jälkeen
-Yksi ilkeä hoitaja ja riittämätön kivunlievitys leikkauksen jälkeen (muu hoitohenkilökunta käyttäytyi asiallisesti ja tuntui tekevän parhaansa - kiitos heille)
-Fysioterapiakertojen karsiminen resurssienpuutteen takia
-Raaja yhä virheasennossa vaikka olen noudattanut fysioterapeutin ohjeita (jääkö raaja virheasentoon koska ei ollut resursseja leikata lähipäivinä onnettomuudesta)
-Kirjoitusvirheitä sisältävä kirje kotiin kielteisestä hoitopäätöksestä väärällä hetulla ja nimellä. Soitin sairaalaan ja tiedustelin kielteisen hoitopäätöksen perusteluja sillä kotikutoisen kirjeen sisältö ei ollut linjassa tutkimustiedon kanssa - sain lopulta myönteisen päätöksen)
Muut pienet asiat ovat luokkaa kandi/nuori lääkäri tarttuu reippaasti virheasennossa olevaan raajaan yrittäen ronskisti suoristaa tätä, ekstra verinäytteet tietojärjestelmän virheiden takia jne.
Tiedän että julkisen puolen hoitohenkilökunta on tiukoilla ja iso osa heistä painaa niska limassa töitä tehden parhaansa. He eivät päätä resursseista. Suomen terveydenhuoltoa pidetään hyvänä, mutta onko se sitä käytännössä katsoen? Voisi kuvitella hyvän terveydenhuollon tarkoittavan asianmukaista hoitoa kohtuullisen ajan sisällä onnettomuudesta, fysioterapiaa tarpeen vaatiessa, tutkimustuloksiin pohjautuvia päätöksiä hoidon suhteen jne.
Millaisia kokemuksia teillä on julkisen puolen terveydenhoidosta? Kuinka pitkään olette joutuneet odottamaan leikkaukseen pääsyä onnettomuuden jälkeen? Oletteko joutuneet uudelleen leikattaviksi liiallisen hoitoon pääsyn viiveen takia? Oletteko päässeet fysioterapiaan? Oletteko kohdanneet vähättelyä vaikka taustalta on myöhemmin paljastunut jotain vakavaa?
Kommentit (12)
Hyvin paljon huonoja kokemuksia.
Kaksi isoa hoitovirhettä ja useampi väärä diagnoosi (mm endometrioosi aina vaan ”stressivatsa” ja kilpirauhastulehdus ”alkoholismia”...)
Lapsen astmaa ei tunnistettu. Se olikin ainoa kerta kun lapset on asioineet julkisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä myöntää että huonoja kokemuksia on enemmän kuin hyviä
- Väärä polvi tähystettiin ja lääkäri kiisti tämän ponnekkaasti, sain uuden ajan toista yritystä varten ja vaadin toista lääkäriä operoimaan mikä ei onnistunut. Niinpä kieltäydyin toimepiteestä, en uskaltanut ajatella mitä tämä tohtori tällä kertaa ryssisi.
- Raskauden aikainen hengenahdistus, joka päivystyksessä hoidettiin kehuttavan mallikkaasti ja todettiin kasvavan vatsan aiheuttamaksi , muuttui Omakannassa paniikkikohtaukseksi jota en nyt saa pois tiedoistani. Minulla ei koskaan ole ollut paniikkikohtausta.
- Lääkärillä meni sekaisin minun ja jonkun teini(pojan?) tiedot, katseli ihmeissään minua 45v ylipainoista naikkosta, että sinä siis kaaduit mopolla? Oikeasti olin astunut huonosti portaissa.
- Mieheni myyräkuumetta ei tunnistettu ja mies lähettiin influenssaflunssapotilaana kotiin. Lopulta sitten päätyi dialyysiin.
- Sain Valviralta kirjeen jossa myönnettiin äitini kuolemaan johtanut hoitovirhe. Äitini vain on yhä elossa.
tuli kystinen akne, julkisella näin 3 yleislääkäriä, antibioottivoidetta, lyhyt antibioottikuuri, ja viimeiseksi 3kk antibioottikuuri puhelinkonsultaation avulla ihotautilääkäriltä. Menin yksityiselle ihotautilääkärille. Ainoa mikä toimii kunnolla kystiseen akneen on isotretioni. 6kk kuuri. Eli julkisella olisin joutunut syömään 3kk antibioottia jonka jälkeen olisin ehkä päässyt ihotautilääkärille näyttämään ihoani.
Pahin kokemus mulla oli kun teininä menin itkuisena ja epätoivoisena terveyskeskukseen hoitajan puheille kun mua ahdisti niin paljon, etten selvinnyt koulusta enkä halunnut elää. Hoitaja katsoi mua ylimielisesti nenänvarttaan pitkin ja tokaisi "Tulit sitten hakemaan lääkkeet krapuloihin??". Olin monttu auki, että mitä ihmettä.
Seuraavaksi tutki käsivarteni ja yritti passittaa pois. Olin sen verran itsepäinen, että sanoin, että ilman apua en lähde. Sain reseptin Propraliin saatesanoilla "Ota tunti ennen paniikkikohtausta." Jaha, että pitäisi vielä selvänäkijäkin olla ja Propral ei sitten auttanutkaan mulla mitenkään.
Parempaa hoitoa sain vasta aikuisena kun jouduin itsemurhayrityksen kautta hoitoon sairaalaan. Nyt eläkkeellä (olen vasta 30v). Ehkä asiat olisi toisin, jos mut ois otettu nuorena tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä myöntää että huonoja kokemuksia on enemmän kuin hyviä
- Väärä polvi tähystettiin ja lääkäri kiisti tämän ponnekkaasti, sain uuden ajan toista yritystä varten ja vaadin toista lääkäriä operoimaan mikä ei onnistunut. Niinpä kieltäydyin toimepiteestä, en uskaltanut ajatella mitä tämä tohtori tällä kertaa ryssisi.
- Raskauden aikainen hengenahdistus, joka päivystyksessä hoidettiin kehuttavan mallikkaasti ja todettiin kasvavan vatsan aiheuttamaksi , muuttui Omakannassa paniikkikohtaukseksi jota en nyt saa pois tiedoistani. Minulla ei koskaan ole ollut paniikkikohtausta.
- Lääkärillä meni sekaisin minun ja jonkun teini(pojan?) tiedot, katseli ihmeissään minua 45v ylipainoista naikkosta, että sinä siis kaaduit mopolla? Oikeasti olin astunut huonosti portaissa.
- Mieheni myyräkuumetta ei tunnistettu ja mies lähettiin influenssaflunssapotilaana kotiin. Lopulta sitten päätyi dialyysiin.
- Sain Valviralta kirjeen jossa myönnettiin äitini kuolemaan johtanut hoitovirhe. Äitini vain on yhä elossa.
Myyräkuumeeseen ei ole suoraan hoitoa, joten dialyysiin päätyminen johtui itse sairaudesta, ei diagnoosin viivästymisestä. Ainoa hoito on nesteen riittävä juominen. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Tosin olisihan se tauti pitänyt tunnistaa kun taudissa erotuksena influenssaan ei ole hengitystieoireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuli kystinen akne, julkisella näin 3 yleislääkäriä, antibioottivoidetta, lyhyt antibioottikuuri, ja viimeiseksi 3kk antibioottikuuri puhelinkonsultaation avulla ihotautilääkäriltä. Menin yksityiselle ihotautilääkärille. Ainoa mikä toimii kunnolla kystiseen akneen on isotretioni. 6kk kuuri. Eli julkisella olisin joutunut syömään 3kk antibioottia jonka jälkeen olisin ehkä päässyt ihotautilääkärille näyttämään ihoani.
Ja jos joku ei tiedä mikä on kystinen akne niin se on sitä että ihon alle tulee jättimäisiä kipeitä patteja joita ei voi (eikä saa!) nyppiä eikä yrittää puristaa. Muuten tulehdus voi levitä vielä enemmän. Patit pysyy kuukausitolkulla, eivätkä "kypsy" mihinkään tai todella harvoin. Jättävät arpia eli kuoppia ja punaisia ja tummia jälkiä ihoon. Eli toodella paha akne.
Yritin päästä lääkäriin jatkuvien migreenikohtausten takia. Migreeniä pari kertaa viikossa, oksentelua, häiritsi aika paljon elämääni.
Soitin terveysasemalle ja pyysin aikaa. Minulle ilmoitettiin, että kaikki ajat on käytetty tältä kuulta. Soita heti ensi kuun ensimmäinen päivä tms., silloin jaetaan seuraavan kuukauden ajat.
Menin päivystykseen, missä oksensin 3 kertaa odotellessani. Odotin 5 tuntia. Kävin kysymässä tiskiltä, miten kauan menee vielä, ja hoitaja sanoi että menee monta tuntia. Lähdin pois ja oksentelin sitten loppupäivän kotona.
Sitten sanottiin että soita aamulla klo 7 sen päivän peruuntuneita aikoja. Soitin, noin 10 kertaa. Puhelin tuuttasi varattua. Kello 7:59 joku viimein vastasi ja sanoi, että ajat oli jo viety, "soita huomenna heti seitsemältä". Sama kokemus pari kertaa ja lopulta luovutin.
Migreenit loppuivat lähes kokonaan, kun muutin toiseen asuntoon. Edellisessä oli ilmeisesti hometta tai vastaavaa, koska oireilin siellä niin paljon.
Meni kuitenkin luottamus siihen, että julkiselta saisi apua "ei-kiireiseen" vaivaan. Yksityiseen lääkäriin ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on periaatteessa pähkinänkuoressa syy sille etten koskaan lähtenyt lääkikseen tai mihinkään ihmisiä auttavaan ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
tuli kystinen akne, julkisella näin 3 yleislääkäriä, antibioottivoidetta, lyhyt antibioottikuuri, ja viimeiseksi 3kk antibioottikuuri puhelinkonsultaation avulla ihotautilääkäriltä. Menin yksityiselle ihotautilääkärille. Ainoa mikä toimii kunnolla kystiseen akneen on isotretioni. 6kk kuuri. Eli julkisella olisin joutunut syömään 3kk antibioottia jonka jälkeen olisin ehkä päässyt ihotautilääkärille näyttämään ihoani.
Samanlainen kokemus. Ihopolilla otettiin lukemattomia koepaloja ja määrättiin vain kortisonia. Sitten antibiootteja juurikin useamman kk:nn kuurina. Jos aiempi kortisoni ei auttanut, niin määrättiin kortisonia eri muodossa tai vähän vahvempana. Näytteitä ei ehditty ottaa kun ehti menemään tulehtuneet iholueet oikeaa diagnoosia odotellessa umpeen.
Lopulta luovutin ja menin yksityiselle. Sain vihdoin oikeaan vaivaan oikean lääkemääräyksen, mistä ihopolilla ei ikinä edes mainittu. Kyseinen ihotautipolin ihotautilääkäri on siellä ollut ylilääkärinä, mutta ei näyttänyt oikein osaavan hoitaa ihosairauksia (muuta kuin sillä kortisonilla). Tekee myös yksityisellä hommia.. en suosittele menemään vapaaehtoisesti lääkärille nimeltä K. V. ä H ä v ih u.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on. Osa asioista voi olla hyviä ja osa on kauhugalleriaosastoa.
Vierailija kirjoitti:
tuli kystinen akne, julkisella näin 3 yleislääkäriä, antibioottivoidetta, lyhyt antibioottikuuri, ja viimeiseksi 3kk antibioottikuuri puhelinkonsultaation avulla ihotautilääkäriltä. Menin yksityiselle ihotautilääkärille. Ainoa mikä toimii kunnolla kystiseen akneen on isotretioni. 6kk kuuri. Eli julkisella olisin joutunut syömään 3kk antibioottia jonka jälkeen olisin ehkä päässyt ihotautilääkärille näyttämään ihoani.
Pahassa aknessa ei ikinä pidä tyytyä antibioottikuuriin. Niitä (tehottomia) kuureja kun saatetaan määrätä jopa vuosi putkeen, tuloksena ikuiset arvet ja huono suoliston kunto.
Ainahan päivystyksessä on tuntien odotusaika. Pari-kolme tuntia on vielä vähän.
Itse jouduin murtuneen polven kanssa jonottamaan röntgeniin yli kaksi viikkoa.