Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten rohkaista yliujoa 3v, joka ei vieraile puhu sanaakaan?

Vierailija
29.04.2008 |

Kotihoidossa ja nuorempi sisarus löytyy. Puhunut viimeiset 2 vuotta todella selvästi, kyse ei ole puheen tuottamisen ongelmasta. Sosiaalisia kontakteja on päivittäin perhekerhoissa, kyläillään kavereilla jne. Lapsi ei vaan puhu kellekään vieraalle ja välillä hautaa kasvot syliini, jos joku puhuttelee.

Ollaan annettu olla eikä ole kiinnitetty asiaan kovasti mitään huomiota. Olen kuvitellut asian menevät itsekseen ohi, mutta nyt alkaa jo huolettaa 4-vuotiassynttäreiden lähestyessä.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
30.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma kuopukseni on tuollainen. Kerho kolmesti viikossa 3-vuotiaasta lähtien on tehnyt ihmeitä. käy myös muskarissa, jonne jäädään yksin. Vuoteen ei pukahtanut, mutta nyt on innolla mukana.



Vierailija
2/5 |
30.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerho tai vastaava tuossa iässä on jo ihan hyvä, mutta arvokkainta mitä voitte antaa on hyvä perusturva ja itsetunto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
30.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

etteikö pyrkisi lapsen heikompia puolia vahvistamaan niin, että hän on valmiimpi kohtaamaan maailman. Ujouskin kun on sellainen juttu, että se oikeasti äärimmäisyyksiin vietynä haittaa elämää!



Vierailija
4/5 |
30.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

aikuiseksi kasvaa se, joka on pienenä saanut takertua ihan rauhassa. Parasta lääkettä ujouteen on vahva itsetunto, ja tunne, että on aina kelvannut, ei se, että pakotetaan tilanteisiin, missä tulee paha olla.



Ja noin pieni on kyllä todella pieni, on ihan normaalia, ettei tuossa iässä ole vielä kovin sosiaalinen.



3

Vierailija
5/5 |
30.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jolle oikeasti on tehnyt ihmeitä muiden lasten seura. Ja osaava kerhotäti.



Ei se tarkoita sitä, etteikö lasta hyväksyttäisi.



Hän on saanut siellä kerhossa edetä ihan omaa tahtiaan ja harjoitella sitä sosiaalisuutta. Ja minusta ajoitus on ollut juuri oikea, koska nyt kun hän täyttää 4, hän on lähempänä muita lapsia ja ero tasoittuu koko ajan. Jos hän olisi ollut kotona 4-vuotiaaksi, kynnys mennä sinne mukaan olisi vain kasvanut. Samaten ero muihin 4-vuotiaisiin. Ja 4-vuotiaat jo oikeasti itsekin alkavat huomata tuollaisia. Vanhemmista nyt puhumattakaan.



2