Hamstraajien jälkeläisiä paikalla?

Ukki oli kuollut jo aiemmin ja kun mummo kuoli, talo piti tyhjentää myyntiä varten. Kannoin kaksi päivää tavaroita roskalavalle ja äitini kantoi niitä takasin. Kysyin, että mitä se niille tavaroille aikoo tehdä, niin ajatteli varastoida ne minun ja sisareni asuntoihin.

Tuli hetken päästä järkiinsä, kun sanoin, ettemme ota ensimmäistäkään tavaraa ja jos ei rauhoitu, saa hoitaa tyhjennyksen itse.

Kuolinpesän tyhjentänyt kirjoitti:

Ukki oli kuollut jo aiemmin ja kun mummo kuoli, talo piti tyhjentää myyntiä varten. Kannoin kaksi päivää tavaroita roskalavalle ja äitini kantoi niitä takasin. Kysyin, että mitä se niille tavaroille aikoo tehdä, niin ajatteli varastoida ne minun ja sisareni asuntoihin.

Tuli hetken päästä järkiinsä, kun sanoin, ettemme ota ensimmäistäkään tavaraa ja jos ei rauhoitu, saa hoitaa tyhjennyksen itse.

Tämä. Mutta ne hamstraajat ovat ovelia. Sinä pääsit pälkähästä. Kaikki eivät todellakaan pääse. Ne lastaavat kaikki mahdolliset huoneet, mökit ja asunnot täyteen tavaraa eri vuosikymmeniltä. Mielestäni hamstrauksesta ja jälkeläisilleen tavaroiden siirtämisestä pitäisi tehdä rikos.

Mummoni oli sellainen kaiken säästäjä, ei onneksi sentään kantanut ihan jatkuvasti uutta tavaraa sisään. Mutta kaiken säästi mitään ei saanut heittää pois. Jos vielä tarvitsee niin on hyvä kun ei tarvitse ostaa oli lempilauseensa. Ongelmana oli vaan se että ei kukaan tiennyt mitä siellä nurkissa ja laatikoissa oli jos olisikin jotain tarvinnut, ja toisekseen vaikka olisikin tiennyt, ei sieltä mitään löytänyt. Esim säästi rikki menneet vaatteet (tarvitsee ompeluprojekteissa/matonkuteiksi yms joita ei ikinä lopulta tehnyt), 50-luvulta saakka peräisin olleita lankoja, peiton lakanat joita ei enää käytetty kun pussilakanat yleistyivät, taloustarvikkeita oli myös sieltä 50-l saakka, kattilaa ja kauhaa jos jonkinlaista. Kuollessaan ne kaikki tavarat olivat olleet vuosikymmeniä koskemattomina vintissä, kellareissa ja ulkorakennuksissa. Suurin osa lähti sitten kaatopaikalle.

Ymmärrän kyllä mummoikäisiä tässä asiassa, kun ovat nähneet sen pula-ajan Suomen. 

Mitäpä siinä on kestämistä. Yökyläilyt jää pois. Kuoleman jälkeen roskalava pihaan ja siinäpä se.

Äitini on valikoiva hamstraaja. Lasipurkit ja muovipurnukat erityisalana

Äiti pesi ja säästi kaikki jogurttipurkit. Niitä oli kymmeniä torneja kellarin hyllyllä. Kun ihmeteltiin, miksi ihmeessä hän niitä keräsi, sanoi että ne ovat käteviä juoma-astioita kesäisin kun oli paljon porukkaa paikalla ( kaikki viisi lasta perheineen), ei tarvitse tiskata kun juomisen jälkeen heittää roskiin. Siskon mies sanoi että teoriassa kyllä, mutta kun tosiasiassa niitäkin tiskataan niin kauan että tiskiharjan harjakset tulevat purkista läpi. Äitiä nauratti, ja antoi sitten heittää ison osan pois.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli sellainen kaiken säästäjä, ei onneksi sentään kantanut ihan jatkuvasti uutta tavaraa sisään. Mutta kaiken säästi mitään ei saanut heittää pois. Jos vielä tarvitsee niin on hyvä kun ei tarvitse ostaa oli lempilauseensa. Ongelmana oli vaan se että ei kukaan tiennyt mitä siellä nurkissa ja laatikoissa oli jos olisikin jotain tarvinnut, ja toisekseen vaikka olisikin tiennyt, ei sieltä mitään löytänyt. Esim säästi rikki menneet vaatteet (tarvitsee ompeluprojekteissa/matonkuteiksi yms joita ei ikinä lopulta tehnyt), 50-luvulta saakka peräisin olleita lankoja, peiton lakanat joita ei enää käytetty kun pussilakanat yleistyivät, taloustarvikkeita oli myös sieltä 50-l saakka, kattilaa ja kauhaa jos jonkinlaista. Kuollessaan ne kaikki tavarat olivat olleet vuosikymmeniä koskemattomina vintissä, kellareissa ja ulkorakennuksissa. Suurin osa lähti sitten kaatopaikalle.

No onko se nyt sitten niin iso homma viedä ne kaatikselle? Jos ne kuitenkin toivat turvaa ja lohtua mummolle tämän eläessä. Miksi kaikkien pitäisi elää sinun normiesi mukaisesti.

Kuolinpesien tyhjentämiseen voi muuten ostaa ulkopuolista apua. Perinnöstä menee sitten muutama satanen, mikä on tietysti kamalaa sureville ja rakastaville jälkeläisille. 🙄

Äitini. Iso omakotitalo, lapset lentäneet pesästä. Vaatteita, astioita, sekalaista tavaraa ym kertyy kokoajan lisää kun vanhat kuorruttuu pölyllä, huoneista suurimpaan osaan ei oikein pääse sisällekkään. Ongelma pahentui kun me lapset muutettiin pois.

En tiedä miten voisin auttaa kun asia on niin tabu ettei suostu keskustelemaankaan. Eihän alkoholistiakaan voi auttaa, jossei tämä itse halua lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli sellainen kaiken säästäjä, ei onneksi sentään kantanut ihan jatkuvasti uutta tavaraa sisään. Mutta kaiken säästi mitään ei saanut heittää pois. Jos vielä tarvitsee niin on hyvä kun ei tarvitse ostaa oli lempilauseensa. Ongelmana oli vaan se että ei kukaan tiennyt mitä siellä nurkissa ja laatikoissa oli jos olisikin jotain tarvinnut, ja toisekseen vaikka olisikin tiennyt, ei sieltä mitään löytänyt. Esim säästi rikki menneet vaatteet (tarvitsee ompeluprojekteissa/matonkuteiksi yms joita ei ikinä lopulta tehnyt), 50-luvulta saakka peräisin olleita lankoja, peiton lakanat joita ei enää käytetty kun pussilakanat yleistyivät, taloustarvikkeita oli myös sieltä 50-l saakka, kattilaa ja kauhaa jos jonkinlaista. Kuollessaan ne kaikki tavarat olivat olleet vuosikymmeniä koskemattomina vintissä, kellareissa ja ulkorakennuksissa. Suurin osa lähti sitten kaatopaikalle.

No onko se nyt sitten niin iso homma viedä ne kaatikselle? Jos ne kuitenkin toivat turvaa ja lohtua mummolle tämän eläessä. Miksi kaikkien pitäisi elää sinun normiesi mukaisesti.

Kuolinpesien tyhjentämiseen voi muuten ostaa ulkopuolista apua. Perinnöstä menee sitten muutama satanen, mikä on tietysti kamalaa sureville ja rakastaville jälkeläisille. 🙄

Kaikille ei jää mitään perintöä ja menee ihan omasta pussista. Maksoin juuri lavallisen ja oli n. 600 euroa.

Isovanhempien talo tuli minulle perinnöksi ja tyhjennettäväksi. Ensinnäkin kaikki, mitä sinne oli ehditty jemmata 60 vuoden aikana kohtuullisen järkevästi ja järjestelmällisesti, sitten se kaikki minkä kaksi muistisairasta oli mättänyt kaappeihin ja laatikoihin ihan miten sattuu sekaisin. Ainahan heillä oli se pula-ajan eläneiden asenne, että pitää säästää jos vielä jossain tarvitsee, mutta sairaus pahensi sitä vielä ihan eri levelille. Ei jäämistöä voinut antaa ulkopuolisen selvitettäväksi, kun samassa laatikossa saattoi olla reikäisiä kalsareita ja niiden välissä jotain pankkipapereita. Ei siis mitään tietoa kuinka arkaluontoista tavaraa tulee vastaan. Tehtiin sitä äidin kanssa melkein kuukausi eikä siinä paljon muuta elämää ollut. Ainoa hyvä puoli oli se, että äiti kävi sen jälkeen kunnolla läpi sekä isän jäämistön että koko oman omaisuutensa, toista hamsterin pesää ei siis pitäisi tulla enää eteen.

Minä olen tyhjentänyt suvun tiluksia jo 20 vuotta eikä loppua näy. Nyt tuli viimeisen talon vuoro ja luulen että sairastun siitä. Minulla ei ole ketään kaveria apuna. Kirppistuotto on välillä ok mutta ei sitä tasoa mitä palkkatyöstä saisi. Olen joutunut olemaan poissa palkkatyöstä tyhjennellessä toisella puolella suomea tiluksia. Meillä on ollut kaikkea mahdollista hautaristeistä liikennemerkkeihin. villalankoja 20 säkkiä. Mattoja 30 plus muita käsitöitä 5 säkkiä. SUksia 50-luvulta lähtien, työkaluja maalta myös 100 vanhoja. Hevosen länget. Pyöränraatoja, pyykkikoneen rumpuja. 30 kahvipannua. Jne. Arvokkaimmat olen jättänyt viimeiseksi ja ne menee johonkin arvohuutokauppaan. Hullun huutonaurua olen monesti nauranut uupuneena. Apua, auttakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli sellainen kaiken säästäjä, ei onneksi sentään kantanut ihan jatkuvasti uutta tavaraa sisään. Mutta kaiken säästi mitään ei saanut heittää pois. Jos vielä tarvitsee niin on hyvä kun ei tarvitse ostaa oli lempilauseensa. Ongelmana oli vaan se että ei kukaan tiennyt mitä siellä nurkissa ja laatikoissa oli jos olisikin jotain tarvinnut, ja toisekseen vaikka olisikin tiennyt, ei sieltä mitään löytänyt. Esim säästi rikki menneet vaatteet (tarvitsee ompeluprojekteissa/matonkuteiksi yms joita ei ikinä lopulta tehnyt), 50-luvulta saakka peräisin olleita lankoja, peiton lakanat joita ei enää käytetty kun pussilakanat yleistyivät, taloustarvikkeita oli myös sieltä 50-l saakka, kattilaa ja kauhaa jos jonkinlaista. Kuollessaan ne kaikki tavarat olivat olleet vuosikymmeniä koskemattomina vintissä, kellareissa ja ulkorakennuksissa. Suurin osa lähti sitten kaatopaikalle.

No onko se nyt sitten niin iso homma viedä ne kaatikselle? Jos ne kuitenkin toivat turvaa ja lohtua mummolle tämän eläessä. Miksi kaikkien pitäisi elää sinun normiesi mukaisesti.

Kuolinpesien tyhjentämiseen voi muuten ostaa ulkopuolista apua. Perinnöstä menee sitten muutama satanen, mikä on tietysti kamalaa sureville ja rakastaville jälkeläisille. 🙄

Mummo sai elää ihan niin kuin halusi vaikka samassa talossa eli muitakin jotka kärsivät tuosta tavarapaljoudesta, mutta kun asiasta ei päästy yksimielisyyteen hän sai pitää tavaransa. Ja kyllä, kyllä se oli iso homma. Siinä tehtiin töitä useamman ihmisen voimin viikon verran. Lajiteltiin, kuskattiin uffiin, kaatikselle, lahjoituskirppareille, siivottiin perinpohjin paikkoja joita ei oltu varmaan 70-l jälkeen siivottu. Eräs kellarihuone oli myöhemmin roiniin keräytyneen kosteuden vuoksi purettava ihan ns. luilleen ja remontoitava kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tyhjentänyt suvun tiluksia jo 20 vuotta eikä loppua näy. Nyt tuli viimeisen talon vuoro ja luulen että sairastun siitä. Minulla ei ole ketään kaveria apuna. Kirppistuotto on välillä ok mutta ei sitä tasoa mitä palkkatyöstä saisi. Olen joutunut olemaan poissa palkkatyöstä tyhjennellessä toisella puolella suomea tiluksia. Meillä on ollut kaikkea mahdollista hautaristeistä liikennemerkkeihin. villalankoja 20 säkkiä. Mattoja 30 plus muita käsitöitä 5 säkkiä. SUksia 50-luvulta lähtien, työkaluja maalta myös 100 vanhoja. Hevosen länget. Pyöränraatoja, pyykkikoneen rumpuja. 30 kahvipannua. Jne. Arvokkaimmat olen jättänyt viimeiseksi ja ne menee johonkin arvohuutokauppaan. Hullun huutonaurua olen monesti nauranut uupuneena. Apua, auttakaa.

Voisitko laittaa ne arvokkaammat tavarat sivuun ja sitten pitää muille kamoille avoimet ovet, "saa tulla hakemaan jos huvittaa"-tyyliin? Toimisikohan tämä?

Oma mummoni eli myös pula-aikana, mutta hänestä ei koskaan tullut hamsteria. Melkeinpä päin vastoin. Sanoi minulle kerran yhdestä koltustaan kun sitä ehdotin käyttöön ottoa että, "heitin pois kun en ollut vuoteen koskenutkaan siihen" ja näin toimi monen muunkin tavaran kanssa. Että ei se pula-aika ole kuin tekosyy hamstraamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Äiti pesi ja säästi kaikki jogurttipurkit. Niitä oli kymmeniä torneja kellarin hyllyllä. Kun ihmeteltiin, miksi ihmeessä hän niitä keräsi, sanoi että ne ovat käteviä juoma-astioita kesäisin kun oli paljon porukkaa paikalla ( kaikki viisi lasta perheineen), ei tarvitse tiskata kun juomisen jälkeen heittää roskiin. Siskon mies sanoi että teoriassa kyllä, mutta kun tosiasiassa niitäkin tiskataan niin kauan että tiskiharjan harjakset tulevat purkista läpi. Äitiä nauratti, ja antoi sitten heittää ison osan pois.

Älä vain missään nimessä paljasta äidillesi että tuollaiset heikot purkit kannattaa tiskata tiskisienellä. Sieni ei purkkeja riko, kuten harja rikkoo. Toivottavasti äitisi ei tätä lue, muutoin kellarissa on taas pian jättimäiset tornit purkkeja.

Vierailija kirjoitti:

Oma mummoni eli myös pula-aikana, mutta hänestä ei koskaan tullut hamsteria. Melkeinpä päin vastoin. Sanoi minulle kerran yhdestä koltustaan kun sitä ehdotin käyttöön ottoa että, "heitin pois kun en ollut vuoteen koskenutkaan siihen" ja näin toimi monen muunkin tavaran kanssa. Että ei se pula-aika ole kuin tekosyy hamstraamiselle.

Kunpa minunkin sukulaiseni olisivat tuollaisia.

En nyt varsinaisesti haluaisi ajatella kenenkään kuolemaa, mutta toinen vanhemmistani on hamstraaja. Olen sanonut ihan suoraan mitä ajattelen, tarjoutunut siivoamaan palkkaa vastaan (minä en siellä asu enkä sotke, joten ilmaiseksi en kenenkään rojuja siivoile.)

Minä tyh-mä luotin, kun sain luvan siivota. Kuvuttelin, että saan siis OIKEASTI SIIVOTA, mutta ei, eihän mitään saanut heittää roskiin😑 Kuinka yllättävää! Imuroida kyllä sain. Täysin turhanpäiväistä imuroida sellaista läävää.

Tähän kokemukseen loppui minun avun tarjoamiseni. Minulla on parempaakin tekemistä elämässäni kuin matkustaa puoli päivää toisen läävään, jotta saan siirrellä kasoja pitkin kämppää ja vähän IMUROIDA vttu.

Vierailija kirjoitti:

En nyt varsinaisesti haluaisi ajatella kenenkään kuolemaa, mutta toinen vanhemmistani on hamstraaja. Olen sanonut ihan suoraan mitä ajattelen, tarjoutunut siivoamaan palkkaa vastaan (minä en siellä asu enkä sotke, joten ilmaiseksi en kenenkään rojuja siivoile.)

Minä tyh-mä luotin, kun sain luvan siivota. Kuvuttelin, että saan siis OIKEASTI SIIVOTA, mutta ei, eihän mitään saanut heittää roskiin😑 Kuinka yllättävää! Imuroida kyllä sain. Täysin turhanpäiväistä imuroida sellaista läävää.

Tähän kokemukseen loppui minun avun tarjoamiseni. Minulla on parempaakin tekemistä elämässäni kuin matkustaa puoli päivää toisen läävään, jotta saan siirrellä kasoja pitkin kämppää ja vähän IMUROIDA vttu.

Oho, itse pointti unohtui. Niin, suututtaa jo nyt miettiä sitä päivää, kun joutuu raatamaan sen läävän parissa. No, tiedän etten siihen loputtomaan työmaahan tule lähtemään, joten saan maksaa kivat rahat jollekin ulkopuoliselle raivaamisesta. Iso kiitos vanhemmalle jo etukäteen!

Ihan hyvin kestän kun on pikkuisen vajaa miljoona osakesijoituksissa ja asunnoissa. Kiitos edesmenneen kitsaan vaarini.