Hamstraajien jälkeläisiä paikalla?

Kuvittelin**

Varmaan sanomatta selvää, että tuo vanhemman läävä on yksi syy miksi en viihdy luonaan. Minä niin toivoin, että vihdoin ja viimein kaikkien näiden vuosien jälkeen hän tajuaisi jotain. Antaisi oikeasti siivota ja pitäisi kotinsa ihmisasumuksen näköisenä. Olisi kivaa silloin tällöin käväistä siellä.

Mutta en halua edes ajatella. Pääni ei kestä sitä hirveää sekamelskaa. Olen joutunut katsomaan sitä lapsuuden ja teini-iän ajan, ja toinen vanhempi yritti epätoivoisesti pitää talon siistinä. Hänelle propsit siitä.

Äitini siivosi veljensä asuntoa varmaan kaksi kuukautta veljensä kuoleman jälkeen. Kaikki tavarat ja paperit sekaisin, arvokkaat ja arvottomat. Ja sitä tavaraa riitti. Äitini on eläkkeellä, joten sinänsä oli aikaa tuohon puuhaan. Itse olisin heittänyt varmaan lähes kaiken rojun kaatopaikalle. Eno kyllä keräsi myös antiikkia, ja osa tavaroista saatiin onneksi myytyä ihan hyvään hintaan.

Se hyvä puoli tuossa oli, että äidillä itselläänkin on hieman hamstraajan vikaa. On nyt ruvennut karsimaan myös omaa tavarapaljouttaan tuon savotan jälkeen.

Saatanan köyhät, vihaan teitä!!

Puoli päivää meni kun kannettiin nuotioon kaikki. Siis ihan kaikki palava tavara, lajittelematta ja katsomatta. Loput vei roskalava pois.

Siinä olisi mennyt yksi ihmiselämä jos olisi alkanut lajitella, kierrättää, myydä, korjata, miettiä mitä säilyttää ym.

Minun isäni kerää muiden rikkinäisiä tavaroita (elektroniikkaa enimmäkseen) vaikkei osaa niitä korjata. Tällaisia rojuja löytyy varastot täynnä. En tiedä miksi niin tekee. Ehkä vaan jotta olisi varaosia tai jos joskus vaikka tarvitsee. Tai on niin höpsö ettei osaa sanoa ei.

Myös hän ottaa vastaan esim. muiden vanhoja mattoja ja tyrkyttää niitä sitten minulle. Olen jotain tällaista ottanut vastaan jotta saan ne häneltä pois koska itse pystyn helpommin hankkiutumaan tavarasta eroon. Mut tilalle tulee jatkuvasti jotain muuta. Vaikka oon pyytänyt häntä kieltäytymään muiden rojuista.

Hän myös keräilee tiettyjä juttuja, posliinikoristeita, kahvipannuja jne. Ja ostaa jos halvalla saa myös vaatteita itselleen vaikka kaapit on täynnä vaatteita eikö edes kaikkia otettu koskaan käyttöön. Saatan saada lahjaksi hänen itselleen ostamia juttuja jotka olleet väärää kokoa tai virheostoksia.

Oon ehdottanut että pikku hiljaa alkaisi käydä vaatekomeroa läpi, mut aina on jotain tärkeämpää tekemistä. Kun saisi tavaravirran kääntymään pois talosta ja hänet innostumaan tavaroiden vähentämisestä. En siis tarkoita että hänen minimalisti tarvitsisi olla, mut silleen ettei enää suostuisi muiden kaatopaikaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin kestän kun on pikkuisen vajaa miljoona osakesijoituksissa ja asunnoissa. Kiitos edesmenneen kitsaan vaarini.

Vähän samantapaista meillä eli vaari sai elää juuri niin kuin halusi ja säästää tallissa ikivanhat länget ja muut. Ne olivat osa hänen elämäänsä, yhtä tärkeitä kuin nykypolvien miljoonat valokuvat jossain pilvessä. Kun vaari kuoli, yhden tädin mies kiroili sitä, millainen määrä roinaa jäi. Me muut myhäilimme sitä, miten paljon perimme osakkeina. Säästäväinen mies ei tuhlannut uusiin astiastoihin tai merkkivaatteisiin.

Me asumme tällaisessa hamstraajan talossa. Joka kerta käydessään miehen serkut haluavat vintille, koska "siellä on niin paljon muistoja". Siis kaikkea sitä, mitä he suunnattomasti halveksivat omassa kodissaan. Vanhaa tavaraa, vaatetta, astioita jne. tarvitaan vähän väliä, sillä mehän sitä niin haluamme säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin kestän kun on pikkuisen vajaa miljoona osakesijoituksissa ja asunnoissa. Kiitos edesmenneen kitsaan vaarini.

Vähän samantapaista meillä eli vaari sai elää juuri niin kuin halusi ja säästää tallissa ikivanhat länget ja muut. Ne olivat osa hänen elämäänsä, yhtä tärkeitä kuin nykypolvien miljoonat valokuvat jossain pilvessä. Kun vaari kuoli, yhden tädin mies kiroili sitä, millainen määrä roinaa jäi. Me muut myhäilimme sitä, miten paljon perimme osakkeina. Säästäväinen mies ei tuhlannut uusiin astiastoihin tai merkkivaatteisiin.

Niin, olisihan se ollut mukavaa jos olisi jäänyt muutakin peruja kun ne tavararöykkiöt, mutta kun ei niin ei.

Vierailija kirjoitti:

En nyt varsinaisesti haluaisi ajatella kenenkään kuolemaa, mutta toinen vanhemmistani on hamstraaja. Olen sanonut ihan suoraan mitä ajattelen, tarjoutunut siivoamaan palkkaa vastaan (minä en siellä asu enkä sotke, joten ilmaiseksi en kenenkään rojuja siivoile.)

Minä tyh-mä luotin, kun sain luvan siivota. Kuvuttelin, että saan siis OIKEASTI SIIVOTA, mutta ei, eihän mitään saanut heittää roskiin😑 Kuinka yllättävää! Imuroida kyllä sain. Täysin turhanpäiväistä imuroida sellaista läävää.

Tähän kokemukseen loppui minun avun tarjoamiseni. Minulla on parempaakin tekemistä elämässäni kuin matkustaa puoli päivää toisen läävään, jotta saan siirrellä kasoja pitkin kämppää ja vähän IMUROIDA vttu.

Itse voisin mieluusti auttaa vanhempiani ihan ilmaiseksi kun asutaan melko lähekkäin ja olen työtön ja lapseton. Ovat hekin auttaneet minua monesti. Mutta kun ei kelpaa. Ja kyllä minullakin on mielessäni myös se tosiasia, ettei vanhempani tuosta enää nuorene. Tuntee itsensä vaan ääliöks kun joskus ehdottaa jotain...

Imurointi ja muu puhdistus on täysin turhaa, kun pinta-alasta 80% on rojukasojen vallassa :(

/9

Itsekin odotan ihan kauhulla kun vanhemmista aika jättää (varmaan aika pian). Ei olla kovin paljon tekemisissä, ovat mielisairaita. Hamstraus ei tosissaan ole mitään pula-ajan traumoja, vaan ihan puhdasta sairautta. Ostetaan krääsää pakkomielteisesti vaikka lainalla. Mitään ei jakseta myöskään siivota, kaikki peittynyt vuosikausien aikana likaan. Asunnoissa haisee aivan järkyttävälle. Mulla ei ole varaa eikä kiinnostusta tai jaksamista sotkua ruveta siivoamaan, en ole sitä millään lailla aiheuttanut eikä musta mun siitä pitäisi mitenkään kärsiä. Ja kasvattamisesta sen verran, että mut on huostaanotettu kaksi kertaa. En koe olevani heille mitään velkaa. Ikävää toki vuokranantajille.

Minun mieheni isoäiti on keräilijä.

Esim jogurttipurkkeja olen saanut ja olen kasvattanut niissä taimia, jotka olen myynyt.

Ja pyysin taimesta 3 euroa kpl, normaalisti niistä sai euron, mutta minulla oli retrolisä.

Näitä purkkeja sain taas keväällä yli 100.

Pari v sitten sain upeita 50 v naisten lehtiä.

Myin nekin, muistaakseen 10 e kpl.

Isoäiti ei ole ostanut oikeastaan mitään viimeiseen 30 vuoteen. Joka kerra, kun saan jotain, se on pois sieltä.

Vanhemmat ostivat pienmaatilan yli 30 v sitten.

Ehkä 25 v sitten innostuin kirppismyynnistä ja en usko sellaista kertaa on ollut, jolloin en olisi ison kassin kanssa lähtenyt pois.

Appivanhempien koti on iso ja täynnä.

Mutta he rakastavat tavaraa. Välillä tuovat minulle jotain kirppismyyntiin, harvoin.

Urakka on melkoinen, mutta jokainen kuorma on askel oikeaan.

Kiitos appivanhempien hamstrauksen, mieheni on minimalisti.

Miksi otatte näitä perintöjä vastaan?