Mikä oli sinusta pelottavinta kun ensimmäisiä kertoja lähdit yksin liikenteeseen ajokortin saamisen jälkeen?

Kyllä se siittä helpottuu, kunhan alkaa loskakelit:D

Se että kuinka monta kertaa auto stumppaa kesken matkan risteyksissä :)) oli kytkimen käytössä opettelua.

Varmaan se kun unohdin porukoiden autosta käsijarrun päälle koko kierroksen ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Se että kuinka monta kertaa auto stumppaa kesken matkan risteyksissä :)) oli kytkimen käytössä opettelua.

Haha tästä olen päässyt jo yli! Mäkilähdötkin onnistuvat kuin vettä vain. Mutta joo myös monet monet kerrat yritin lähteä risteyksestä kakkosella tai sitten se kytkin hakkasi miten sattui muutenkin :)

Hei mä ajoin pikkukolarin ekalla ajolla kortin saamisen jälkeen. Eipä paljoa ressanu enää ajaminen. Kyyneleiden kuivaamiseen meni tosin pari päivää. Maalla ei ollut motareita tai yksisuuntaisia niin aika helppo oli jatkaa ajelua.

Ylipäänsä se muun liikenteen seuraaminen, ja se, että oli siitä ihan itse loppukädessä vastuussa extrapolkimien ja ajo-opettajan kadottua viereltä. Nopeasti siihen kyllä tottui, kun vaan ajoi.

Yksi asia, joka minusta tuntuu edelleen hankalalta, vaikka ajokortti onkin ollut jo 25 vuotta, on taskuparkkeeraus. Sitä ei autokoulussa harjoiteltu kovin montaa kertaa, ja en jotenkin saanut siihen rutiinia kuin kaikkeen muuhun. Taskuparkkeeraus menee aina kamalaksi veivaamiseksi, ha pelkään aina kolhivani muita autoja, vaikka tilaa olisikin. Jos on yhtään kapeampi tila, en lähde edes yrittämään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se kun unohdin porukoiden autosta käsijarrun päälle koko kierroksen ajaksi.

Minä ajoin käsijarru päällä sadan km matkan. Alamäissä vähän ihmettelin kun niin huonosti kulkee. En tajunnut mikä vikana. Kun pääsin perille ja parkkiin niin rupesin laittamaan käsijarrua päälle. Voi hitto , sehän oli päällä koko matkan.

Eniten jännitti vilkkaasti liikennöityjen teiden risteykset. Että sieltä pitää löytää rako mihin pujahtaa ja sitten nopeasti kiihdyttää. 10v ollut nyt kortti ja vieläkin jännitän ja välttelen noita.

Vierailija kirjoitti:

Eniten jännitti vilkkaasti liikennöityjen teiden risteykset. Että sieltä pitää löytää rako mihin pujahtaa ja sitten nopeasti kiihdyttää. 10v ollut nyt kortti ja vieläkin jännitän ja välttelen noita.

Mua helpotti tässä samassa se kun päätin että jukopliuta, mulla ei ole kiire minnekään ja saan istua tässä vaikka ja kuinka ja odottaa sellaista väliä johon minäkin uskallan mennä. Mutta tässähän nähdään kun ihmiset eivät pidä kunnon turvavälejä ja nopeudetkin ovat vähän liian kovia niin näitä pelkoja tulee.

Ei pelottanut mikään.

Silloin oli vielä 80-lätkä takaikkunassa ja liikennevaloissa piti moinen aloittelija tietty jättää jälkeen. Paitsi että hallitsin kyllä kaasun ja kytkimen käytön ja kaasujalka oli jo silloin raskas...

Ruuhkissa ajaminen oli hirvittävää. Kaikki muu mäkilähdöistä liukkaalla ajeluun oli ihan jees, mutta kun autoja oli edessä ja takana, alkoi ahdistaa. Vielä enemmän ahdisti, kun yritin pudottaa nopeutta ja ajaa reunemmassa, mutta takana puskevat eivät ymmärtäneet mennä ohi, vaan jäivät nuuskimaan ja hinkkaamaan taakse. Eniten ahdistivat rekat ja moottoripyörät.

Samoissa ruuhkissa ajelen edelleen ja nykyään lähinnä veetuttaa :D

Joskus jossain Helsingissä oli muka vilkas liikenne ja ajettiin kauhean kovaa.... heh.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelottanut mikään.

Silloin oli vielä 80-lätkä takaikkunassa ja liikennevaloissa piti moinen aloittelija tietty jättää jälkeen. Paitsi että hallitsin kyllä kaasun ja kytkimen käytön ja kaasujalka oli jo silloin raskas...

Se on mukavaa kun vanhus muistelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pelottanut mikään.

Silloin oli vielä 80-lätkä takaikkunassa ja liikennevaloissa piti moinen aloittelija tietty jättää jälkeen. Paitsi että hallitsin kyllä kaasun ja kytkimen käytön ja kaasujalka oli jo silloin raskas...

Se on mukavaa kun vanhus muistelee.

Vanhus, haha!

Varmaan se, että en kaada isompaa pyörääni. Autolla ajaminen olikin enemmän koheltamista. Sehän ei muuten olisi edes hauskaa, vieläkään näiden yli 30v jälkeen. MP:llä tulee ajeltua maltillisemmin.

No varmaan se kun meinasin ajaa ojaan. Oli talviliukkaat ja jyrkässä kaarteessa sitten lähti. Myöhemmin tajusin, että sekin johtui kytkettävän nelivedon päällä olosta (autossa ei ollut keskitasauspyörästöä). Kaarreajossa etupyörien (yhteenlaskettu) pyörimisnopeus on eri kuin takapyörien. Keskitasauspyörästön puuttuminen aiheuttaa kaarreajossa sen, että jokin pyörä lyö tyhjää.

-M29