Millainen ilmapiiri lääkiksissä on?

Nosto

Onko Helsingin ja maakuntalääkisten välillä jotain eroja?

Oli hesarissa juttu, että juovat huolestuttavan paljon viinaa. Uskon helposti, koska takavuosina oli pari tuttua siellä ja aina kun tavattiin, olivat kännissä.

Kuulemma aika ulkonäkökeskeistä porukkaa on iso osa. Terveyden asiantuntijoiksi opiskelevat lisäksi ryyppäävät ja bilepolttavat säännöllisesti Ei ole tavatonta sairastua alkoholismiin lääkiksessä.

Pitää olla perusfiksu? Ap senkin apina. Tyhmyys ei ole fiksuuden variantti jota pitää sietää erilaisuutena.

Turussa oli ainakin pari vuotta sitten hyvä ilmapiiri. Porukkaa on paljon ja siten myös paljon erilaisia ihmisiä. Oma porukka löytyy varmasti. Ei siellä pakko ole bilettäjäporukoihin mennä jos ei halua juoda. Löytyy myös paljon eri harrastusporukoita.

Erittäin hyvä ilmapiiri oman kokemukseni mukaan.

Valmistuin maakuntayliopistosta lääkäriksi joitain vuosia sitten. Meillä ilmapiiri oli ainakin tosi hyvä (näin ujon introvertin toteamana) ja jutteluseuraa löysi. Ihmiset oli eri ikäisiä (tuoreista ylioppilaista viisikymppisiin) ja erilaisilla taustoilla. Koko 6 vuotta opiskeltiin samassa porukassa joten väkisinkin kurssi hitsautuu yhteen. En kokenut mitään kilpailua tai elitismiä, viihdyin hyvin ja opettajatkin oli mukavia.

Vertailukohtana itsellä fysiikan/matikan opinnot yo:ssä, siellä jää helpommin opiskeluiden kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä ilmapiiri oman kokemukseni mukaan.

Onkohan tuo kaikkien kokemus? Usein just tollaset tiiviit ryhmittymät on sellaisia, että suurimmalla osalla on hirrveän kivaa keskenään ja joku tai jotkut suljetaan tiukasti ulkopuolelle. Näille ulkopuolisille ollaan sitten kovin nihkeitä ja ehkä pilkataan tai nauretaan selän takana.

Opiskelijoita on todella paljon, joten on myös hyvin erityylistä porukkaa. Mukaan mahtuu ihan kaikennäköistä ja -oloista porukkaa.

Helsingin lääkiksessä ja lääkäreinä on monia hienoja tyyppejä ja moni pienimuotoinen kerhotoiminta on miellyttävää ja ilmapiiri hyvä.

Sen sijaan itse kurssin kokonaishenki on liikaa sellaista group think -meininkiä, jossa kännätään ja klikkiydytään aina samoissa porukoissa. Lisäksi on todettava, että vaikka joukossa paljon mielenkiintoisia ja luovia tyyppejä, yleishenki on enemmän sellaista statuksen hakemista asunto-auto-perhe-sama kaveripiiri. Ei kovin rentoa aina. 

Työskentelen sairaanhoitajana isossa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, jossa pyörii lääkisläisiä pitkin vuotta. Valitettavan usein tulevat henkseleitä paukutellen, jonka vuoksi jäänyt aika negatiivinen kuva tulevista lääkäreistä. Kulkevat monesti ryhmissä ympäriinsä eivätkä koskaan huomioi muuta liikennettä/ihmisiä ympärillään. Jos päässeet ihan potilastilanteisiin mukaan, monilta usein puuttuu tilannetaju ja taito lähestyä potilaita täysin.

Niilla on uusi juoma, nimelta korona-absintti!

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sairaanhoitajana isossa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, jossa pyörii lääkisläisiä pitkin vuotta. Valitettavan usein tulevat henkseleitä paukutellen, jonka vuoksi jäänyt aika negatiivinen kuva tulevista lääkäreistä. Kulkevat monesti ryhmissä ympäriinsä eivätkä koskaan huomioi muuta liikennettä/ihmisiä ympärillään. Jos päässeet ihan potilastilanteisiin mukaan, monilta usein puuttuu tilannetaju ja taito lähestyä potilaita täysin.

Muistathan, että he ovat vasta tutustumassa työelämään ja sairaalamaailmaan. Juuri ja juuri 20-vuotiaan opiskelijan ei voi olettaa olevan rautainen ammattilainen, varsinkaan uusissa ja jännittävissä tilanteissa.

Ne tekee sacrify asioita muiden kansalaisten puolesta.

Siis ne kärsii, muut ei.

Ne ei aiheuta harmeja, muut aiheutti.

sacrify

H-h

Paskanjäykkä. Sammuneita neitosia saatetaan myös käyttää seksuaalisesti hyväksi.

Hyvä ainakin Maakunnissa. Kurssikaverit tärkeitä vielä vuosien jälkeenkin. Yhteen ollaan hitsauduttu, yhdessä kasvettu ammattiin ja epäonnistumisissa toisiamme tuettu. kurssikaverin hiljattainen kuolema tuntui aivan kauhealle vaikka ei edes ollut siitä lähipiiristäni, oli osa ”meitä” ja suru oli yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sairaanhoitajana isossa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, jossa pyörii lääkisläisiä pitkin vuotta. Valitettavan usein tulevat henkseleitä paukutellen, jonka vuoksi jäänyt aika negatiivinen kuva tulevista lääkäreistä. Kulkevat monesti ryhmissä ympäriinsä eivätkä koskaan huomioi muuta liikennettä/ihmisiä ympärillään. Jos päässeet ihan potilastilanteisiin mukaan, monilta usein puuttuu tilannetaju ja taito lähestyä potilaita täysin.

Pätee sh opiskelijoihin yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ainakin Maakunnissa. Kurssikaverit tärkeitä vielä vuosien jälkeenkin. Yhteen ollaan hitsauduttu, yhdessä kasvettu ammattiin ja epäonnistumisissa toisiamme tuettu. kurssikaverin hiljattainen kuolema tuntui aivan kauhealle vaikka ei edes ollut siitä lähipiiristäni, oli osa ”meitä” ja suru oli yhteinen.

Nykyään on lääkiksessä muotia muovittaa kuollut ympäriinsä, ettei leviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sairaanhoitajana isossa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, jossa pyörii lääkisläisiä pitkin vuotta. Valitettavan usein tulevat henkseleitä paukutellen, jonka vuoksi jäänyt aika negatiivinen kuva tulevista lääkäreistä. Kulkevat monesti ryhmissä ympäriinsä eivätkä koskaan huomioi muuta liikennettä/ihmisiä ympärillään. Jos päässeet ihan potilastilanteisiin mukaan, monilta usein puuttuu tilannetaju ja taito lähestyä potilaita täysin.

Muistathan, että he ovat vasta tutustumassa työelämään ja sairaalamaailmaan. Juuri ja juuri 20-vuotiaan opiskelijan ei voi olettaa olevan rautainen ammattilainen, varsinkaan uusissa ja jännittävissä tilanteissa.

Ei, mutta olisi hienoa, jos huomaavaisuutta ja hamotuskykyä löytyisi jo tuossa vaiheessa sen verran, että jos seisoo keskellä käytävää ja vastaan kävelee rollalla tai e-fordilla 95-vuotias mummo, niin väistyisi käytävän jompaan kumppaan laitaan ja tarjoaisi mummolle esteettömän kulun. Tai vaikka se kulkija olisi vain alhainen hoitaja potilassängyn tai laitoshuoltaja ateriakärryn kanssa.

Rautaista ammattitaitoa ei odoteta, mutta käytöstavat olis kivat.