Elääkö kukaan enää "tavallista elämää"?

Eiköhän ylivoimaisesti suurin osa elä ihan tavallista elämää. On myös paljon ihan tavallista, keskiluokkaista elämää viettäviä ihmisiä jotka ovat ulosotossa. Tai vapaaehtoisesti lapsettomia. Tai introverttejä. En näe noissa mitään ekstremeä. Ennemminkin sinun käsityksesi tavallisesta elämästä tuntuu aika kapealta.

Miten intro- tai ekstroverttiys liittyy "tavalliseen elämään"?

Mikä sinun mielestäsi on tavallista elämää?

En tunne sillä tavalla tavallisia ihmisiä. Kai niitä jossain on. Valtion tilasto satukirjoissa.

Eikö näistä sinun kutsumista ”extreme” ihmisistä puhuta juuri sen takia, että muut samanlaiset eivät tuntisi oloa yksinäiseksi/erilaiseksi.

Ja muut voivat avata vähän silmiään, ettei kaikkien tarvitse olla samanlaisisia.

Koska valtaosa, VALTAOSA, ihmisiä on juuri niin kuin kaikki muutkin.

Sellaisia kuin lähes kaikki on, lähes aina ollut.

Hassua. Ajattelin heti otsikkosi nähtyäsi että no MINÄ. Mutta viestisi luettuani tulin toisiin aatoksiin, ilmeisesti en voi elää tavallista elämää miljoonasunnossa, erivärisen puolison kanssa, kannattaessani kehopositiivisuutta, ollessani introvertti ja vieläpä.. tattatttaaa... panseksuaali!

Ajatella että tällainen tavallinen keski-ikää lähestyvä, tavallisesti ruokapöydän ääressä istuessani, odottellessani sämpylätaikinan kohoamista että lapset saavat välipalaksi tuoreita sämpylöitä, miettiessäni sähkösopimuksen kilpailuttamista en eläkään tavallista kohtuullista elämää. Ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Miten intro- tai ekstroverttiys liittyy "tavalliseen elämään"?

Niiden ääripäistä keskustellaan palstalla jatkuvasti. Ekstroverttejä haukutaan vastuuttomiksi koronalingoiksi ja introverttejä ihmiskammoisiksi eristäytyjiksi.

Tavallisuus ei ole kiinnostavaa eikä herätä keskustelunhalua kenessäkään. 

Harva jaksaa Facebookissakaan katsella kuvia kaverin puuronkeitosta, pyykinpesusta, laskujenmaksusta tai iltakävelystä.

Minä elän niin tavallista elämää kuin voi, tulen töistä kotiin, katson TV:tä, laitan ruokaa, menen nukkumaan. Eipä kukaan arvaisi, että olenkin hirveä huomionhakuinen friikki, olenhan trans.

Ulosotto ei kyllä pitäisi olla kenenkään tavallista arkea!

Voi ei!

Toivottavasti en ap:n kanssa koskaan tapaa.

T.vapaaehtoisesti lapseton, aseksuaali, introvertti,aromantikko.

Vierailija kirjoitti:

Ulosotto ei kyllä pitäisi olla kenenkään tavallista arkea!

Ikävä kyllä Suomessa se on monen tavallista arkea. Lähes 400 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä.

Vierailija kirjoitti:

Miten intro- tai ekstroverttiys liittyy "tavalliseen elämään"?

No siten, että jokainen täysjärkinen ymmärtää, että kaikissa meissä on näitä piirteitä. Mutta vain yksinkertaisimmat kuvittelevat olevansa vain yhtä porukkaa ja selittävät sillä mt-ongelmiaan. Se ikään kuin vapauttaa heidät sietämästä elämää.

Täällä palstalla suurin osa on ns vähän vinksahtanutta tai muuten vajaata porukkaa. Heille on tietysti normaalia ulosotot, miehen vaihto vuosittain ja lapsenteko monelle miehelle, adhd-lapset, työttömyys, riidat ja yleinen sekoilu. Tämä päivänä on liikaa vaadittu, että edes yritetään elää ihmisiksi. Vähintään pitää esitellä takapuolta ja lapsia somessa ja hankkia koiria räksyttään kerrostaloon.

Ehkä minun? en määrittele itseäniä niin intro-, ulko, kuin extravertiksi, en pan-, a- tai biseksuaaliksi, en cis-naiseksi, minulla ei ole erikoisruokavaliota, enkä ole erityis sitä tai tätä.

Käyn töissä, salilla, kotona on mies, ennen matkustin lähes joka lomalla, nyt sekin puolittui. Enkä käy oikeastaan enää rafloissa, en tiedä miksi, ennen kävin useinkin. Pubit ja terassitkin jäi näin loma-aikaan, kun se muuttui mökki/telttailutissutteluksi.

Kelpuuttaako tämä normaaliuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten intro- tai ekstroverttiys liittyy "tavalliseen elämään"?

No siten, että jokainen täysjärkinen ymmärtää, että kaikissa meissä on näitä piirteitä. Mutta vain yksinkertaisimmat kuvittelevat olevansa vain yhtä porukkaa ja selittävät sillä mt-ongelmiaan. Se ikään kuin vapauttaa heidät sietämästä elämää.

OIKEIN! viimeinkin järkevä vastine tälle extro/introtaistelulle.

Mikä sitten kenestäkin on tavallista elämää? Pojan kanssa lomailemme ja aika tavallista tämä minusta ollut. Auto huollatettu, terassin öljysin, olemme ulkoilleet, pelanneet, katsoneet leffoja, kokanneet ja 9v halusi leipoa suklaakakun sekä olemme keränneet marjoja.

Mä olen tavallinen. Pidän tavallisista asioista enkä ole mikään erityinen vertti.

Tavallisuuden määritelmä voisi olla sellainen ettei ole tarve määritellä itseään joksikin erityiseksi niin kovalla mekkalalla, että siitä tulee häneen liitettävä ominaispiirre.

= kuulutetaan omaa erilaisuuttaan

Saa olla koiramainen, vegaani, vertti, pörtti tai panpan JOS ei edellytä siitä syystä erikoishuomiota ja erityiskohtelua keneltäkään. Ole mitä olet, mutta älä rasita sillä muita, se on vallankäyttöä.

Kaikki on ihan tavallisia ihmisiä. Ainakin suurin osa. Joillakin on vaan suuri tarve kategorisoida itsensä ihan ihmeellisiin lokeroihin ja kuuluttaa niistä koko maailmalle.

Syrjintä ei varmaan johdu mistään seksuaalisesta suuntautumisesta tai ujosta luonteesta tms, vaan siitä että näitä asioita pitää kuuluttaa kaikelle kansalle tai vähintäänkin kulkea sateenkaarilipun kanssa ympäriinsä. Ei ketään oikeasti kiinnosta nämä asiat. Tämä ylimitoitettu uhriutuminen alkanut vaan ärsyttää, eikä kukaan jaksa teidän juttuja ja siksi välttelee teitä...