Kohta leviää pää kun puoliso ei hae töitä.
Puhuu tulevaisuudesta ja tulevaisuuden haaveista mutta ei ole valmis tekemään YHTÄÄN mitään asian eteen.
Kysyin taas että onko ottanut yhteyttä minnekkään ja ei ole. Olen jopa kirjoittanut hänelle valmiiksi erilaisia hakemuksia ja viestejä joita voi muokata tai lähettää suoraan työnantajille tai erilaisille toimijoille jotka auttaa etsimään työtä tai suuntaa elämälle, mutta hän ei lähetä niitä minnekkään. Olen etsinyt hänelle sopivia työpaikkoja mutta ei ota niihin yhteyttä. Itse ei etsi mitään vaan ilmeisesti odottaa että joku huippupalkkainen ma-pe 8-16 työ tipahtaa hänen syliinsä jostain.
Mikä ihme tätä ihmistä vaivaa? Sanoo että haluaa töihin muttei tee asian eteen mitään. En ihan oikeasti kohta enää jaksa tätä. Hermostuu sitten minulle että miksi jankutan samasta asiasta jatkuvasti. No ehkä siksi että hänen piti hoitaa asia jo viime syksynä eikä mitään ole tapahtunut.
On siis ihan "normaalijärkinen" ihminen, ei ole mitään diagnooseja tms. Harrastaa vapaa-ajallaan ja on aktiivinen. Omistaa ison kaveripiirin josta kaikki taitaa olla töissä.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Juoko myös paljon olutta, koska "voihan sitä kun on aikuinen eikä ole velvoitteita"? Siinä tapauksessa on varmaan mun ex.
Tämä unohtui mainita, mutta ei käytä minkäänlaisia päihteitä. ap
Lakkaa hyysäämästä sitä aikuista ihmistä. Mieti mitä itse haluat elämältä. Jos nykyinen puoliso ja hänen elämtyylinsä ei kelpaa ja riitä sinulle niin turha nalkuttaa vaan jatka matkaa. Ei ole mikään pakko olla suhteessa ihmiseen jonka kanssa pää leviää ja mikään ei muutu.
Ja sinä elätät hänet? Lakkaa elättämästä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä elätät hänet? Lakkaa elättämästä.
En elätä, ei pyydä minulta ikinä rahaa. Ap
Lopeta hytsäys ja Kerri että tää ei ole sun haluamaa elämää
Itsellänikin kokemusta vastaavasta. Kun tavattiin opiskeli, mutta koulussa ei sujunut eikä lopulta edes käynyt siellä. Roikkui vuosia tilanteessa, jossa harkitsi palaamista kouluun, mutta ei tehnyt asian eteen mitään. Ei hakenut töitä tai edes ilmoittaunut työkkäriin. Yritin myös auttaa kaikin tavoin, mutta lopulta erottiin. Kaljaa kului paljon.
Pelaako jotain tietokone- tai konsolipelejä? Ne on kivempii, ku työ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä elätät hänet? Lakkaa elättämästä.
En elätä, ei pyydä minulta ikinä rahaa. Ap
Ja maksaa oman osuutensa vuokrasta, laskuista, ruuasta? Ja omat harrastuksensakin päälle. Perinnölläkö elelee? Ei ihme ettei kiire töihin.
Valitsit puolisoksi sitten oikein parhaan päältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä elätät hänet? Lakkaa elättämästä.
En elätä, ei pyydä minulta ikinä rahaa. Ap
Ja maksaa oman osuutensa vuokrasta, laskuista, ruuasta? Ja omat harrastuksensakin päälle. Perinnölläkö elelee? Ei ihme ettei kiire töihin.
Kyllä maksaa omat menonsa ja hyvin on pärjännyt. Olen ollut itsekkin nuorempana vähän aikaa työttömänä ja kyllä niillä rahoilla pärjää ja niilläkin tottuu elämään. Ei tietysti ole mitään kalliita harrastuksia, mutta lähinnä hain takaa sitä että on aktiivinen liikkuja, ei makaa kotona tekemättä yhtään mitään. ap
No, kukaan täällä ei voi tietää mitä hänen päässään liikkuu. Mutta, olen itse aiemmin ollut useamman vuoden työttömänä ja se jatkuva "ei tällä kertaa, kiitos kiinnostuksesta mutta ei" ja ihan vaan se, ettei koskaan tullut mitään vastausta oli aika lannistavaa. Joten pystyn ymmärtämään, jos tuntuu ettei jaksa enää yhtään hylkäystä tai sen, että työn saaminen tuntuu yhtä todennäköiseltä kuin lottovoitto ilman lottoamista.
Itse sain lopulta vakipaikan omalta alalta, rehellisesti sanoen ihan tajuttoman hyvän tuurin ja kovan työmoraalin ansiosta, ja enemmän siis painoa oli tuurilla, olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Ymmärrän jos työtön ei koe hetkellisesti jaksavansa henkisesti sitä torjuntarumbaa ja jättää mielummin hakematta töitä ja järjestää elämänsä muuten hyväksi. Ja alkaa hakea töitä kun tuntuu että pää taas kestää jatkuvan "et ollut tarpeeksi hyvä"-palautteen. Kukaan, joka ei ole sitä kokenut, ei voi tajuta miten pahalta se tuntuu, varmaan sitä pahemmalta mitä ahkerampi ja työorioituneempi ihminen luonteeltaan on.
Vierailija kirjoitti:
No, kukaan täällä ei voi tietää mitä hänen päässään liikkuu. Mutta, olen itse aiemmin ollut useamman vuoden työttömänä ja se jatkuva "ei tällä kertaa, kiitos kiinnostuksesta mutta ei" ja ihan vaan se, ettei koskaan tullut mitään vastausta oli aika lannistavaa. Joten pystyn ymmärtämään, jos tuntuu ettei jaksa enää yhtään hylkäystä tai sen, että työn saaminen tuntuu yhtä todennäköiseltä kuin lottovoitto ilman lottoamista.
Itse sain lopulta vakipaikan omalta alalta, rehellisesti sanoen ihan tajuttoman hyvän tuurin ja kovan työmoraalin ansiosta, ja enemmän siis painoa oli tuurilla, olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Ymmärrän jos työtön ei koe hetkellisesti jaksavansa henkisesti sitä torjuntarumbaa ja jättää mielummin hakematta töitä ja järjestää elämänsä muuten hyväksi. Ja alkaa hakea töitä kun tuntuu että pää taas kestää jatkuvan "et ollut tarpeeksi hyvä"-palautteen. Kukaan, joka ei ole sitä kokenut, ei voi tajuta miten pahalta se tuntuu, varmaan sitä pahemmalta mitä ahkerampi ja työorioituneempi ihminen luonteeltaan on.
Taustalla voi tietysti olla jotain tämän tyylistä. Itseäni vain turhauttaa kun tuntuu ettei yhteiset suunnitelmat ikinä toteudu kun tuntuu että toinen ei saa mitään virallisia asioita hoidettua. On aiemmin elämässä ollut vakitöissä ja käynyt kouluja. Nyt joku ihmeellinen jumiutuminen päällä. Ap
Tiedän kuulemani perusteella, että tuollainen touhotus toisen työttömyydestä ahdistaa, eikä ainakaan lisää työttömän halukkuutta hakea töihin. Kyllä se omasta elämästä vastuun ottaminen täytyy lähteä itsestä. Et voi sitä ap toisen puolesta tehdä, joten hellitä otetta ja keskity rakentamaan vaikka omaa elämääsi. Jos et pysty elämään toisen työttömyyden kanssa niin eroa. Niin yksinkertaista
Sano et jäät kohta työttömäksi niin kyl se häippäsee.
Keskustele miehen kanssa vakavasti
Juoko myös paljon olutta, koska "voihan sitä kun on aikuinen eikä ole velvoitteita"? Siinä tapauksessa on varmaan mun ex.