Lapsi kiukuttelee ja kitisee, tehtiin mitä tahansa, mitä teen väärin?

Kerro minkä ikäinen lapsi on, ei muuten voi sanoa mitään

Miten olet toiminut näissä tilanteissa?

Onko lapsi minkä ikäinen?

Siis jäätelön kääreen.

Iloisena aina yritän keksiä, mitä kivaa voitaisiin tehdä. Mutta hyvin usein lopputuloksena on todella paha mieli minulla ja kiukkukohtaus lapsella.

Päiväkodissa on kuulemma se iloinen lapsi, joka on aina innokkaana kokeilemassa kaikkea. 5v. Hän on siellä oikea Hymytyttö. Mutta minulle useimmiten räyhätä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerro minkä ikäinen lapsi on, ei muuten voi sanoa mitään

5v

Lopeta se kaiken tekeminen?

Remmiä, tukkapöllyä ja vitsaa, sillä se kitiseminen loppu kun lapsia oltiin.

Jos on ihan normaali lapsi, ei siis mitään ongelmia kehityksessä, pitäisi viisivuotiaana jo osata säädellä kiukistumisiaan jonkin verran. Itse tekisin varmaan niin, että kun kiukuttelu alkaa, kysyisin lapselta haluaako tehdä homman loppuun vai lopettaako sen. Esim leipoessa, jos ei hommaa voida tehdä ohjeiden mukaan, silloin leipominen päättyy lapsen osalta. Samoin jos umaan meneminen menee pelleilyksi, ei mennä uimaan. Samoin kaikissa muissa tilanteissa. Sinä voit tilanteesta riippuen tehdä homman loppuun, kuten vaikka sen leipomisen.

Mitä kiukuttelu mielestäsi tarkoittaa ja miten se ilmenee? 

Annat lapsen kiukutella. Ja olet hänelle läsnä ilman ylimääräistä härdelliä. Hän luultavimmin vain kaipaa huomiota. Aitoa huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Miten olet toiminut näissä tilanteissa?

Onko lapsi minkä ikäinen?

Yritän ensi keksiä j8nkin parannusehdotuksen tilanteeseen. Kehua, että hieno on askartelu tai että minulla on mukana toinenkin uimapuku tms. Mutta yleensä nämä ei toimi vaan lisää lapsen raivoa.

Lopulta sitten totean, että mitään mitä teen ei asiaa auta. Ja odotan, että raivaaminen loppuisi. Sitten ei huvita kyllä itseä se pyöräily tai muu enää.

Lapsi olisi usein raivokohtausten jälkeen sitten kuitenkin valmis jatkamaan tekemistä. Ja välillä taas ei. Yleensä jatketaan, mutta välillä lapsi on niin kiukkuinen, että juttu jää siihen.

Vierailija kirjoitti:

Siis jäätelön kääreen.

Iloisena aina yritän keksiä, mitä kivaa voitaisiin tehdä. Mutta hyvin usein lopputuloksena on todella paha mieli minulla ja kiukkukohtaus lapsella.

Päiväkodissa on kuulemma se iloinen lapsi, joka on aina innokkaana kokeilemassa kaikkea. 5v. Hän on siellä oikea Hymytyttö. Mutta minulle useimmiten räyhätä vaan.

Lapsi pingottaa siellä päiväkodissa ja käyttäytyy parhaalla mahdollisella tavalla. Se kuormittaa, ja väsymys sitten purkautuu sen tutuimman ja turvallisimman aikuisen kanssa. Oletko varma että lapsi räyhää useinmiten, vai jääkö ne räyhäämiset sulla päällimmäiseksi mieleen? Kannattaa joskus ihan tarkaan katsoa, miten pitkä aika päivästä menee ihan mukavasti ja minkä verran menee räyhäämiseen. On tietysti ikävää jos vaikka se jätskireissu päättyy kitinään, mutta ehkä suuri osa retkestä meni ihan hyvin?

Älä ota henkilökohtaisesti sitä, jos lapsi ei tykkää tai ei jaksa keksimiäsi tekemisiä. Ehkä hän tarvitsee enemmän rauhallista oleilua ja ihan vaan vapaata leikkiä?

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se kaiken tekeminen?

Eli ei tehdä lapsen kanssa mitään yhdessä? Istutaan vaan kotona, minä luen kirjaa ka lapsi tekee mitä tekee? Eli ei päästä ikinä yhtään mihinkään?

Vie äitiään kuin pässiä narussa. Kiukuttelulla saa tahtonsa periksi ja äidin idean kumottua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet toiminut näissä tilanteissa?

Onko lapsi minkä ikäinen?

Yritän ensi keksiä j8nkin parannusehdotuksen tilanteeseen. Kehua, että hieno on askartelu tai että minulla on mukana toinenkin uimapuku tms. Mutta yleensä nämä ei toimi vaan lisää lapsen raivoa.

Lopulta sitten totean, että mitään mitä teen ei asiaa auta. Ja odotan, että raivaaminen loppuisi. Sitten ei huvita kyllä itseä se pyöräily tai muu enää.

Lapsi olisi usein raivokohtausten jälkeen sitten kuitenkin valmis jatkamaan tekemistä. Ja välillä taas ei. Yleensä jatketaan, mutta välillä lapsi on niin kiukkuinen, että juttu jää siihen.

Annatko siis raivoavan 5-vuotiaan päättää, jatketaanko vai ei? Ei ihme, että olet menettänyt kontrollin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se kaiken tekeminen?

Eli ei tehdä lapsen kanssa mitään yhdessä? Istutaan vaan kotona, minä luen kirjaa ka lapsi tekee mitä tekee? Eli ei päästä ikinä yhtään mihinkään?

Voisi tehdä oikein hyvääkin rauhoittua kotiin, jos tekemiset menee aina kiukutteluksi. Lapsihan voi olla vain väsynyt siihen, että aina pitää mennä ja tehdä eikä koskaan saa vain olla. 5-vuotias osaa kyllä itsenäisestikin leikkiä tai selailla kirjaa tms. Ei koko aikaa tarvitse olla järjestettyä ohjelmaa. 

Minulla on 3v ja kuulostaa aivan samalta. Välillä on rasittavaa kun tietää, että ihan sama mitä tehdään kivaa tai ei niin raivarit tulee jossain vaiheessa. Mutta tiedän että se kuuluu siihen ikään. Minulle on turvallista raivota, koska rakastan vaikka lapsi tekisi mitä.

Varsinkin jos päiväkodissa ja muualla lapsi käyttäytyy todella hyvin, niin on odotettavissa, että kotona vanhemman turvassa puretaan kaikki huono olo. Ole siis ylpeä lapsestasi!

Joskus lapselle pitää vain selittää että kaikkea ei voi saada, ei noin ole mahdollista tehdä kun se on niin vaikeaa tai että ei sillä ole mitään väliä miten sen jäätelön aukaisee. Joskus (eli yleensä aina) pitää antaa vain lapsen raivota. Kunhan itse pysyy rauhallisena eikä pakota lasta tukahduttamaan tunteitaan niin kaikki on hyvin.

Meillä on melkein viisivuotias, jonka tuollaisiin kiukunpuuskiin yleensä totean, että nyt meni näin, tälle en voi enää mitään, tehdään ensi kerralla sitten toisella tavalla. Siis tyyliin jätski avattu väärin, askartelu pielessä, porkkanasta leikattu kärki pois. Jonkun aikaa ärisee, mutta tyytyy kohtaloonsa. Ja jos mahdollista, seuraavalla kerralla yritän muistaa, jos kyseessä oli lapselle tärkeä asia. Mihinkään mahdottomiin temppuihin en sentään ryhdy.

Kivat hommat ja yhteisen tekemisen voi jättää kesken, jos tulee turhaa ärhentelyä. Ja osan narinasta antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Kuulostaa siltä että lapsi kaipaa rajoja? Hän kiukuttelemalla testaa miten paljon tilanteita saa venyttää ilman että reagoit. Esim että jos uimapuku ei kelpaa, sitten ei mennä uimaan. Voi sanoa että kuulen että sinua harmittaa, mutta meillä ei ole toista uimapukua ja jos se ei kelpaa, sitten ei mennä uimaan, kiukuttelulla homma loppuu siihen. 

Lapsi on tottunut, että voi pompottaa sinua. Lopeta se. Jos kiukuttelee, lopeta tekeminen ja tee omia asioita. Eiköhän se opi, ettei kiukuttelu ole se, millä mennään.

Älä anna pikkuneidin määrätä.

Meillä on 5v 6kk tyttö ja ihan samanlaista. Nyt on alkanut helpottamaan joten joku vaihe vaan. En huolestuisi. Ja mikään ei niihin kiukkuihin auttanut meillä ainakaan. Tsemppiä!