Suomi on suorittajien yhteiskunta

Kaikessa pitää suoriutua ja mahdollisimman hyvin ja jos et tee kympin suoritusta tai vähintään pyri kympin suorittajaksi, on parempi että pysyt neljän seinän sisällä etkä tee mitään, on parempi olla nolaamatta itseään.

Tämä koskee niin opiskelua, työelämää, urheilua, parisuhteita, perhe-elämää..

"Jos johonkin ryhtyy niin se on tehtävä täysillä" on tietenkin yleisesti ihan hyvä elämänohje. Mutta kun yhteiskunta toimii niin, että oletuksena on se että kaikilta odotetaan tätä niin se johtaa siihen että ihmiset eivät koe itseään riittäväksi ja samalla se johtaa ylimääräiseen vertailuun ja arvosteluun.

Esim. uskon, että hoitajia ja sairaanhoitajia ei koskaan suomessa olla arvostettu ja tulla arvostamaan sen takia, koska eivät ole lääkäreitä. Hoitajat ja sairaanhoitajat katsotaan siis alisuoriutujiksi, sellaisiksi, joita kyllä saa suomeen tuotua jostain indokiinasta tarvittaessa. Ei suomalaiset hoitajat ja sairaanhoitajat ole suurempaa palkkaa ansainneet, koska ovat alisuoriutujia.

Eilen menin itse harrastamaan porrastreeniä rappusiin. Olen ylipainoinen. On turha odottaa, että siellä rappusissa olisi muita ylipainoisia tai huonokuntoisia. Ei missään nimessä. Siellä on täyden kympin urheilijoita jotka juoksevat niitä ylös ja alas taukoamatta niin että hiki virtaa 200 sykkeellä.

Eihän sinne läski suomalainen kehtaa mennä hidastelemaan, mutta minä kehtaan.