Lapsen valikoiva puhumattomuus - temperamenttipiirre vai jotain muuta?

niin todennäköisesti hän tosiaankin on vain hitaasti lämpeävä lapsi. Puhuuko hän hoitopaikan aikuisille? Valikoivasti puhumattomat (mutistit), joilla siis tämä ongelma on diagnosoituna, ovat puhumatta useita kuukausia tietyille aikuisille.

Saattaa esim. pelätä, että hänelle nauretaan.

Kerhossa oli nyt pari viikkoa sitten puhunut tädille oma-aloitteisesti ekaa kertaa, vaikka aloitti siellä jo elokuussa. Mielestäni se on temperamenttipiirre, jolle ei voi mitään.

Lapsi kyllä puhuu hoitajille, vaikka onkin niukka puheen suhteen. Ei välttämättä vastaa tai edes käännyt katsekontaktiin hoitajien kanssa, vaikka onkin ollut jo puolitoista vuotta samassa ryhmässä.



ap

Ei puhu tuntiin joskus kahteenkaan tuttujen aikuisten / lasten kesken kotioloissa. Tai sitten menee 10 minuuttia. Riippuu ihmisistä, ja tilanteesta.

Ja päiväkodissa ei puhu mutta se on tilannesidonnaista. Mitä isompi ryhmä, ja enempi hälinää, sitä vähemmän ottaa edes katsekontaktia hänelle puhuttaessa.

Jos taas on kahden kesken, jossain huoneessa rauhallisessa paikassa, jonkin hoitajan kanssa niin vastailee kyllä ja leikkiikin. Ja hoitajien kesken ei ole havaittu muuta kun että toiset saavat "lämpeämään" tässä kahden kesken tilanteessa nopeastikin. Ja toiset saavat lämpeämään myös jos on useampia lapsia. Mutta sitten taas kun tulee normaali hälinätilanne, lapsi lukittuu uudestaan ja taas vaatii sen lämmittelyn ennenkuin alkaa puhua.



Ja jokin laukaisee aina sen kylässäkin, vaikka kahvittelu, tai olen myös huomannut, että se, että aikuiset rentoutuvat, ja eivät jaksa pinnistää saadakseen tytöltä huomiota tai se aikuisten välinenkin jännitys häviää, niin tyttö vapautuu samantien ja riehaantuu täysin. Päiväkodissakin on yleensä aina joku jännitystila päällä lapsilla tai aikuisilla, että homma toimisi, eikä pysty kohtaamaan "aidosti" lapsia. Ja taas lapsetkin voi jännittää toisiaan... ja moni asia ei ole sallittu, kun pitää jonottaa tai suorittaa mitä milloinkin, eikä ole varaa siinä alkaa tehdä omiaan. Leikkitilanteissa taas tyttö on sivustaseuraaja, mutta ei osaa liittyä leikkiin. Paitsi nuorempiensa kanssa, jolloin saa olla "pomo".



Ja itse mutismista, tai äärettömän suuresta ujoudesta. Se on geeneissä, eli temperamenttipiirre. Tottakai lapset saa aikuisilta käyttäytymismalleja, mutta siltikin, kyllähän me aikuisetkin puhutaan tuttaville tavatessamme, vaikka lapsena ujoja oltaisi oltukin... ;)

Meilla on "selektiivisesti mutisti" tytto 4v8kk. Opettajat siis nain sanovat ja ovat tee-se-itse diagnosoineet hanet. Ei puhunut aikuisille koulussa 1kk ollenkaan yhtaan mitaan. Sen jalkeen alkoi lukemaan heille, mutta ei yhakaan puhunut muissa tilanteissa. Nyt kun aika aon kulunut 5kk, sanoo "hein" aamulla, ja kertoo kouluavustajalle jos jotain haluaa tai tarvitsee kertoa esim opelle. Eilen oli ensi kertaa puhunut eraalle toiselle opettajalle kun oli ollut vessassa kaverinsa kanssa ja kaverilla oli kastunut pikakrit niin meidan tytto oli mennyt kertomaan opelle. Sai siita hyvasta pari leimaa ja hirmuiset kehut! Itse ylpeana minulle heti koulun jalkeen kertoi tuosta tapahtumasta!



Mutta lampenee hitaasti myos muissa sosiaalisissa tilnateissa, vaikka olisi kyse kuinka tutuista ihmisista. Esim. isovanhemmista.



Lapsien kanssa puhua palattaa koulussa, mutta kun huomaa etta aikuinen lahestyy, menee suu suppuun.

aina noin 12-vuotiaaksi asti!!!



-7-

Nyt tyttö on jo 17v.

Mutta varsinkin yläasteella se aiheutti kiusaamista ja tilanne paheni vaan entisestään. Luokkakavereista oli epäreilua, kun tyton ei tarvinnu osallistua esim. jumppatunnille. Ja muutenkin sillä oli "omia sääntöjä".

runsaasti.



Me vanhemmat olemme kummatkin olleet varsin ujoja, etenkin lapsena, joten ilmeisesti tämä on sitten periytyvä piirre. Muistan vieläkin, kuinka en uskaltanut koulussa vastailla opettajan kysymyksiin ja siksi tuntiaktiivisuuteni leimattiin heikoksi, mikä heikensi arvosanoja, vaikka kyse olikin temperamenttipiirteestä.



Lapsemme on ihana tyyppi, mutta tietenkin tästä lapsen tavasta kommunikoida herää huoli - miten hän tulee pärjäämään koulussa ja toivottavasti häntä ei aleta kiusaamaan sen vuoksi.

Mummulle puhua pälpättää heti ensisekunnista, meille liikaakin ja hoidossa jne. Jossain sukulaiskutsuilla voi istua hiljaa mun sylissä koko ajan, eikä pahemmin sano kuin hiljaa "joo", "ei", "kiitos". Tarkkailee ihmisiä sylistä ja olen hyväksynyt, että lapsi on pidättyväinen ja hän ei ole heti kaikkien kaveri. Ei siinä mitään. Rohkaisen toki tutustumaan ihmisiin, mutta en kerää asiasta ongelmaa ja painosta mitenkään. Hänen luontainen tempperamenttinsa on tälläinen ja ei kaikkien tarvi olla hölöttäjiä ja rohkeita. Ujot on usein herkkiä ja empaattisia, koska huomaavat enemmän kuin ulospäinsuuntautuneet. Itse kuulun noihin reippaisiin ihmisiin, mutta lapseni kautta olen oppinut ymmärtämään "nyhväkkeitä" ja tuollaisissa piirteissä on myös puolensa ja paljon ihailtavaa.



Serkkuni on normaali ja rauhallinen nainen nykyään. Silti äitini on monesti kertonut, kuinka ei alle kouluikäisenä saanut sanaa suustaan vaan istui hiljaa äitinsä sylissä aina vierailuilla. Hän on ollut koko ikänsä ujo, mutta käy töissä, on paljon ystäviä ja asia ole ongelma, koska hän on saanut olla ujo rauhassa.