Miten pääsee opettajaksi yliopistoon?

jos toi on tietämyksen taso.

Tuskin kukaan AV mamma on yliopistoon opettajaksi päässyt :) Jos kehtaat niin kysy sun luennoitsijalta.

joten väitöskirjaohjelmaan vaan. Ja tosiaan julkaisuluettelon pitää olla huomattava ja kansainvälinen. Pelkillä suhteilla professuuria tuskin saa.

ja hankkia tohtorin arvonimen. Seuraavaksi voit luoda uraa yliopistossa assistenttina (= luennoit). Jos professoriksi haluat, julkaiset hurjasti tekstiä arvotetuissa journaleissa ja osallistut konferensseihin (mielummin puhujana) ja kun professsuureja tulee avoimeksi, haet niitä.



Easy.

Et kultapieni voi lukea profesoriksi... On muitakin titteleitä, joiden haltijaksi ei noin vain opiskella, esim toimitusjohtaja, vaan edetään muuta kautta.

Olettaisin, että esim apulaisprofessuuriin ei tarvita väitöskirjaa, lisensiaattityö riittää (tiedän ainakin pari tapausta, jotka hoitivat apaulaisproffan virkaa ilman väikkäriä). Riippuu tietenkin alasta ja hakijoista.

Eli luet loppututkinnon, teet lisensiaattityön, väitöskirjan, väittelet tohtoriksi, työskentelet siinä sivussa yliopistolla... Eiköhän tämä ole se yleisin tie professoriksi. Tietysti ensin hoidat viransijaisena apulaisprofessuuria, sitten pääset apulaisprofessoriksi, sitten ehkä joskus voit hakea ihka oikeaa professuuria :)

Se riippuu ihan yliopistosta ja laitoksesta, yleinen linja on, että M on huonoin arvosana, jolla väikkäriä pääsee tekemään. Ja jos ei ole edes tuota M:ää taskussa niin yleensä ei edes kannusteta tutkijan uralle, kun siihen ei edellytyksiä ole.

saa jonkun rupuarvosanan, niin miksi tällainen henkilö sitten ylipäätään haluaisi tehdä väitöskirjan? Jos sitä akateemista draivia on, eiköhän se näy hyvinä arvosanoina...

Tiedän myös yhden tohtorin joka aikanaan sai gradustaan non sinen.

Ikää on 37v.

tässä mietin, että onkohan aloittajalla mennyt puurot ja vellit vähän sekaisin. Kaikki yliopistossa opettavat eivät todellakaan pidä professuuria, vaan joukossa on tuntiopettajia, lehtoreita, assistentteja, dosentteja jne jne. Mikä on sinun alasi, ja jos yliopistossa opettaminen ja tieteen tekeminen on intohimosi miksi et ole jatkanut väitöskirjaa tekemällä?

mahdollisimman hyvin arvosanoin, mene sen jälkeen alan tutkijakouluun jatko-opiskelijaksi ja samalla tee noin 10 erimittaista määräaikaista assarin virkasuhdetta peräkkäin. Samalla tietenkin väännät sitä lisuria tai suoraan väikkäriä ja kirjoitat alasi julkaisuihin (ehkä jopa kansainvälisiin) hyviä artikkeleja. Jo assarina pääset tarkastamaan opiskelijoiden tenttejä ja luennoimaan hieman. Siitä se lähtee.

uskottava tutkimussuunnitelma vaikuttaa eniten. Mutta tosiaan aika harvoin näkee proffia, jotka ei olisi väiteilleitä tohtoreita...

Nykyisin n30-vuotiasta aletaan jo pitää liian vanhana väittelemään, tästä on käyty tulikivenkatkuista keskustelua monilla foorumeilla. 35v on jo monien rahoituksesta päättävien mielestä aivan muumio. Eli sanoisin, että aika huonolta vaikuttavat mahdollisuutesi. Eivät ne toki aivan nollassa ole jos löydät itsellesi rahoituksen väitöskirjaan ja teet erittäin hyvän väitöskirjan suuremmin laitostasi kiusaamatta. Itse väittelin 35v, ihan hyvin menee nykyisin, mutta professuurista on ihan turha haaveilla kun on aloittanut varsin myöhään muihin verrattuna.



Professoriksi ei lueta, maisterivaiheen jälkeen pitää ensin päästä jatko-opiskelijaksi. Tätä on kiristetty viime vuosina ja tullaan entisestään kiristämään, ihan syystäkin. Väittelyn jälkeen sitten pätevöidytään etupäässä julkaisemalla paljon ja mielellään kansainvälisissä referee-julkaisuissa. Suhteet tulevat sitten kysymykseen siinä vaiheessa kun haet professorin virkaa -ja myös politiikka, monella eri tasolla.

Minä opetan juuri tälläkin hetkellä ja ihan vain pro gradu-tutkielman olen vääntänyt (sekä jotain tieteellisiä artikkeleita tieteellisiin julkaisuihin). Eli FM olen.



Itse asiassa yliopisto-opetukseen ei edes vaadita aineenopettajan pätevyyttä, toisin kuin peruskoulupuolelle.

Mitä ainetta opetat ja mikä on tittelisi?

Professuurit menevät usein suhteilla, joten tieteen tekemisen lisäksi pitää luoda hyvät henkilösuhteet ja ulkomaillakin pitäisi olla tekemässä tutkimusta väikkärin aikana tai sen jälkeen

Joten professori ja toimitusjohtaja eivät ole vertailukelpoisia.

Sekä minä että mieheni opetimme yliopistossa jo ennemmin kuin valmistuimme maistereiksi. Olimme siis tuntiopettajia ja opetimme helppoja appron kursseja. Mies opettaa edelleen yliopistolla jatko-opiskelijoille (= väikkäriä tekeville) suunnattuja kursseja. Tätä teki jo ollessaan itse jatko-opiskelija ja nyt tohtorina. Professuurista vain haaveilee. Todellakin pitäisi olla paljon sekä kotimaista että ulkomaista näyttöä, suhteita ja tuuriakin jotta himoitun professuurin saisi. Ei ole kukaan proffa edes eläköitymässä, joten paikkoja ei ole edes todennäköisesti tulossa vapaiksi vuosikymmeniin.



Ei taida olla professorin homma siitä helpoimmasta päästä urahaaveita. ;)

Yliopiston opetusvirkoja ovat ennemminkin (yli)assistentti, opettava tutkija ja lehtori.



Proffan ajasta noin 90% menee rahan hakuun, tutkimukseen ja muuhun tieteelliseen toimintaan. Opetukseen ei oikeasti jää kunnolla aikaa, vaan siksi käyttävät vanhoja luentokalvoja, joista luennoivat samat jutut kuin aina aiemminkin. Opettaminen on monelle proffalle "välttämätön paha", joka on vain pakollinen virkatoimi.



Tässä on tietysti alakohtaisia eroja, mutta näin ainakin meidän laitoksella.

Uup