Rasittaako teitä henkisesti, jos joku avautuu ongelmistaan ja huolistaan?

Ei näköjään rasita.

Ei oikeastaan. En ole sitä tyyppiä, joka luulee että hänen pitää suurella tarmolla ratkaista kaikkien ongelmat. Ihmiset yleensä haluaa vain puhua.

Se joskus ahdistaa, jos joku ihan vieras alkaa avautua, koska välttämättä ei kiinnosta hänen henk koht asiat ja pitkät tarinat ja en tiedä miten siinä sitten kohteliaasti häipyisi.

Ei ollenkaan jos on läheisestä kyse. Odotan kuitenkin luonnostaan, että se toimii molemmin puolin.

Kyllä

Tasavertaisessa ihmisyydessä ollaan heikkoja ja vahvoja vuorotellen, mutta jos kaiken avain eli Vastavuoroisuus puuttuu, ei kiinnosta.

Minä ohjaan avautajat tänne:

https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numeross…

En jää kuunteleen.

Ei yhtään. Osaan siinä hetkessä kuunnella ja auttaa parhaani mukaan, mutta sen jälkeen en jää enää miettimään niitä asioita eivätkä ne vaivaa. Olen tästä kiitollinen, koska taitaa olla aika raskas taakka jos toisten asiat jäävät vaivaamaan.

Ei. Minusta se on enemmänkin kiinnostavaa, koska olen tiedonhaluinen ihminen. Hyvin järkyttävien juttujen kuuntelemisesta voisin ehkä traumatisoitua.

En voisi olla terapeutti tai psykologi tms.

Kyllä jos se tapahtuu humalassa. En muuten.

Ärsyttää jos yhteydenpito on vain ja ainoastaan sen toisen ongelman jankkaamista. Varsinkin jos kysyy neuvoa ja sitten teilaa ihan joka idean ja ehdotuksen

Ei, jos kyseessä on läheinen ja ongelma on oikea. Jos tuntematon liimautuu kylkeen kertomaan elämäntarinaansa, se voi olla vähän ikävämpää. Lisäksi mulla on yksi tuttu jolla on ärsyttävä tapa valittaa itseaiheutetuista, minimaalisista ongelmista (tyyliin dramaattinen katsaus siihen miten hän söi liikaa ja voi kun vatsaan sattuukin!). Hänelle minulla ei aina riitä empatiaa, vaan vastaukset saattaa olla tasoa "syö ensi kerralla vähemmän".