Kun lasten mummun ja äidin maku ei kohtaa

Jos sekaantuu muuhun, niin sitten tee tilanne selväksi. Meillä mummu sekaantui aivan kaikkeen tuon krääsän lisäksi.

ei synttäreiksi, ei jouluksi, ei mitään. Ristiäislahjan nuorimmainen sai sentään, sukat. Joten enpä osaisi nähdä tuollaista ongelmaksi ollenkaan.

missäs kohtaa jeesustelin, että ap olisi nipo ja kiittämätön? Eikös tämä palsta nyt ole ihan sitä varten, että jokainen saa kertoa omista kokemuksistaan. 3

Ja vastauksesi sävy oli just jeesusteleva. Ja niin oli tämä toinenkin, saivartelet sanoilla.

meillä sama juttu.. tosin lisäksi mummu tuo vielä sellaisia about 20 vuotta vanhoja vaatteita siskoltaan ja vaatteita jotka on saanut työpaikaltaan.. Osa on kyllä ihan ok ja en henno jotenkin kieltää kun näen että hyvän hyvyyttään ostaa ja tuo.. Kiitän kauniisti ja laitan osan suoraan "varakaappiin" odottamaan kun muut vaatteet loppuu.. tai sitten pyydän säilyttämään vaatteita mummulassa niin on varavaatteita kun menevät hoitoon..

tuntuu vain hassulta, että jos isovanhemmat jatkuvasti ostelevat jotakin, eikö sieltä sitten koskaan löydy mitään käyttökelpoista? Tiimari esim. on sellainen kauppa, mistä lapset itse nimenomaan haluavat ostella kaikenlaista (varsinkin tytöt) ihanaa itselleen ja lahjoiksi, antakaa ne tavarat jollekin eteenpäin, varmasti joku on tyytyväinen.

Kolmosen logiikalla minun pitäisi olla kiitollinen väkivaltaisesta miehestäni, koska joillain ei ole miestä ollenkaan vaikka tahtoisivat.

Ja pahinta siinä on se, että mummi elää pienen eläkkeen varassa ja me autetaan häntä rahallisesti lähes kuukausittain ja minä esim. ostan hänelle vaatteita, kun hän ei itse raaski. Sitten se menee ostamaan jotain markkinakrääsää lapsille (mistä se edes niitä löytää??) tai tosi huonolaatuisia vaatteita, vaikka olen monesti sanonut (ystävällisesti) ettei ostaisi.

Pitävätkö lapsesi mummun ostamista tavaroista? Voisit vaikka ehdottaa mummulle että menisitte joskus yhdessä ostoksille... ;)

Seuraavaksi voidaan tietenkin todeta, että kaikille ei ole niitä lapsiakaan, joille ostaa krääsää jne.

Meillä ihan sama juttu! Vaikka se tuntuuki niin julmalta sanoa, mutta miehen äiti ostaa todella aivan järkyttäviä vaatteita ja leluja meidä tytöille.

Tytöt on 2- ja 4-vuotiaita, eli vielä minä päätän, mitä laittavat päälle ja lelujakin voin vaivihkaa napsia pois ja viedä kirppikselle tai ihan roskiin. (Olen ihan hirveä!!!) Mutta kun en vain voi sietää niitä...en itsekään osta tytöille mitään merkkivaatteita, ihan H&M:sta, Seppälästä, Lindexistä yms. tulevat meidän tyttöjen vaatteet (lukuunottamatta ulkohaalareita, joihin panostan yleensä ja joitakin juhlavaatteita joskus, kenkiä...), mutta kun mummu tuo ensinnäkin väärän kokoisia (TODELLA paljon liian isoja), hirvittävän värisiä ja huonolaatuisia vaatteita, ja vieläpä sellaisia, joista en muutenkaan yhtään pidä. Tiedän, ne eivät ole minulle vaan lapsille, mutta en voi pukea sellaisia lapsilleni!!

Rahaakaan meillä ei sen puoleen ole, että voisin ostella mielinmäärin sellaista vaatetta, josta itse tykkään, mutta onneksi tuttavilta ja sukulaisilta saa pieneksi jääneitä, jotka ovat minun makuuni ;)



Mutta siis ap: kysymykseen...olen samassa tilanteessa kuin sinä, mutta en tosiaankaan tiedä mitä tehdä! Kaappimme pursuavat tätä mummun tuomaa romua....tunnen itseni niin kiittämättömäksi, mutta....en vain halua niitä!

ja lapsemme alle vuoden ikäinen, hänellä jo kaikenlaista kammottavaa krääsää, leluja, vaatteita yms. Kauhulla odotan mihin tilanne menee, koska en tiedä mitä tehdä! Onneksi suhteellisen pitkä välimatka, joten "krääsää" ei tarvitse pitää esillä. Kuulostaa kamalalta, mutta koska kyseessä on mieheni äiti, en voi sanoa asiasta suoraan....!

minusta nykyään näyttää ihan joka halpishallissakin olevan tosi kivan näköisiä lastenvaatteita.

voisitte lahjoittaa ne vaatteet ja lelut heille. Moni ottaisi varmaan mielellään. Voihan ne lahjoittaa jonnekin keräykseen.

Hän ostaa sellaisia 90-luvun tyyppisiä vaatteita, joissa on leveyttä kaksi metriä, frilloja ja ihmevärit. Meillä vielä hyvin hoikat tytöt, joita vaatteet eivät mallinsa puolesta pue lainkaan.



Ja lelut on sellaisia, joissa on triljoona pikkuosaa, joista aina hukkuu jo pakettia avatessa osa ja ne on sitten käyttökelvottomia. Ostaa myös ihan "vääränikäisiä" leluja, liian vaikeita tai helppoja.



Ja meillä käydessään aina kyylää kaappeja myöten, missä kaikki lahjansa ovat ja mussuttaa sitten...

elämästä niin vaikeaa? Miksei lapselle voi laittaa mummun ostamia vaatteita päälle? Mummu on ne rakkaudella ostanut ja varmasti olisi lapselle senkin takia tärkeät. Vai eikö se sovellu sohvan ja sisustuksen sävyihin? Sekö on tärkeintä, eikä tunne ja antamisen ilo toiselle?



Jos mä jotain vihaan, niin inhoan näitä "pidän laadukkaista..." -ihmisiä. Nuo ihmiset on just niitä, jotka selittää ylivarojensa elämisen ja ylihintaisten tuotteiden ostamisen jollain käsittämättömällä laatuperusteella.

pitäisi pukea juhliin ja valokuviin jne. Minä en ole hankkinut lapsia siskolleni, vaan itselleni, enkä jaksaisi hävetä lapsiani vielä vuosikymmenten päästäkin.



Miksi se ilo pitää aina antaa muille? Eikö omista lapsistaan saisi ihan itse iloita?



19

Jatkan vielä, että kierrätän kaikkea ja haluan vastustaa tuhlausta. Kaiken maailman muovilelut, jotka hajoavat heti, kuormittavat luontoa. Niissä on monesti vielä joku koneisto, patterit ym. Mutta en pidä ajatuksesta, että lahjaksi saatuja tavaroita annetaan eteenpäin. Ainakaan ihan välittömästi. En kehtaisi kohdata mummua, joka kyselee, että missäs se viime kerralla tuotu lelu on, leikitään sillä. Lapset takuulla kielisivät, että äiti kiikutti pelastusarmeijaan. Olemme kokeilleet tuotakin, että palautan näitä tavaroita ja vaatteita mummulaan, jossa olisivat käytössä. Sieltä niitä kuitenkin aina kiikutetaan tänne...



Pieni ongelmahan tämä on, tiedän, mutta kun joskus arki painaa päälle, niin pienetkin asiat muuttuvat ärsyttäviksi.



Ap

yksinkertaisesti ja tylysti sanottuna lapset ovat minun ja minä päätän (ja tietysti isä halutessaan, meillä ei hirveästi osallistu ;) ja lapset sitten ismpina myös itse), mitä lapsilla päällä. Joskus yritän mummin mieliksi laittaa jotain mummin ostamaa päälle (jos jotain siedettävää löytyy), kun mennään käymään ja pakkaan myös mukaan kun menevät mummolaan hoitoon. Mutta just esimerkiksi juhlat. Minä kyllä tasan päätän itse, mitä lapset päällensä laittavat, ja laittavatkin kaunista!

Anoppi kuskaa lapsille hirveän rumia vaatteita (itse en käytä vaatteita joissa on kuvia/tekstiä, eikä käytä lapsenikaan), kirjaston resuisia ja likaisia USKONNOLLISIA kirjoja, muoviroinaa... Kumpa ei toisi mitään, kun emme tarvi. Itse olemme varoissamme, ja niin on anoppilankin väki. Omat vanhempani ovat köyhiä, ja olen onnellinen että eivät anna tavaraa ollenkaan, vaan sen sijaan paljon aikaa lasten kanssa. Kyllä anoppikin aikaansa pyyteettömästi antaa, ei silti.