Kun lasten mummun ja äidin maku ei kohtaa

Mummu ostelee myös esim. talvivaatteita (hankoja ja pipoja), jotka eivät pidä yhtään vettä eivätkä ole tarpeeksi lämpiä. Eikä minulle tulisi mielenkään pukea lasta niihin ulos palelemaan, kun vaihtoehtona on pukea LAADUKKAAT ;) vaatteet, jotka pitävät lapsen kuivana ja lämpinä.

Mutta toisaalta, joskus lapset tykkäävät tosi paljon niistä krääsäleluista vaikka sitten jos hajoavat niin tulee kyllä paha mieli...Ja meillä tytöt tykkää kaiken maailman printtipaidoista mistä minä en. Niitä pidetään sitten yleensä kotosalla tms., parempiin tilaisuuksiin sitten laitetaan jotain parempaa päälle.

Samaten meille tulee sellaisia todella vaikeasti puettavia vaatteita. Villatakkeja, joissa on sellaiset koristenapit, joita lapsi ei vahingossakaan osaa itse napittaa ja jotka aukeilevat koko ajan. Pääaukot on niin pieniä, että pää juuttuu kiinni, ulkovaatteet on sellaisia hervottoman painavia, jotka kuivuu ikuisuuden jne.



Ja KAIKKI on aina silitettäviä, ja ne annetaan hirveän saarnan kera, kuinka nykyvanhemmat ovat niin patalaiskoja (merkitseviä katseita), etteivät enää viitsi edes silittää lasten vaatteita...

suoraan reippaasti ja ystävällisesti, että koska isovanhemmat kuitenkin ostavat kaikenlaista ja me olemme nuori lapsiperhe, jolla tarpeita on, toivomme XXX tuotteita. Hyvin meni perille ja mummi aina kysyy mitä tarvitsemme ja ostaa sitten ohjeiden mukaan. Aina siis on mieleisiä lahjoja ja mummikin tykkää kun ei rahat mene hukkaan.

28

kun yritin tuota... Olen kusipäinen kontrollifriikki-sadisti...

Ja mä en kanssa millään MILLÄÄN voi ymmärtää sitä, miksei se voi kuunnella mitä mä sanon! Se on tehnyt lapsille jotain "ihania" villavaatteita, ja sitten valittaa, kun niitä ei käytetä... joo, en pue tosi hoikalle lapselle mitään pallomaista säkkiä päälle. Mä olen tuhannesti sanonut äidille, että mä voin vaikka ostaa ne langat, ja jos yhdessä katsottaisiin malli minkä tekisi, niin kaikki olisi tyytyväisiä, ja vaatteet tulisi käyttöön.

Mutta ei. Ei millään.

Te joiden mielestä tämä on pikkumaisuutta, miten te puolustelette tuota käytöstä? Voisitteko itse kuvitella pyynnöistä huolimatta ostelevanne vaikka omalle äidillenne jotain ihan karseita rytkyjä, ja sitten valittavan, jos niitä ei käytetä?

Ihan sama lelujen kanssa, mutsi tuo jotain euron pehmoleluja lapsille, ne alkaa repeillä saman tien... mitä niillä on tarkoitus tehdä? Mua pistää vihaksi moinen luonnonvarojen tuhlailu. Toisi vaikka kerran vuodessa jotain, jos on jotain pakko ostella. Mutta ei mun lasten rakkaus mummia kohtaan ole kiinni lahjuksista.

Minulla ja lasteni mummulla on kovin erilainen maku kaikkien asioiden suhteen. Asia haittaa niissä tilanteissa, kun mummu ostelee lapsille jotain lahjoja. Vaatteet ja muut tavarat, lelut ym. ovat minusta ihan hirveitä. Halpoja, muovikrääsiä, markkinakamaa. Emme tarvitse tavaroita, joten olen mummulle todennut, että ei ostaisi mitään, kun lapset eivät todella tarvitse. Mutta mummu vain haluaa. Hänellä ei ole rahasta kiinni tämä halpisjuttujen ostaminen, vaan hänen makunsa on vain sellainen tiimarityylinen.

Olen tähän asti sinnitellyt ja toivonut, että tavarat hajoavat ja voin viskata ne menemään. Usein näin tapahtuukin, kun laatu on niin surkeaa. Olen jutellut asiasta joskus ystävieni kanssa, jotka myös mieluummin satsaavat laatuun määrän sijasta. Heillä vain yleensä maku kulkee käsi kädessä mummujen kanssa. Nyt minua on alkanut kyllästyttää tämä meidän tilanne. (Varmastikin siksi, että mummu toi nyt hiihtoloman kunniaksi taas jotain kauheita spidermanbratzbarbie-paitoja lapsille.) En kerta kaikkiaan voi pukea niitä lapsieni ylle!

Mitä tehdä? Jatkaa samaa rataa, antaa mummun kantaa krääsää meillle? Onko oikeasti mahdollista yrittää sanoa kauniisti, että en halua tuollaista tavaraa? Onko muita, joilla ollut samaa ongelmaa? Enkä nyt todellakaan kaipaa mitään jeesustelevia vastauksia, että olen nipo ja niuho ja kiittämätön. En halua katsella omassa kotonani sellaisia esineitä, joista en todellakaan pidä. Sen verran feng shuihin minäkin uskon.

Olen tosin tehnyt tuotakin, että olen jättänyt mummolaan varavaatteiksi sellaisia vaatteita, joista tiedän aika varmasti, etteivät lapset käytä (esim. poika kieltäytyy laittamasta enää sukkahousuja, vaikka kokoja löytyisikin). Joitain omasta mielestä rumemman puoleisia vaatteita olen käyttänyt mm. kotivaatteina (askarrellessa hyvä olla sellaiset päällä, ettei haittaa vaikka menisivät likaisiksi) ja yöpaitoina.



Mun mielestä tässä asiassa kannattaa olla hienotunteinen paitsi anopin itsensä takia, myös sen takia, että lapset näkevät kyllä, jos äiti ei kunnioita mummoa, irvistelee hänen tavaroilleen selän takana jne. Lapset ottavat myös tässä esimerkkiä vanhempiensa käytöksestä. Ja eiköhän kaikki fiksut vanhemmat halua kasvattaa lapsistaan muita kunnioittavia yksilöitä.

anoppi kanssa tuo ihmeellistä krääsää. Leluilla annan leikkiä sen yhden illan (ellei nyt ole joko kestävämpi, harvemmin on) ja vaatteet laitan päälle johonkin anopille annettavaan kuvaan, ja sitten ne meneekin vaatteidenkeräykseen.



En sano, enkä aio sanoa, vaan kauniisti kiitän. Turha pahoittaa toisen mieltä.



Minun äitini anoppi (eli mummoni) oli samanlainen, ja minusta oli vaan kivaa saada niitä markettikamoja, äitini saattoi olla erimieltä.

krääsä ärsyttää. Anoppi toi kesällä lapsille sellaiset juomamukit, joissa kansi ja pilli samassa. Vapaa Valinnasta ostettu Tikru ja Nasu ja Nalle Puh, vai mitä ne oli. Isoja hökötyksiä, rumia kuin mitkä, vaikeita tiskata ja kun laitoin kuivumaan kuivauskaappiin, kolme sellaista täytti yhden hyllyn. Meillä, kuten kai monella muullakin, keittiön kaappitila on rajoittunut. Kun anoppi oli lähdössä ja juomat juotu niistä mukeista ja tiskattu, annoin ne anopille kassissa takaisin ja sanoin, että vie kuule teille, ei mahdu mun kaappiin. Lapset juo sitten teillä mehuja näistä. Anoppi katsoi pitkään ja vei kassin. Siellä sen pieniä kaappitiloja ne nyt täyttää.

Jos on anoppi, niin voisiko miehesi jutella hänen kanssaan ihan asiallisesti juuri siitä että tietyntyyppiset lelut menevät helposti rikki eivätkä kestä käytössä lainkaan ja että tämäntyyppiseen kamaan on harmi laittaa rahaa. Jos mummu edelleen haluaa tuoda tuliaisia ym, niin voisitte antaa ihan konkreettisia neuvoja esim. legot, tussit tms olisivat rahanarvoisempi ostos lapsille. - Vaatteiden kanssa onkin jo vaikeampaa, jos on erilainen maku niin on. Ovatko lapsesi sen ikäisiä etteivät itsekään tykkää spiderman/bratz-vaatteista? (Meillä 3 ja 5 v lapset jotka rakastavat ko. vaatteita...pitäköön sitten jos jostain saavat...) Jos ovat jo vähän vanhempia niin tuolla aiemminkin mainittu ehdotus siitä että menisivät mummun kanssa ostoksille on varmaan paras idea.



Eli olisiko ystävällinen, rakentava ja myönteinen keskustelu mahdollinen vaihtoehto?

te, joille ei mummon tuomat tavarat ja vaatteet kelpaa, mahdatteko kuulua myös siihen joukkoon, joka valittaa kun lapset ovat mummolassa hoidossa, että ruoka ja juoma mitä lapsi siellä saa on aina vääränlaista?

t. yksi, joka ottaisi mielellään vastaan leluja ja vaatteita isovanhemmilta, mutta ei tule koskaan mitään, eikä lapset pääse koskaan mummolaan hoitoonkaan

Jos mä jotain vihaan, niin inhoan näitä "pidän laadukkaista..." -ihmisiä. Nuo ihmiset on just niitä, jotka selittää ylivarojensa elämisen ja ylihintaisten tuotteiden ostamisen jollain käsittämättömällä laatuperusteella.

En elä yli varojeni, mutta ostan mielelläni laadukasta sen vuoksi, ettei heti seuraavalla viikolla tarvitsisi juosta kauppaan ostamaan uutta samanlaista. Pyrin ostamaan esim. sellaisia vaatteita, jotka ovat klassisia ja kestävät vuosia ja usein niistä täytyy maksaa. Sama pätee myös muihin käyttötavaroihin.

Ja kyllä, myös meillä lapset saavat jatkuvasti kaikenlaista turhaa.

Lelut vielä menevät, mutta ne vaatteet, voi kamala! Anoppi ostaa jopa likaisia ja rikkinäisiä vaatteita, sen lisäksi että ne ovat usein tavattoman rumia. No, ne aika nopeasti häviävät sinne minne kuuluvatkin. Korostan vielä, että itse hankin todella paljon tavaraa kirppiksiltä, joten arvostan kyllä käytettyä siinä missä uuttakin, kunhan vain ovat miellyttäviä ja toimivia tavaroita.



Viimeksi anoppi toi miehelleni, 30v, jätesäkillisen papparainen- vaatteita - siis sellaisia pusakoita yms. mitä vanhat miehet käyttävät - arvatkaa, kuinka mielelläni näen mieheni sonnustautuvan niihin :-). Jotain rajaa!



Minäkin arvostan estetiikkaa ja väljyyttä. Jotenkin yritän eliminoida kaiken sen mistä en pidä ja joita lapset eivät kovasti kaipaa, muut säästän, sillä joskus anoppikin onnistuu hankkimaan kivoja asioita meille kaikille. En halua pahoittaa anopin mieltä turhaan, kun ei ole tarvis. Näillä eväillä keplotellaan tästä eteenpäinkin. Rumuuden estetiikan siedätyshoidolla.

Mutta mun lapset on usein mummolassa hoidossa (2-3 krt viikossa muutaman tunnin) ja nauttivat niin mummo ja pappa kuin lapsetkin (ja kyse ei ole anopista vaan omasta äidistäni!!)



MUTTA tuo vaatemaku just... ja jonkin verran tavaroissakin.

Äitini ostaa just 5v pojallemme maastokuvioisia collehehousuja ja sen kanssa pussimallisia collaripaitoja joissa usein joku kammottava tiikerinpää tmv (ja usein vielä lasinapit silminä tmv...huh...) ja itse tykkään ihan tavallisista vaatteista,H&M:n raitapaidoista tmv,tykkään yksivärisistä ja raidallisista ja muista vastaavista,mutta en missään nimessä noista ihme collegevirityksistä kauheilla painokuvilla ja vyötäröstä pussiin menevällä resorilla...



Tai tytölle sitä sellaista sifonki (?) & tylli-mekkoviritystyyliä,usein värinä vielä sellainen imelä pinkki...



Ja ne lelut :( monesti ollaan kaupassa mun äidin kans (kun hänelle ei oo ajokorttia) ja kyselee multa et "ostaisinko tän mikkopetterille tai liisajohannalle" ja näyttää samalla jotain aivan ihme viritystä,esim kovamuovista lelu-ukkoa tai tytölle jotain 2e pörrökarvakoiraa... :(



Ja oon todella tiukasti aina sanonut et ei kiitos ja selittänytkin et lapsilla nyt on muutenkin leluja tarpeekseen ja sit jos ne todella tarvii/haluaa jotain niin he osaa parhaiten sanoa sen sit itse..

Itse ostan lapsilleni niitä spiderman, mikkihiiri paitoja lapsilleni, koska haluavat näitä. Ostan myös halpoja leluja, jotka hajoaa helposti.



Äitini osti vain ja ainoastaan kallista ja hyvälaatuista tavaraa. Mielellään kotimaista. Hän varmasti jaksaisi saarnat minulle näistä mikkihiiri ynm. paidoista ja leluista joita lapsilla on liikaa. Minulla ei ollut kuin ihan muutama lelu.



Äitini kuitenkin kerkesi kuolla ennen lapsieni syntymää ja joskus olen ajatellut, että ehkä näin on hyvä sillä hän varmasti puuttuisi kaikkeen mikä liittyy lapsiini.

muovipaskaa kotiimme.

heidänkin lapsillaan olisi vielä maapallo.

Itse ostan lapsilleni niitä spiderman, mikkihiiri paitoja lapsilleni, koska haluavat näitä. Ostan myös halpoja leluja, jotka hajoaa helposti.

Meidän lapset saa synttäri- ja joululahjoiksi Citymarketista Naperoa ja muiden sisarusten lapset Po.P:ia tai Marimekkoa. Ei silti, ei se Marimekkokaan meille kelpaisi, vaikka ilmaiseksi saisi. Ja toisaalta sitten taas noi Naperot on yleensä just niitä mistä lapset itte tykkää kauheesti. Meillä lapset saa pitää niitä kotivaatteena. Lisäksi ne on myös tärkeitä siksi, että jokainen muistaa aina, että ne on isovanhemmilta saatu.



Mä oon kuitenkin jotenkin itte kokenu tuon isovanhempien toiminnan vähän jonain piilov***uiluna.

huonoja pukeutujia ja isovanhemmat ovat huomanneet sen.

Meidän lapset saa synttäri- ja joululahjoiksi Citymarketista Naperoa ja muiden sisarusten lapset Po.P:ia tai Marimekkoa. Ei silti, ei se Marimekkokaan meille kelpaisi, vaikka ilmaiseksi saisi. Ja toisaalta sitten taas noi Naperot on yleensä just niitä mistä lapset itte tykkää kauheesti. Meillä lapset saa pitää niitä kotivaatteena. Lisäksi ne on myös tärkeitä siksi, että jokainen muistaa aina, että ne on isovanhemmilta saatu.

Mä oon kuitenkin jotenkin itte kokenu tuon isovanhempien toiminnan vähän jonain piilov***uiluna.