Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun lasten mummun ja äidin maku ei kohtaa
21.02.2009 |
Minulla ja lasteni mummulla on kovin erilainen maku kaikkien asioiden suhteen. Asia haittaa niissä tilanteissa, kun mummu ostelee lapsille jotain lahjoja. Vaatteet ja muut tavarat, lelut ym. ovat minusta ihan hirveitä. Halpoja, muovikrääsiä, markkinakamaa. Emme tarvitse tavaroita, joten olen mummulle todennut, että ei ostaisi mitään, kun lapset eivät todella tarvitse. Mutta mummu vain haluaa. Hänellä ei ole rahasta kiinni tämä halpisjuttujen ostaminen, vaan hänen makunsa on vain sellainen tiimarityylinen.
Olen tähän asti sinnitellyt ja toivonut, että tavarat hajoavat ja voin viskata ne menemään. Usein näin tapahtuukin, kun laatu on niin surkeaa. Olen jutellut asiasta joskus ystävieni kanssa, jotka myös mieluummin satsaavat laatuun määrän sijasta. Heillä vain yleensä maku kulkee käsi kädessä mummujen kanssa. Nyt minua on alkanut kyllästyttää tämä meidän tilanne. (Varmastikin siksi, että mummu toi nyt hiihtoloman kunniaksi taas jotain kauheita spidermanbratzbarbie-paitoja lapsille.) En kerta kaikkiaan voi pukea niitä lapsieni ylle!
Mitä tehdä? Jatkaa samaa rataa, antaa mummun kantaa krääsää meillle? Onko oikeasti mahdollista yrittää sanoa kauniisti, että en halua tuollaista tavaraa? Onko muita, joilla ollut samaa ongelmaa? Enkä nyt todellakaan kaipaa mitään jeesustelevia vastauksia, että olen nipo ja niuho ja kiittämätön. En halua katsella omassa kotonani sellaisia esineitä, joista en todellakaan pidä. Sen verran feng shuihin minäkin uskon.
Kommentit (63)
- Ennen kukaan tavallinen ihminen ei käyttänyt "merkkivaatteita" lapsella. Minun vanhempani esimerkiksi eivät ikinä laittaisi kymmeniä euroja yhteen vaatekappaleeseen. Minun mielestäni he saavat elää siten, kun haluavat.
- Joillakin perheillä ei ole varaa ostaa lapsilleen kuin yhdet-kahdet vaatekerrat joita pesevät. Eikö se pitäisi olla mukavaa, että löytyy niitä halppisvaatteita askarteluun ja maalaamiseen, vai tehdäänkö teillä edes sellaista?
- Isovanhemmillakin on oikeus muistaa lapsenlapsiaan omalla tavallaan eikä hienoperseäidin tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Ennen kukaan tavallinen ihminen ei käyttänyt "merkkivaatteita" lapsella. Minun vanhempani esimerkiksi eivät ikinä laittaisi kymmeniä euroja yhteen vaatekappaleeseen. Minun mielestäni he saavat elää siten, kun haluavat.
- Joillakin perheillä ei ole varaa ostaa lapsilleen kuin yhdet-kahdet vaatekerrat joita pesevät. Eikö se pitäisi olla mukavaa, että löytyy niitä halppisvaatteita askarteluun ja maalaamiseen, vai tehdäänkö teillä edes sellaista?
- Isovanhemmillakin on oikeus muistaa lapsenlapsiaan omalla tavallaan eikä hienoperseäidin tavalla.
Minä olen 70-luvun lapsi ja meillä äiti on kyllä pukenut mut merkkivaatteisiin. Jos ei nyt ihan alle kouluikäisenä, niin koulussa muistan kyllä jo kulkeneeni merkkivaatteissa. Ja ehkä ne siksi jotenkin on mullekin niin luonnollisia käyttää nyt omilla lapsillani.
Meillä askarrellaan ja leivotaan ihan noissa samoissa merkkivaatteissa. Pesukone ja sappisaippua on ostettu sen takia, että vaatteet saadaan pesussa puhtaaksi. Ja jos ei saada, niin se on kuitenkin vaan elämää ja yksi vaatekappale. Näin siis meillä. Mielestäni en kirjoittanut mitään muuta mielipidettä kenenkään muun ihmisen pukeutumiseen liittyen :)
Ja kuten jo ekassa kirjoitinkin, niin meillä lapset saa kyllä kotona niitä Naperoita käyttää. Juurikin siksi, että ne ovat lapsille tärkeitä muistoja isovanhemmilta. Ihmettelen, ja pidänkin vittuiluna isovanhempien puolelta sitä, että muille ostetaan ns. parempaa vaatetta. Se on mulle hienoperseäidille silti kuitenkin loppujen lopuksi ihan sama mutta tiedän vaan, että kun lapsemme tulevat isommiksi, niin he kyllä huomaavat asian.
Tietää jo etukäteen, että mikään ei kuitenkaan kelpaa. Mikään ei tunnu miltään.
Itse ostan kalleimmat ja hienoimmat lahjat niille, joiden tiedän niitä osaavan arvostaa.
Mummon mielestä lasten pitää syödä tauotta. Siis tauotta. Ja herkuille ei ole mitään rajaa - hyvä vaan kun maistuu jne.
Eli mummon mielestä on ok, jos lapset mukeltavat keksiä, suklaata, karkkia, kakkua, jätskiä ja mehua koko päivän.
Kun hän on meillä kylässä, hän hakee lapsille välipalaa - vaikka näkisi että olen laittamassa ruokaa. Sitten istuu pöydässä ja selostaa, kuinka pahaa ruokaa minä laitan ja että meidän lapsilla on syömishäiriö...
Ala itse ostaa krääsää kantavalle ihmiselle vastalahjoja, joista hän ei varmasti pidä. Sano sitten antaessasi: "Jos et tykkää, anna vapaasti eteenpäin. Niin itsekin teen kaikelle, mitä meillä ei tarvita!"
Näin kun teet kymmenen kertaa, meno muuttuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi lisänä on se että mummo tekee itse vaatteita lapsille. Siis sukat ja villapaidat on ok ja tervetulleita tietysti! Mutta siis collegepukuja tai pitkiä kalsareita, yöpaitoja... Siis osa on sellasii ettei niitä vain voi pitää päällä. Lapset ei välillä suostu edes sovittamaan niitä. Ja sitten pitää tietää että oliko se sopivan kokoinen että tietää tekeekö hän lisää niitä! Kauhee tilanne kun ei kehtaa sanoa että ei kiitos itsetehtyjä. Ne kelpaisivat kyllä mutta kun ne on ihan ihmeellisen mallisia! Väärän kokoisia, joko liian leveitä, lyhyitä, pitkiä, kapeita... jne. Ja jos ostaa,ostaa aina tosi halpoja.
Ja mikä eniten pännii, se ostaa kyllä mieheni veljen lapsille merkkikuteita! Ja meille taas tekee tai ostaa halpista. Joskus on selittänyt asiaa niin että kun meillä on lapsia niin monta. (On 3) Ja miehen veljellä "vain 2".
Itse olen heitellyt menemään osan. Ja osan olen sanonut että kutistui pesussa. Itse en kehtaa sanoa että älä enää tee mitään kun ei ne oo hyviä! Vaikka tekisi kyllä mieli!
Kamppailen saman ongelman (vai sanoisinko mieluummin, haasteen) kanssa. Eikä meidän esikoinen vielä ole edes syntynyt!!! Kaikenlaista vauvakrääsää (suoraan sanoen) ollaan saatu anopilta. Ei ole auttanut edes se, että ollaan kohteliaasti sanottu, että meidän laajasta ystäväpiiristä saadaan aika paljon lainaksi tai hyvin edullisesti erittäin hyvää käytettyä tavaraa, joten ei kannata ostaa mitään, ellei kysy meiltä, onko meillä jo ko. tavara. Ei tunnu auttavan. Ja pahinta on se, ettei meidän ja anopin maku kohtaa. Mua nolottaa tunnustaa, mutta olen myynyt jo osan saamistani tavaroista ennen lapsen syntymään (huutiksessa ja kirpparilla). Todella pieneen kotiimme kun ei voi säilöä mitään ylimääräistä (asumme yksiössä ja pian meitä on tässä kolme).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisten sisarusten lasten lahjan eteen ollaan vartavasti panostettu, kun se ollaan kuitenkin poikettu ihan jostain tietystä liikkeestä ostamassa (esim. just tuo Po.P ja Marimekko). Po.P varsinkin, kun niitä ei nyt ihan joka kulmilla sentään ole :). Nuo Naperot saa taas vaikka joka päivä siitä samalla, kun poikkee ruokakaupassa.
että isovanhemmilla on oikeus muistaa lapsia omalla tavallaan. Heillä on oikeus luoda lapseen oma suhde, omalla tavallaan. Kaikenlainen "turha" puuttuminen (eli turhaa ei ole esim. estää humalassa tapaaminen ja sen tyylinen toiminta, muuten kyllä) on mielestäni kiilan lyömistä suhteen väliin. On aivan turha nyt sanoa kenenkään, että "en minä suhteen väliin plaa plaa plaa..." koska tuo on juuri sitä, yhdellä tavalla! Jatka ihmeessä vinkumista lahjojen laadusta ja voit olla varma, että pahoitat isoäidin mielen. Vielä törkeämpää on tuo, että parempi kun et ostaisi mitään. Ajattele, jos itsellesi sanottaisiin niin! Jos olisin lapsi ja äitini yrittäisi kontrolloida jopa mummini lahjoja olisin vihainen äidille ja häpeäisin silmät päästäni hänen käytöstään. Ajattele vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos vaatekaapissa kaikki vaatteet ovat tyyliin 20 euroa sukkapari jotain kallista merkkiä, haluavat antaa ihan tavallisia vaatteita, mitä kaikki muutkin lapset pitävät. Mä asun ihan tavallisella asuinalueella, enkä kyllä meidän lasten päiväkodissa ole koskaan nähnyt ketään jossain kalliissa merkkivaatteissa. Isovanhemmat on tottuneet säästämään, kyllä mun äiti ainakin putoisi tuolilta, jos sanoisin ostaneen lapselle jonkin kalliin merkkivaatteen.
että jos vaatekaapissa kaikki vaatteet ovat tyyliin 20 euroa sukkapari jotain kallista merkkiä, haluavat antaa ihan tavallisia vaatteita, mitä kaikki muutkin lapset pitävät. Mä asun ihan tavallisella asuinalueella, enkä kyllä meidän lasten päiväkodissa ole koskaan nähnyt ketään jossain kalliissa merkkivaatteissa. Isovanhemmat on tottuneet säästämään, kyllä mun äiti ainakin putoisi tuolilta, jos sanoisin ostaneen lapselle jonkin kalliin merkkivaatteen.
Itse ainakin karsastan juuri niitä vaatteita, joissa se B, DKNY tai JUICY kiljuu ihan kissan kokoisilla kirjaimilla. Tulee jotenkin ne 80-luvun neonväriset Kanarian tuliaiset niistä mieleen :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te hyvät ihmiset ette tajua sitä, että lahjoja ei saa tilata. Lahja on aina antajansa näköinen tai se ei ole lahja. Kaikenmaailman lahjalistat ovat saaneet jotkut kuvittelemaan, että he voivat päättää mitä toiset ihmiset heille hankkivat. Kiittämättömyys on maailman palkka!
Itse ostamme lapsellemme laatutavaroita ja suurin osa sukulaisista ja tuttavistammekin tietävät, että arvostamme laatua ja lahjaksi myös niitä saamme.
Kuitenkin saamme välillä Citymarketista tai Prismasta tms. ostettuja vaatteita. Osa ei ole meidän makuumme ja osa on suorastaan järkyttäviä. Kuitenkin isovanhemmilla ja tädeillä ja sedilläkin on tietyllä tavalla oikeus muodostaa suhde lapseen - omalla tavallaan vaikka lahjojen muodossa.
Lapsemme on esimerkiksi saanut isältäni vaatelahjoja. Osa todella kivoja ja osa ihan kauheita. Kuitenkin arvostan suuresti, että isäni on nähnyt vaivaa näiden lahjojen hankkimiseen. Joskus hän asioi H&M:lla ja myyjät ovat osanneet hänelle myydä kivoja settejä :) Isäni ei koskaan käynyt vaatekaupassa, kun olimme itse pieniä. Nyt hän kuitenkin kokee lapsenlapsensa niin tärkeäksi, että haluaa muistaa. Ja kyllä, pidämme näitä vaatteita ja otamme jopa kuvia lapsesta näissä vaatteissa. Voimme sitten isompana kertoa, että "ukki on ostanut sinulle tuon potkupuvun/mekon/housut" jne. Eihän niitä tarvitse tarhakuvaan tai muuhun "viralliseen" kuvaan laittaa, kyllähän kuvia voi ottaa muutenkin.
Sille, jonka äiti/anoppi ompeli: mitä jos antaisit jonkun hyvän mallisen collegepaidan/housut malliksi. Kertoisit, että tämä on ollut tosi hyvä malli ja toivoisit samanlaisia lisää. Jos olet aidosti kiinnostunut hänen käsityöstään ja vähän viitsit paneutua asiaan, uskoisin tuovan paljon mielihyvää ompelijalle ja saisitte myös hyvänmallisia vaatteita. Pieni kohteliaisuus ei olisi pahitteeksi "kun olet niin hyvä ompelija" jne. Ei tarvitse valehdella, vaan olla aidosta kiinnostunut ja kohtelias.
Tsemppiä kaikille anoppienne/äitienne kanssa. Ongelmanne ovat kyllä melko pieniä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isovanhempi ompelee kaavoista, niin auta hieman häntä. Käy selaamassa kangasliikkeessä kaavakirjaa tai osta kaupasta esim. lasten Burda-lehti. Voit ostaa valmiiksi kaavat ja kankaat, ja saat juuri sellaisia vaatteita mitä haluat.
Meidän lapsillamme on aivan huippuhienoja itsetehtyjä vaatteita. Olen esimerkiksi ostanut Burberryn kangasta ja teetättänyt anopillani lapsille villakangastakit.
Toki näistä ompelujutuista kannattaa neuvotella ennen kuin menee mitään ostamaan, koska kaikki eivät osaa ommella mitä vaan.
Meillä kanssa vähä samanlainen "ongelma" kuin ap:llä, ei koske niinkään vaatteita (otan kaikki vaatteet ilolla vastaan, vaikka jotkut jäisivät vähemmällle käytölle) vaan leluja yms. krääsää jota anoppi harrastukseskseen raahaa kirppareilta ja halpahalleista.
Meillä on tosiaan roinaa ihan liikaa ja minä joudun sitten kaikki lelut keräämään kun lapset eivät jaksa rojupaljoudestaan pitää huolta... Yritän kuitenkin olla loukkaamatta anoppia ja lapsethan ovat innoissaan tavaroista, yritetään sitten välillä viedä niitä kirpparille tai antaa muualle. Kuitenkin eleenä arvostan tätä anteliaisuutta ja ilahduttamisen halua vaikken itse tavaroista pidäkään...
Miksi te hyvät ihmiset ette tajua sitä, että lahjoja ei saa tilata. Lahja on aina antajansa näköinen tai se ei ole lahja. Kaikenmaailman lahjalistat ovat saaneet jotkut kuvittelemaan, että he voivat päättää mitä toiset ihmiset heille hankkivat. Kiittämättömyys on maailman palkka!
Miksi te hyvät ihmiset ette tajua sitä, että lahjoja ei saa tilata. Lahja on aina antajansa näköinen tai se ei ole lahja. Kaikenmaailman lahjalistat ovat saaneet jotkut kuvittelemaan, että he voivat päättää mitä toiset ihmiset heille hankkivat. Kiittämättömyys on maailman palkka!
Näkee, että ihmisillä ei ole TODELLISIA ongelmia. Liian hyvin menee aika monilla, vieläkin...
Ei vaan millään ymmärrä, että hänen "osteluaikansa" on mennyt jo ohitse. Rakastaa räikeitä värejä, ihmeellisiä väriyhdistelmiä ja akryylia. Itse pukeutuu samalla tavalla. Suurimman osan vaatteista ostaa Virosta ja Suomesta toreilta=Leluiksi ostaa mielellään komeita autoja. Eli mahdollisimman isoja ja muovisia. Sellaisia, jotka eivät mahdu minnekään ja molemmille pojille ihan samanlaiset. Lisäksi ostaa paljon sisustustavaroita kotiimme: muovikukkia, pöytäliinoja, lakanoita yms. Suosikkikauppoja ovat Halpa-Hallin tyyliset kaupat. Ruokaakin tuo meille kassi tolkulla. Sellaisia ruokia, joissa on päivämäärä mennyt ja ovat olleet päivätolkulla hänen homeisessaan jääkaapissa, lapsille Lidiln äklön värisiä jumbokarkkipusseja, jokaiselle lapselle omansa. Pakastemarjat ovat toki terveellisiä, mutta kun ikinä ei uskalla luottaa että miltä vuodelta ne ovat kun rasian päällä voi lukea vadelma 2001.
Todella surullista on että nyt en jaksa enää kutsua häntä kylään saati poiketa. Olen jaksanut tätä tuohua nyt 15 vuotta ja pinna meinaa katketa juuri ennen kuin saadaan muori kunnialla hautaan=/
Minun äitini ostaa ihan suht kivaa tavaraa, mutta ei ikinä kysy, että mille olisi tarvis paitsi jouluna. Niinpä kolmevuotias sai synttärilahjaksi puupalikoita.
Aivan paras lelu. Voi rakentaa mitä vaan ja kehittää matemaattista ajattelua.
Meidän lasten isomummu ostaa aina markkinoilta mitä kamalampia pling-pling farkkuja ja vaatteita. On vaaleanpunaista ja riemunkirjavaa kukkaa, perhosta ja hepenettä. Maku ei todellakaan kohtaa ja harvoin tulee sellainen vaate tms, jota kehtaisi lapselle laittaa. Silti otan hymyssä suin kaikki vastaan ja kiitän kauniisti. Miksi? Siksi että se on mummulle tärkeää että hän saa ostaa ja muistaa tavallaan.
Ei tulisi mieleenkään ruveta sanomaan ettei kelpaa ja ole ostamatta!
Tyypillistä av-mammaa kun ei tule merkkituotteita tai oman maun mukaista törkyä niin ollaan naama norsun***lla. Kiitos tämänkin mummun on minulle ainakin opetettu vanhempien ihmisten kunnioitusta eikä itsekästä omaan napaan tuijottamista.
Alue: Aihe vapaa
Meillä nimittäin lapset puetaan ns. parempiin merkkeihin :). Ehkä isovanhemmat ei sitten vaan ymmärrä niiden merkkivaatteiden päälle. Ja onhan se totta joo, että useimmista "burberryista, ganteista ja dknyista" puuttuu ne lapsekkaat örkit ja prinsessat mutta äiti kun vaan ei ymmärrä niiden päälle :). Ja koska meillä lapset on vielä pieniä, niin olen ottanut oikeuden omiin käsiini ja puen heille päälle just sitä mistä itte tykkään.
Tolla vittuilulla tarkoitin juurikin sitä, että ne vittuilee siitä äidin merkkivaateinnostuksesta. Mistä kyllä vittuilee ne Marimekkoa lahjaksi saavat sukulaisetkin. Se tosin taitaa olla kuitenkin enempi kateudesta johtuvaa ;)