Lue keskustelun säännöt.
Mielihyvän puute sosiaalisuudesta
18.07.2020 |
Onko muilla? Minulla ei ole koskaan ollut suurta motivaatiota muiden miellyttämiseen. Kiinnostaa vähän, mutta ei riittävästi. Tästä on tietenkin elämässä sekä hyötyä että haittaa.
Aivan kuin muut saisivat ihan tavallisesta sosiaalisuudesta irti enemmän. Jos menen illanviettoon, siinä alussa tulee mielihyväpiikki, mutta se laskee nopeasti. Muilla se näyttää jatkuvan koko illan. Itse huomaan pian miettiväni omia asioita. On kyllä muita tekemisiä, joiden parissa voi viettää tuntikausia niin että ne tuottavat mielihyvää,
mutta sosiaalisuus ei kuulu niihin. Jos keskustelen kahden kesken, mielenkiinto pysyy pitempään, mutta se johtuu siitä keskustelun aiheesta. Yhden ihmisen seurakin alkaa nopeasti väsyttää, jos puhuttavaa ei ole.
Kommentit (4)
No minua ei kiinnosta pätkääkään, joten en asiaa edes mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siitä mielestäsi pitäisi saada mielihyvää? Minua vtuttaa joutua tekemisiin ihmisten kanssa ja pakko silloin tällöin olla sosiaalinen, jotta asiat sujuu. Koitan minimoida sosiaalisuudesta aiheutuvan vaivan.
Minä olen introvertti enkä saa energiaa sosiaalisesta kanssakäymisestä, se pikemminkin vie energiaa. Silti ajan viettäminen sen oman läheisen piirin kanssa silloin tällöin on miellyttävää koko sen tapahtuman ajan ja sen jälkeenkin tulee olo että hyvä että tuli lähdettyä. En minäkään kyllä miellyttämisen vuoksi rupea mitään tekemään. Vaikka en ole kovin sosiaalinen ja jopa erakoitumiseen taipuvainen, silti tunnistan jotenkin sen ettei ole hyväksi olla pitkiä aikoja kokonaan ykisn.
Sama. Minua alkaa väsyttääkin, joskus ihan läheisten (muiden luona ei kehtaisi) bileissä olen päätynyt nukkumaan jonnekin.