Olenko kirjolainen vai ovatko muut rajoittuneita?

Nuorempana pidin itseäni ihan normaalina. Minulla on ollut vuosien parisuhteita ja lapsia. (Tosin isä omi lapset erossa)
Nyt keski-iässä olen ruvennut epäilemään, etten olekaan vain poikkeuksellisen älykäs, luova ja omaperäinen, vaan että minut voisi lukea autismin kirjolle. Vai voiko?
Huomaan nimittäin helposti, jos joku muu osoittaa autismin piirteitä. En pidä itseäni sellaisena. Olen nimkttäin hyvin tietoinen käytöksestäni, ja voisin halutessani käyttäytyä toisellakin tapaa, normaalimmin. Olen pikemminkin luonnonlapsi, jomanei mieti, miltä näyttää muiden silmissä.
Asun nykyään yksin ja kotona oma "poikkeava" käytökseni välillä naurattaa itseänikin. Naureskelen siis itsekseni. Olen usein alasti, liikun "ronskisti", lauleskelen ja karjahtelen,mruokailutapani eivät ole ns. sivistyneet jne. Tämä on lisääntynyt iän ja yksinasumisen myötä.
Pystyisin käyttäytymään normaalisti, mutta se olisi henkisesti haasteellista ja aiheuttaisi ahdistusta.
Sanokaa, etten ole autismin kirjolainen vaan muuten vain omalaatuinen.
Minulla on akateeminen tutkinto luonnontieteissä.