Onko yleistäkin ettei ole muistoesineitä tai kuvia näkyvillä

En minäkään jättäisi eron jälkeen mitään näkyville.

Mulla ei ole mitään kuvia missään. Muistoesineet, mitä ne esimerkiksi ovat? En osaa sanoa, onko sellaisia.

Ei minulla ole kuin muutama matkamuisto esillä. Ei puolisoa, ei lapsia, ei läheisten lapsia tms. niin mitä kuvia oikein laittaisin esille? Oudolta tuntuisi pitää vaikka vanhempien hääkuvaa jossain lipaston päällä.

Ei sellaisia pidä laittaa näkyville. Nauravat pian sinulle ja pitävät vanhanaikaisena. Sinun pitää olla kuin kaikki muutkin.

On se aika tavallista nykyään. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään sellaisia missään. Muistot on päässäni, joltain osin myös valokuvissa, jotka kuitenkaan ei ole esillä missään vaan otan selattavaksi sitten kun haluan. Vanhempieni sukupolvella yleensä löytyy asunnosta hääkuvaa, lasten kuvia eri iässä tms, mutta ei sovi omaan tyyliin.

En pidä valokuvista.

Ei meillä ole mitään muistoesineitä esillä. Eikä kenenkään valokuviakaan. En tiedä miksi, ei vissiin vain ole tuntunut tarpeelliselta? Tärkeitä ihmisiä nähdään ihan oikeasti, naimisissa muistetaan olevamme ilman hääkuvaakin ja matkoilta tuodaan muistoja eikä tavaraa. Ihan tosi tavallinen ja ns. normaali lapsiperhe ollaan. Enkä ole kyllä koskaan ajatellut tässä olevan mitään outoa.

Muksun 1v kuva on kehyksissä esillä ja 1 hänen piirustus. Muut kuvat on kaapissa.

Hyllyillä muutama nätti lasikippo joilla ei sen syvällisempää historiaa.

En tiennyt olevani jotenkin outo. Enneminkin olen laiska siivooja ja siksi ovellisia kaappeja eikä pölyä kerääviä tasoja.

Ne vaan kerää pölyä. Eikä niistä ole mitään iloa, muistot ovat aina kauniimpia kuin kuvat.

Valokuvat on albumeissa, joita onkin kymmeniä. Joitakin muistoesineitä on esillä, mummon vanha kukkaruukku ja siinä kasvi, toiselta mummolta peritty senkki, isoisoisän puutyökalut. En säästä tai pidä esillä mitään vain siksi, että niihin liittyy muistoja, vaan niiden pitää myös miellyttää silmää.

Ei ole aikaa ripustella kuvia seinille.