Lue keskustelun säännöt.
"Hyväntahtoiset" neuvojat
Neuvoton
14.07.2020 |
Oletteko huomanneet, että moni ihminen "hyväntahtoisesti" neuvoo kanssaihmisiään. Sen sijaan neuvoista kiitolliset ihmiset ovat todella harvassa. Mistä tämä neuvonnanhalu siis kumpuaa?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse neuvon, jos joku kysyy. En koskaan oleta tietäväni kaikkea tai oikeaa ratkaisua. Monessa tilanteessa kun voi olla eri näkökulmia. Ehdottelen kyllä eri vaihtoehtoja, jos tulee puheeksi. Olisiko tarve olla oikeassa? Kuvitelma siitä, että muidenkin pitää toimia samalla tavalla, koska muuten hänen tapansa on huono?
Enemmänkin olen törmännyt tapaan, jossa kerrotaan esimerkin voimin tai vertaillen jokin "oikea" tapa toimia. " "Annikilla" se kyllä onnistuu tällä tapaa". Olen tajunnut tämän vasta, kun minulle on ilmoitettu, että pidän tätä "neuvovaa" henkilöä tyhmänä. Tai hänelle on syntynyt ajatus että ainoastaan minä tiedän oikean tavan ja hän ei tiedä mitään. Ja tämä siksi, kun en ole ymmärtänyt ottaa vertailusta koppia, että niinhän se pitääkin tehdä, koska tykkään tehdä asian toisella tapaa. Aina ei ole edes neuvojan omasta tavasta kyse, vaan jostakin hänen tuttunsa tavasta. Ja silti suututaan.
Minulle lähin esimerkki on oma äitini. Hän on jakanut elämänohjeitaan jo kohta puoli vuosisataa. Jo 20 vuotta sitten kysyin, että olisiko hän onnellinen, jos nuorena helsinkiläismiehenä eläisin kuin 30 vuotta vanhempi naisihminen. Silloin neuvonta hiljeni ehkä kuukaudeksi.
AV:lta ja muilta keskustelupalstoilta on tietysti runsaasti tarjolla ohjeita, miten elämää pitäisi elää. Maalaiset neuvovat kaupunkilaisia, raittiit juoppoja, vegaanit lihansyöjiä, ekstrovertit introverttejä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sukulaiset. Koko ajan neuvotaan. Myös asioissa joista eivät tiedä yhtään mitään. Siis mitään.
Kuulen myös että ovat juorunneet selkäni takana ja taas neuvotaan.
Tai sittne neuvovat suoraan lapsiani ohitseni.
Argh.
Sukulaiset aina. Pitäisi vähän muuttua ollla toisenlainen. Tee vähän noin, niin elämä paranee. Minun mielestäni elämäni on aina ollut ihan kunnossa. Jos en elä samanlaista elämää tai halua samanlaisia asioita kuin he, tarvitsen neuvoja päästäkseni samaan pisteeseen. Jep
En tiedä. Itse neuvon, jos joku kysyy. En koskaan oleta tietäväni kaikkea tai oikeaa ratkaisua. Monessa tilanteessa kun voi olla eri näkökulmia. Ehdottelen kyllä eri vaihtoehtoja, jos tulee puheeksi. Olisiko tarve olla oikeassa? Kuvitelma siitä, että muidenkin pitää toimia samalla tavalla, koska muuten hänen tapansa on huono?
Enemmänkin olen törmännyt tapaan, jossa kerrotaan esimerkin voimin tai vertaillen jokin "oikea" tapa toimia. " "Annikilla" se kyllä onnistuu tällä tapaa". Olen tajunnut tämän vasta, kun minulle on ilmoitettu, että pidän tätä "neuvovaa" henkilöä tyhmänä. Tai hänelle on syntynyt ajatus että ainoastaan minä tiedän oikean tavan ja hän ei tiedä mitään. Ja tämä siksi, kun en ole ymmärtänyt ottaa vertailusta koppia, että niinhän se pitääkin tehdä, koska tykkään tehdä asian toisella tapaa. Aina ei ole edes neuvojan omasta tavasta kyse, vaan jostakin hänen tuttunsa tavasta. Ja silti suututaan.